Pikakorjausta ja punamultaa

Kun mummon aitta oli sisältä saatu siistittyä, alkoi aittarakennus näyttää silmissäni ulkoapäin huonolta. Ryhdyin korjaamaan lahoja seinän ja oven lautoja ja listoja remontista jääneillä jätepaloilla. Punamultaa päälle ja jo näyttää paremmalta. Etuosa ja pääty on nyt maalattu. Vieläkin näkyy se, miten seinä ja ovi ovat joskus olleet kastuneita. Pitää maalata useampaan kertaan ne osat. Nyt ne ovat pysyneet kuivina.

Hirsisen osan olisin jättänyt maalaamatta, mutta kun se joskus on maalattu, niin hirsipinnalle sitä ei enää saa. Pääty, jossa vanha juhannusruusu on, jää ainakin myöhempään. Räystäskouru vuoti ja olen yrittänyt paikata sitä muualta jääneillä pätkillä. Syksyllä nähdään, toimiiko viritys.

Aittarakennuksen on ilmeisesti suunniteltu sähköjä, mutta aie on jäänyt johdon vetämiseen päätyyn. Mistä se tulee ja missä kunnossa se on, jää arvoitukseksi. Aurinkokennovalaisin on myös arvoitus, saako se riittävästi auringonvaloa. Ja valaiseeko se riittävästi.

Koristeeksi hain marketista muurikelloja ja sijoitin ne telineisiin, jotka varastosta löysin. Telineisiin kuuluisi lasinen kehys ja oletan, että ne on tarkoitettu ulkotulille.

Muurikello (Campanula portesclagiana)

Uskolliset kukkijat

Pihatöille ei ole riittänyt aikaa muilta töiltä tai muut ovat olleet kiinnostavampia kuin vuohenputken kitkeminen. Se onkin vallannut isoja alueita. Yhtäkkiä sitä kasvoi pihalle. Mutta onneksi mökin edustan perennapenkki on tottunut tulemaan omillaan toimeen. Päivänlilja kukkii runsaasti.

Ruskoliljatkin aloittivat kukinnan. Niitä on karannut kukkapenkistä kauemmaksi ja pelkäsin tallanneeni niitä. Onneksi ne ovat säilyneet ja lisääntyneetkin. En uskalla siirrellä näitä uuteen turvallisempaan paikkaan.

Ja vanha juhannusruusu aloitti kukinnan juuri oikeaan aikaan, Juhannukseksi toivottamaan hyvää suven ja valon juhlaa.

Oma ruusuni on vaatimaton. Naapurin  juhannusruusun kukinta oli valtavan runsasta.

Ympäristötekoja

Ilmastoahdistuksesta kärsiviä ihmisiä kehotetaan istuttamaan puita. Neuvo on vain puolet totuudesta. Sen pitäisi kuulua: Istuta ja hoida puita. Minulla puiden istuttaminen ei ole ongelma. Kuusen, männyn ja vaahteran taimia löytyy istuttamatta pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.

Metsässä on valmiina puita, mutta niiden hoitaminen onkin ongelma. Jotta puut kasvaisivat ja sitoisivat hiilidioksidia, tulee metsää raivata. Ymmärrän sen, mutta syy miksi lähdin raivaustyöhön oli se, että paikoitellen metsän aukkoihin oli syntynyt pusikkoa, joka ei ollut siistin näköistä. Varsinkin tien laidalla oli ryteikköä, josta ei nähnyt läpi. Aloitin työt jo ennen joulua kun en ollut päässyt yhteisymmärrykseen metsäasiantuntijan kanssa. Tavoitteeni ei ollut saada valtiolta tukea, vaan siistiä  pusikoituneita paikkoja. Päätin tehdä itse raivaustyöt, ymmärtämättä, miten isosta työstä on kysymys. Raivasin vesurilla tien laitaa sen verran, että taustalla oleva kallio alkoi näkyä. Sitten tulikin talvi ja vasta nyt alkukesällä pääsin jatkamaan työtä.

Työni sai murskaavaa kritiikkiä. Puille pitää jättää paljon tilaa, jotta ne kasvavat. Aina vaan työni tulos oli liian tiheää. Kolmannella kerralla se alkoi kelvata. Eikä sekään sitten riittänyt. Pitäisi vielä katsoa, onko koivu raudus- vai hieskoivu, joita ei saa jättää. Hoikat, tiheässä kasvaneet koivut olivat monen metrin mittaisia ja niissä oli vain pieni tupsu oksia latvassa. Katso siinä sitten, millaisia lehdet ovat. Minusta kaikki koivunlehdet olivat samanlaisia. Kysymys: onko tämä raudus- va hieskoivu?

