Pikkulipasto

 Varastosta on riittänyt tavaraa kunnostettavaksi. Tätä pientä lipastoa tai kirjakaappia oli arvostettu sen verran, että sen suojaksi oli laitettu vanha matto. Ja ehjät lasit oli laitettu suojaan kaapin sisälle. Katselin sitä alusta alkaen sillä silmällä, että kokeilen, mitä siitä saisi, mutta vasta viime syksynä aloin tarkemmin tutkia kirjakaappia. Etumaisten jalkojen tilanne oli sotkuinen. Meni aikaa, ennen kuin tajusin, millainen sen oli tarkoitus olla. Keräsin viilun palasia ja muita osia varaston lattialta ja vein kaikki osat vierastaloon odottamaan korjausta.

Tarvittiin puuliimaa ja puristimia sen kokoamiseen

ja ringremoveria sen kiillottamiseen. Lopuksi tein vielä retusointia lakalla ja pigmentillä.

Vierastalossa sen paikka olisi, raahasin sen välillä yläkertaan, mutta lopulta se päätyi siihen paikkaan, jota sille alunperin olin ajatellutkin. Kirjakaapin takana on vanha valokuva, joka esittää taloa, joka on sijainnut nykyisen kotitaloni paikalla.

Kaapissa on nyt välivarastossa pokkareita ja puutarhalehtiä. 

Aarikan vanha kynttilänjalka taitaa ajallisesti olla samaa ikäluokkaa kuin vierastalo.

Terttuseljan silmut aukeavat nopeasti vaikka vierastalossa on hämärää.

Ensimmäiset krookukset

 Arvasin oikein, sipulikukistani ensimmäiseksi kukintonsa avasivat krookukset tai sahramit, joiksi niitä myös kutsutaan. Ruukku ei ole hieno, mutta kukkien väri on upea. Muuten onkin harmaata ja lunta sataa aina vaan.

Olin istuttanut yhteen ruukkuun erilaisia pikkusipuleja. Ruukusta alkoi nousta vihreää kasvustoa, mutta pettymyksekseni niistä tuli vain lehtiä. Yksi nupun tapainen sentään nousi mullasta. Pikkuinen narsissihan se on. Siirsin sen toiseen astiaan ja jään odottamaan, tuleeko sipuleista muitakin kukkia. Laitoin ruukkuun kevätlannoitusta, jotta sipulit vahvistuisivat ensi vuotta varten.

Yritin selvittää krookusteni lajia. Tähtikrookukset avautuvat kokonaan, nämä taitavat olla ihan vaan kevätkrookuksia. Maustesahrameja nämä eivät ole. Niillä rikastuisi  jos niitä olisi riittävästi. Grammaan maustesahramia tarvitaan 500 tai useammankin kukan luottia. Krookusten kunniaksi ripustin äitini tekemän käsityön takaisin entiselle paikalleen vierastalon parvekkeen oveen.

Kukinta on hetkessä ohi, mutta seuraava ruukullinen krookuksia kasvaa jo vierastalossa.

Keittiö, emännän tärkein työpaikka

 Ulkovarastosta löytyi vanha, risainen ja likainen kalenteri, almanakka. Sen lopussa on pitkä kirjoitus keittiöstä, emännän tärkeimmästä työpaikasta, mitä sen järjestelyssä olisi otettava huomioon. Sattui sopivasti, koska olen juuri tekemässä uudistuksia kodin keittiöön. Siellä vanhalle maustekranssille ei löytynyt enää paikkaa ja se siirtyi mökille. Ja mökilläkin alkoi keittiön järjestely. 

 En ole koskaan pitänyt mikroaaltouuneista, en niiden tavasta valmistaa ruoka sekunneissa enkä niiden suuresta koosta. Kotona minulla ei sellaista olekaan, entiselle mökille mikro piti ostaa kun sen minikeittiössä ei ollut lainkaan sähköuunia. Päätin siirtää mikron piiloon. Tein sille ensin tilaa emännänkaappiin, mutta lopulta se sai paikan jakkaralla verhon takana tiskipöydän alla.

