perjantai 24. tammikuuta 2020

Saniaisten maailma

Prinssi Charlesin Highrowessa on kuuluisa villi puutarha, jossa on kantoja ja saniaisia. En nyt ihan samaa tavoittele, mutta kun raivauksessa saunan takana tuli esiin kasa lahoavia hirsiä, päätin tehdä niiden viereen saniaispuutarhan. Saniaisten maailma on ihmeellinen. Saniaisia on maailmassa tuhansia erilaisia ja Suomessakin 40 lajia enkä minä tunnista edes omalla pihallani kasvavia. Minulle ne ovat vaan saniaisia. Haastetta siis riittää.  Suuri osa saniaisista on myrkyllisiä, mikä sopii minulle. Siirsin hirsikasan päälle yhden saniaisen puuvajan päädyssä lahoavan halkopinon päältä.Tämä on ilmeisesti jonkun lajin alvejuuri, koska se on vihreä vielä nyt tammikuussa. Vihreät lehdet edistävät kevään kasvua ja kuihtuvat sitten kesällä. Näitä vihreitä lehtiä löytyy myös metsästä.



Kallioimarteen toki tunnen ja lähdin etsimään sen kasvustoja. Rotkon rinteellä kivien päällä niitä oli. Hirsikasan vieressä onkin valmiina pieni kivi, jonka päälle kallioimarretta voisi siirtää.



Siirsin jo syksyllä hirsikasan viereen pihalta saniaisia ja konnantatarta. Ehkä hankin vuorenkilpeäkin kaivon vierelle ja erikoisempia saniaisia hirsien vierustalle.

Keväällä saunalta suon suuntaan johtavan ojan laajennuksessa seisoi vettä. Ajattelin, että siihen voisi istuttaa kosteikkokasveja. Tilasin pohjalaiselta taimistolta rentukan ja keltakuljenmiekan taimia ja istutin niitä syvänteen reunoille.


Tein pölkyistä ja entisen eteisen vanhasta lattialaudasta penkin voidakseni istuskella ja ihailla kasveja. Kesällä kosteikkoni kuitenkin kuivui ja saniaiset valtasivat paikan reunustat.


Välillä kävin kurkistamassa miten istutukset voivat. Loppukesällä kurjenmiekat oli juurineen kaivettu maasta ja juuret oli melkein syöty. Rentukoiden lehdet olivat hävinneet. Pelastin sen, mitä oli jäljellä ja istutin kasvit ruukkuihin. Ryhdyin vastaiskuun ja istutin syvänteen reunoille keväisten pikkunarsissien sipuleita. Katsotaan, mitä myyrät niille tekevät. Ensimmäinen narsisseista ja on aloittanut kasvamisen.

Pihan laidalla ja metsässä kasvaa myös sananjalkaa. Paikoin se muodostaa napaan saakka ulottuvia kasvustoja. Se aloittaa syksyn, sen lehdet ruskistuvat ensimmäisinä heti hallaöiden alkaessa.

Ei kommentteja:

perjantai 17. tammikuuta 2020

Ostoksia kaupungista

Ei tullut tästä vuodesta älä osta mitään-vuotta. Kaupungissa ollessa hankin kaikenlaista
tarviketta kuten pellavarivettä ja työhousut. Mutta myös niin kutsuttua kaunista turhuutta. Jo vuoden alkupäivinä kävelyllä kaupungilla poikkesin antiikki-secondhand-liikkeeseen, jossa on valtavasti tavaraa. Paljon  jäi ostamatta, mutta tämä purnukka lähti mukaan. Se on samaa Arabian sarjaa kuin sokeripurkki, jonka ostin Tampereelta. Pohjassa vuosien 1928-1932 AAA- leima. Suolapurkki ei ole ihan kunnossa, mutta siitä tuleekin ruokailuvälineiden kuivausastia. Nyt siinä on tilapäisesti yksi hyasinteista, jotka ovat säilyneet hyvin mökin viileydessä.



Taustalla oleva pienempi tarjoilualusta on viime syksyn kirpparilöytö. Löytö siksi, että hinnoittelija ei varmaankaan ollut tunnistanut takana olevaa himmeään Arabien vuosien 1900-1920 leimaa.



Kukkia ostin tietysti. Joulukukkia saa tammikuussa todella edullisesti. Tätä runsasnuppuista jouluruusulajiketta Verboom Beaty minulla ei ennestään olekaan. Niin lämmintä on, että sitä voi pitää kuistilla. Kukkapenkin jouluruusuista joku olikin jo käynyt katkomassa nuppuja. Kun kaikki lumi on sulanut pois, ei niiden suojana ole mitään. Havujen sijaan laitoin verkkoa kukkapenkin päälle. Jouluruusut ovat myrkyllisiä ja jatkossa aion etsiä lisää kasveja, joista ainakin osa on myrkyllinen.


Pimeiden päivien piristykseksi ostin myös hempeän värisen tulilatvan. Sen alla on joululahjaksi saamani uusi liina.



Ei kommentteja:

lauantai 11. tammikuuta 2020

Varaslähtöjä kevääseen

Olin tavallista pidemmän jakson kotona kaupungissa. Ennen maalta lähtöä poimin mukaani erilaisia oksia tuomaan vihreyttä ja aavistusta keväästä kotiin. Päivät pitenevät ja hienolta kuulostaa kun radiossa kerrotaan millä paikkakunnilla kaamos on milloinkin loppunut. Ensimmäiseksi vihreää tuli terttuseljan oksiin ja sen nuput kasvoivat.



