pihan syyssiivous
Pihan siivous alkoi jo heinäkuussa. Kuusiaidan vuosikasvaimet törröttivät pitkinä eri suuntiin. Siispä aloin leikata niitä. Tien laidassa ei oikeastaan ole varsinaista aitaa, vaan se on paremminkin mutkitteleva rivi leikattuja kuusia. Naapurin rajalla on oikea riviin istutettu kuusiaita. Taimet eivät tosin olleet kuusiaita- vaan tavallisia metsäkuusentaimia, jotka olivat jääneet yli istutuksesta.
Vuosi sitten, kun leikkasin kuusiaitaa, uusi mökkinaapuri huomautti ohi kulkiessaan, että kuusiaita pitäisi leikata kahden m:n välillä. Siis marras - maaliskuussa. Olin juuri tarkistanut netistä, että kuusiaidan voi leikata kesällä. Ja siis kiristelin hampaita. Jotkut vaan ovat niin viisaita. Jos kuusiaita on ruma, pitää sitä leikata.
Eivät kuuset leikkaamisestani ole kärsineet, vaan kasvavat joka vuosi.
Toinen kirsikka näytti kovin tuuhealta. Valitettavasti tiesin, että siinä niitä olikin kaksi yhdessä. Ja valitettavasti tiesin myös, että toinen olisi poistettava. Niinpä se lähti.
Kirsikan pitäisi nyt mahtua kasvamaan. Paitsi, että lähellä on pieniä syreenejä, jotka ehkä pitää siirtää muualle. Kirsikka on tullut pihalleni sattumalta niin kuin moni muukin kasvi. Toisen mökin kirsikka alkoi tehdä pikkutaimia pitkin pihaa. Ja minä pelastin niitä ruohonleikkurin teriltä.
Kuusiaitoja leikatessa olin tallonut kasvit niiden viereltä ja aloitin niittämisen niistä. Kun sade oli saanut kaikki niittykukat kaatumaan ja lakastumaan, oli aika niittää loputkin pihasta. Kielojen valtaavat alueet jätän niittämättä.
Hajoitin vielä vanhan
kukkapenkin ja siirsin vadelmariivistöön ilmestyneet saniaiset muualle. Ripottelin vadelmille tuhkaa neutraloimaan liikaa happamuutta, josta saniaiset ovat yksi merkki. Vähitellen pihasta tuli taas avoin.