’

Almanakan ohjeen mukaan ihanteellisin  pesupöydän päällyste on ruostumaton terä. Se on tosi kallista, mutta kestävää. Sinkkilevy on paljon halvempaa…Niiden asemasta voidaan myös käyttää öljyttyä koivulaudoitusta. Olen juuri käsitellyt koivuisen tiskipöytäni pinnan pellavansiemenöljyllä. Ohjeen aikaan kuivauskaappia ei ilmeisesti oltu vielä keksitty.  Pestyille astioille olisi hyvä varata irrallinen valutusteline. Pesu- ja työpöydän korkeus on n. puolet emännän pituudesta, eli siis noin 80 sm. Erittäin tärkeää on muistaa, että pöytien alareunaan jätetään ns. varvastila, 8 sm korkea ja 6 sm syvä. Tämä ja pöydän sopiva korkeus ovat ehtona oikealle ja luonnolliselle työasennolle. Nykyään emännät ovat pidempiä ja pöydätkin korkeampia. Ohjeesta löytyi kuva halkolaatikollisesta pöydästä, jollainen mökilläkin oli kun sen ostin. Huonokuntoisesta pöydästä on jäljellä vain sinkkipäällys.

 Ohjeessa puhutaan jääkaapista, mutta sillä tarkoitetaan kaappia, jossa on oikeaa jäätä. Oikea jääkaappi on tietysti jokaisen emännän unelma, mutta sehän on hyvin kallis, eikä läheskään kaikilla Suomen emännillä ole onnea omistaa sähköistettyä keittiötä.

Nyt mikron siirron jälkeen työpöydälle tuli lisää tilaa. Löysin todella pienen leivänpaahtimen, mutta tyyliltään se ei keittiöön sovi. Sijoitan sen ja muut pienkoneet emännänkaappiin.

Liesi pitäisi saada valoisaan paikkaan ja siten, että sen vierelle pääsee kolmelta puolelta. Erikoisen tärkeää liettä suunniteltaessa on se, että siihen tulee jollekin sivulle 20-30 sm leveä reuna…Hellalla pitäisi olla sellaistakin tilaa, jolle voisi laskea valmiit ruokakasarit ilman, että ne seistessään palavat pohjaan tai kokonaan jäähtyvät. Ostohelloissa hellalevyn ympäri kulkeva tanko auttaa jonkin verran asiaa. Enpä ole ajatellut, että tangolle olisi sellaista käyttöä.

Ohjeessa on myös kuva korkeasta ”emännän jakkarasta”. Oma Lyyli-jakkarani on matala, sillä on hyvä istua kun sytytän tulen hellaan ja sille voi nousta kun suljen pellin.

Almanakasta puuttuu kansilehti, en tiedä, miltä vuodelta se on. Sen toisessa ohjeessa mainitaan maanhankintalaki vuodelta 1945 eli ohje on noin 70 vuotta vanha. Paljon on siinä ajassa muuttunut, mutta jotain pysyy, keittiö taitaa edelleen olla emännän tärkein työpaikka - kotona.

Tulppaanien aika

 Helmikuu alkoi ja oli aika ostaa ensimmäiset tulppaanit. Yleensä ostan punaisia, nyt ostin värikkään kimpun. Se piristää, kun talvi vaan jatkuu. Kesällä mökkipaikkakunta oli ainakin kerran Suomen kuumin paikka, nyt lunta on ennätyksellinen määrä, jonkun mittauspisteen mukaan 60 cm. Pakkaset ovat sentään helpottaneet.

Laitoin vielä pöydälle liinan, johon on aplikoitu tulppaaneja.

Lähdin etsimään metsästä koivun oksia kimppuun. Se ei syvässä lumessa ollut kovin helppoa, lopulta taitoin lepän oksia naapurin puolelta.

Ostin myös nipun neilikoita. Tulppaanit ovat kotimaisia, mutta nämä neilikat ovat jostain kaukaa, niin halpoja ne olivat. Neilikat eivät ole lempikukkiani. Yksi ystävä pitää niitä hautajaiskukkina. Nämä valkoiset saattaisivat niiksi käydäkin. Hyvin ne sujahtivat Kalla-maljakkoon, johon yleensä on vaikeaa saada mitään sopimaan.

Väriä lumiseen valkoisuuteen tuovat myös punaiset hyasintit, jotka vihdoinkin ovat avautumassa. Samaan aikaan ostetut valkoiset ovat kukkineet aikoja sitten.

Kotiin ostin ranskalaisia tulppaaneja, oudon värisiä nekin, kun muita ei löytynyt.