Olisin halunnut kotiin ranskalaisia tulppaaneja, mutta vielä niitä ei löytynyt. Niiden sijaan ostin ison kimpun punaisia tavallisia tulppaaneja. Joulun punaisten kukkien jälkeen niiden väri tuntuu haalealta.



Seuraavaksi versoja puhkesi pajun oksiin.


Mustikan varpuihin aukeni muutamia vaaleita kukkia.


Jatkoin ranskalaisten tulppaanien etsimistä ja löysin kevään ensimmäiset narsissit. Ne saavat vielä jäädä kotiin kasvamaan. Nämä ovat perunanarsisseja (Bridal Crown). Saa nähdä, millaisia morsiuskruunuja näistä syntyy.


Ja sitten kolahti postiluukusta ensimmäinen siemenluettelo. Aivan selvästi kevät on jo tulossa.
Ei kommentteja:

maanantai 6. tammikuuta 2020

Rapparina ja nuohoojana

Oma tupa ja lupa merkitsevät sitä, että saan itse päättää asioista ja voin toimia oman tahtoni mukaan. Asian kääntöpuolena hoidettavaksi tulee asioita, joita ei CV:stäni löydy ja joita en ikinä ole ajatellut tekeväni. Mieleenpainuva oli päivä, jona opettelin rapparin ja nuohoojan töitä.

Tämän postauksen liitin osaksi #suuntanaomavaraisuus-yhteiskirjoituksia. Näitä postauksia ideoivat ja hallinnoivat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Kirjoituksen lopussa on lista muista blogeista, jotka osallistuvat  tähän yhteispostaukseen. Oma omavaraisuuteni on tätä itse tekemistä. Minulle vitsaillaan, että olen ostanut itselleni töitä. Ja kyllä mökin ympäristössä ja rakennuksissa töitä riittääkin vuosiksi.


Syksyllä 2017 ostin nykyisen mökkini. Remppamies oli minun pienellä avustuksellani saanut  talvella mökin sisältä kunnostettua ja kuistin rakennettua uusiksi. Ulkopuolisten tekijöiden töihin varattu budjetti oli ylittynyt liikaa ja oli jatkettava omin voimin. Sauna saatiin kunnostettua ensimmäisenä kesänä apumiehen kanssa ja olin ostanut säkin rappauslaastia, koska tarkoitukseni oli syksyllä vielä paikata sillä saunan sokkelin koloja. Saan apua lähistöllä mökkeilevältä ystävältä, vaikka mieluummin hän vaan kommentoisi tekemisiäni. Nyt hänen mielestään tärkeämpää olikin saunan piippu. Puuttuvat piipunjuuripellit olin korvannut kattohuovan palasilla ja niiden päälle olin levittänyt mustaa ainetta, jotain bitumikittiä. Katolla keikkuminen oli jo tuttua. Saunan savupiippu on tehty betonitiilistä ja aika on rapauttanut tiiliä ja etenkin niiden saumauksia pahasti. Lämpimät ilmat jatkuivat ja kosteushan on hyväksi rappauksen kuivumiselle. Siispä laastia ja vettä kottikärryyn. Apumies sentään sekoitti lapiolla aineksia. Sekoituksen jälkeen ainetta ämpäriin ja minä ämpärin kanssa katolle.


Laastin levitin piippuun paksuilla muovitetuilla hansikkailla. Tasaiseksi en piipun pintaa saanut, vaan käteni jäljet jäivät piippuun muistoksi Hollywoodin tyyliin. 


Kun kerran olin kiipeilemässä katolle, ajattelin samalla yrittää pukuhuoneen takan hormin avaamista. Se oli ensimmäisellä sytytysyrityksellä työtänyt kaikki savut sisään takkahuoneeseen. Tökin piippua ylhäältä vesijohdon pätkällä. Jotain hiukan joustavaa ainetta siellä sisällä oli, mutta periksi se ei antanut. Yritin myös alhaaltapäin samalla putkella, mutta piipusta tippui vain hiukan mustaa mönjää. Se vaikutti maatuneelta orgaanisella aineelta. Piipussa ei ole hattua ja lehdet ja muu aines on vapaasti päässyt sen sisään.

Eipä auttanut muu kuin tyhjentää takka hiilestä ja tuhkasta ja kömpiä sisään. Muistin vieneeni talon vanhan löylykauhan varastoon. Noudin sen ja sillä taskulampun valossa kaivoin mustaa ainesta hormin sisältä. Sitä tuli ainakin ämpärillisen verran.


Koetulet tein makkaranpaistoritilälle. Ja nyt piippu veti, savu nousi piipusta eikä tullut sisään.



Katselin sitten työkaluani ja totesin, että vanha löylykauha onkin aika hieno. Puunaamisen jälkeen sitä voi käyttää vaikka tuikkukippona.


Nyt taas syksyn tultua ostin säkin laastia ja nyt on saunan sokkelikin saanut uuden pinnan.


Vielä on edessä rappaamista saunan sisällä, sillä löylyhuoneen muurissa on halkeamia. Ehkä laastin sekoitusta kuuluu ensi syksynkin ohjelmaan. Ja nyt varmaan osaan tehdä senkin itse. Mutta remppamiestäkin olen tilannut apuun. Ensi syksynä on aika kutsua oikea nuohooja paikalle ja ammattimiestä varten pitää asentaa kunnon tikkaat mökin katolle.

Kasvuvyöhyke 1 

Kasvuvyöhyke 2

Kasvuvyöhyke 4

Kasvuvyöhyke 5

24 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)