Tieltä katsottuna koivuni näyttävät vieläkin olevan tiheässä, mutta rakkoja, kipeitä lihaksia ja huti-iskuista kipeitä sormia on nyt riittävästi. Kantoni ovat pahan näköisiä kun en osu vesurilla samaan paikkaan kahta kertaa. Ja onko se nyt siistiä, kun maasto on täynnä kaadettuja puita ja pensaita? Lopuksi tuli vielä mieleen kysymys kumpi sitoo enemmän hiilidioksidia, harvat laihat koivut vai raivaamaton tiheä pusikkoa?

Kiersin koko kallioalueen läpi nähdäkseni, paljonko työtä on velä jäljellä. Onneksi olen jo voiton puolella. Samalla tuli nähtyä, missä parhaat puolukkapaikat syksyllä tulevat olemaan.

Kesän tuoksuja

Jo mäelle noustessa tulee kieltojen tuoksu vastaan. Kielot kukkivat runsaasti, niitä on lisää pihapiirissä. Niin paljon niitä on, että hennoin poimia muutaman maljakkoon.

Mökin takana tuoksuu pihlaja, joka sekin kukkii tänä vuonna runsaasti. Tuoksu on todella voimakas.

Tuoksujien joukkoon kuuluu myös syreeni.

Suon laidalla kukkii ja tuoksuu suopursu. Etäämmällä houkuttelisi tupasvilla poimijaa, mutta suo on niin märkä, ettei sinne ole menemistä.

Eikä tuoksuista voi jättää pois hyttyskarkoitetta. Tästä näyttää nimittäin tulevan varsinainen hyttyskesä.

Mummun aitta

Aittarakennuksen pohjoispää oli huonossa kunnossa. Joko se oli tehty kuoppaan tai sitten maa on noussut sen ympärillä. Siitä oli seurannut siinä päässä sijaitsevan kolmannen aitan lattian kostuminen ja lahoaminen. Sitä oli vielä edesauttanut lattialla ollut kokolattiamatto. Toisessa päässä oleva hirsinen aitta on korkealla kivien päällä. Ensimmäisenä kesänä kaivoin ojat aitan pohjoispään ympärille jotta lahoaminen pysähtyisi. Minua kiukutti edellisten omistajien tyyli. He ovat osanneet viettää lomaa. Kaikenlaista harrastusvälineitä ja naistenlehtiä löytyy, mutta rakennukset on päästetty huonoon kuntoon. Aitta on nyt sisältä kunnossa tai ainakaan toistaiseksi sille ei nyt muuta tehdä. 

Kunnostaminen alkoi aitan tyjennyksellä, sillä se oli täynnä tavaraa. Orsilla oli mattoja, joihin homeen haju oli tarttunut. Hetekan päällä ja sen alla olevat vuodevaatteet olivat eläinten jätösten tuhrimia. Jäteasemalle lähti kokolattiamatto, vaatteita, mm. miesten sisäturkki ja mattoja. Metallikeräykseen löytyi hetekan lisäksi kaasuhella. Seuraavassa jäteasemakuormassa oli vuodevaatteita ja muita tekstiilejä.

Pakkaspäivänä heitin loput matot pihalle. Mukana yksi ryijy, ryijymatto ja globeliini. Kuskasin ne lumikolalla grillikatokseen tulettumaan. Harmi, että homeen hajua tuskin saa niistä pois millään konstilla. Jäteasemalle nämäkin päätyvät.

Sitten alkoi lattian alustan tyhjennys. Lahot lattialaudat olin polttanut. Lattian alta paljastui kaikenlaista. Astoiden sirpaleet on ilmeisesti laitettu lattian alle estämään rottien pääsyn sinne.

Apumies oli erehtynyt lupaamaan, että hän tekee lattian. Haimme puutavaran ja minä lähdin kaupunkiin. Yhdessä päivässä lattia oli valmistunut. Yhdessä teimme hiukan viimeistelutöitä. Lattialistat käsittelin vahalla, joka on hiukan liian tummaa, mutta saa kelvata.