En muista, että mökkipaikkakunnalla olisi ollut niin paljon lunta niin aikaisin kuin joulukuun alussa oli. En myöskään muista, että ennen olisi ollut 23 astetta pakkasta joulukuun puolivälissä. Poikkeavaa on myös säiden vaihtelu. Joulukuun loppu oli kuin maaliskuussa, lumet sulivat kun plusasteita oli yölläkin.
Penkillä oli pehmustetta runsaasti. Naapuri on jo joutunut linkoamaan mäkeni lumet ja minä vastalahjaksi tyhjensin hänen pihallaan olevan leikkimökin katon. Kumpaakaan työtä ei ennen ole tehty näin aikaisin.
Yksi omavaraisbloggaajien tammikuun aiheista on kylmyys. Minulla on salainen ase, joskus joululahjaksi saadut merinovillaiset sukkahousut. Kun ne sain, ajattelin, että hirmu kallis lahja ja vielä väärää Large-kokoa. Mutta ne kun pukee päälleen, ei tarvitse kiemurrella, eikä mikään paikka kiristä. Välihousut ja toppahousut niiden päälle eikä palella. Ostin kotiinkin Wolfordin merinovillasukkahousut, L-kokoa nekin. Hintaa niillä on, mutta ne onkin tehty Euroopassa, Itävallassa.
Uskon villaan muutenkin. Itse en osaa käsitöitä tehdä, mutta suvun taitavat naiset pitävät minut villasukissa ja lapasissa. Vuosi sitten sain kaulurin, joka lämmittää laajemminkin. Sukkien huoltokin onnistuu kun löysin Verlan tehdasmuseon kaupasta puisen parsinsienen.
Kävelin yhtenä päivänä mökkipaikkakunnan keskuksessa ja näin näyteikkunassa kaarrokevillapaidan, jonka hinnaksi oli merkitty 35 euroa. Liike, joka on jonkunlainen seurakunnan kahvila ja kauppa, on auki kaksi tuntia viikossa ja oli tietysti kiinni. Seuraavalla kerralla osuin paikalle oikeaan aikaan. Se villapaita oli myyty, mutta ostin toisen. Minä, tumpula käsitöissä, en ymmärrä, että joku ostaa villalangat, kutoo monimutkaisen villapaidan ja pyytää siitä vain 50 euroa.
Mökin lattiat ovat talvella jääkylmät, tarpeen ovat villasukat tai turkistossut tai molemmat. Takamuksen alle löytyy taljoja.
Olen kolannut pihaa jo monta kertaa ja kuljettanut lunta pois. Muistan lumikellojen hädän viime keväänä paksun lumikerroksen alla kun ne alkoivat kukkia siellä enkä nyt lapioi niiden alueelle yhtään ylimääräistä lunta. Mietin samalla pihaa, mielessäni on vuoden 1971 ilmakuva, jossa mökin eteläpuolella oli peltoa. Aion avartaa näkymiä ja siinä auttavat jänikset ja kauriit, jotka useaan kertaan ovat käyneet jyrsimässä kaiken mahdollisen. Kukkapenkkiin istuttamani ruusut on nekin kaivettu katolta pudonneen lumen alta. Ei tarvitse miettiä, koska ruusut leikkaisi.
Hyvähän tänne on tulla kun on lumesta puhdistettu valaistu tie.
Sähkön käytön osalta ongelma on vierastalo, jota ei muuten voi lämmittää. En käytä sitä talvella muuhun kuin kasvien säilytykseen. Jatkossa niille on keksittävä muu paikka ja siirryttävä vain rakenteiden vaatimaan kuivanapitolämmitykseen.
Päätin, että en pihallani enää kasvata muuta kuin mansikoita. Sinne ehti perunamaan kohdalle jo ilmestyä multakasoja syksyllä, asialla ilmeisesti vesimyyriä. Kasvihuone, kasvilavat, ruukut ja korit saavat riittää. Koska olen maanviljelijän tytär, jotain on kasvatettava. Ja onhan kaikki, mitä olen kasvattanut, tullut syötyä.
#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Linkit muiden kirjoituksiin alla. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-blogikirjoitussarjasta löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuussarja.
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka
Maijalassa
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut
Rakkautta ja maanantimia
Pilkkeitä Pilpalasta
Evil Dressmaker
Sininen tupa
Villa Varmo
Torpan tyttö
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala
Puutarhahetki
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo