Kasvihuoneessa kukoistaa

Amaryllikset olivat sisätiloissa pitkälle kesään kun en keksinyt, mihin olisin ne sijoittanut kesää viettämään ja voimia keräämään. Kun viimeisetkin koreissa kasvaneet perunat oli syöty, keksin, että laitan amaryllikset tilalle. Ja sijoitin ne kasvihuoneseen. Olikin välillä niin kylmää, että ajattelin niiden viihtyvän siellä paremmin. Kun istutin niitä, huomasin yhdessä olevan jo nupun. Yleensä ne ovat kesän ulkona ja siirrän ne sisälle kun syksy tulee ja lehdet kuihtuvat. Nyt siis näin. Ja kaunis kukka nupusta kehittyikin.

Pelargoniat kukkivat tänäkin vuonna kasvihuoneessa. Kunhan tomaatti tai kurkku ei kaadu niiden päälle.

Ja tomaatit tietenkin jatkavat kukkimistaan.

Syksyn lähestymisen voi jo aistia

Ensimmäinen havainto oli elokuun alussa koivusta pudonnut keltainen lehti vihreällä ruoholla. Vielä selvemmin sen huomasi pilaantuvien lehmäntattien hajusta metsätiellä.

Sienet ovat veikeän näköisiä lyhistyessään kasaan. En ole osannut arvostaa tatteja. En edes erottaisi herkkutatteja muista. Yleensä löytämäni tatit ovat lisäksi madonsyömiä. Punaisen kärpässienen kyllä tunnen.

Keltaisia koivunlehtiä on nyt jo runsaasti puissa, vedessä ja maassa.

 Punaista väriäkin näkyy jo. Ei kuitenkaan tomaateissani. Kuusaman punaiset marjat ovat kauniita, mutta myrkyllisiä.

Kukkakimppuja luonnonkukista

 Luonnonkukkien kukinta on hiipumassa. Kaatosateet edesauttoivat kuihtumista. Mutta löytyy luonnosta vielä kukkia ja päätinkin kokeilla, saisiko niistä kimpun koottua. Yleensä pieni apulainen tuo minulle kukkia, mutta hän on nyt kotonaan ja lähdössä koulutielle. Tässä kimpussa on ketokaunokkia, mesiangervoa, maitohorsmaa, peurankelloa, siankärsämöä, törmäkukkaa ja jopa vuohenputkea. Reunuksena pajunlehtiä

Toisen kimpun tein pelkästään ketokaunokeista, joita tänä vuonna on runsaasti. Mukana on myös nuppuja. Kimalaiset eivät tainneet oikein pitää siitä, että poimin niiden ja perhosten lempiravintoa. Kimpun sidoin ruskealla villalangalla kun en muutakaan löytänyt. 

Ei kimppujen tarvitse suuria ja runsaita olla. Yhdestä tai kahdesta kukastakin saa kaunista maljakkoon. 

                           

                         

                                         

Paikallisten kirpputorien tarjontaa

Kaupungille oli muutakin asiaa kuin vain ruokakaupassa käytiä ja ehdin piipahtaa lähipaikkakunnan uusimmalla kirpputorilla. Kirpputoreja ja tyhjiä liikehuoneistoja kaupungissa löytyy, teollisuuspaikkakunta on hiljenemässä. Löysin Arabian soikean tarjoilulautasen. Pieni kolhu siinä on, mutta oli se niin kaunis, että pakko se oli ostaa. En ole löytänyt sille nimeä tai suunnittelija, mutta leiman perusteella sitä on valmistettu vuosien 1949-1964 välillä.

Herneet ovat omaa tuotantoa. Arabian lautanen päätyi seinähyllyyn, jossa tein muitakin järjestelyjä.

Tuliaisiksi kotiin löysin Riihimäen neliskanttisen Kantti-lasipurnukan, joissa säilytän jauhoja ja muita ruoka-aineita keittiön kaapeissa. Tämä matalampi on hiukan epäkäytännöllinen, mutta joistakin isommista purkeistani puuttuu kansi, joten ainakin sille on käyttöä.

Lähikoulun oppilaat pitävät kesälauantaisin koululla kirpputoria. Oli tämän vuoden kirpputorin viimeinen päivä ja vielä alennusmyynti. Se koski myös takkaruusuja tai sytykeruusuja, joita ostin kaksi isoa pussillista. Ne ovat osoittautuneet todella hyviksi sytykkeiksi. Itse en vielä ole ryhtynyt niitä valmistamaan, mutta olen kerännyt munakennoja toivoen, että joku niitä ryhtyisi valmistamaan.

Olin pyörälläni riittävän ajoissa liikkeellä ja ehdin saada leivonnaisiakin. Yleensä ne menevät heti aamulla kaupaksi.

Saa nähdä säilyykö mokkapiirakka vierasvaraksi. Pakko sitä oli ainakin maistaa.

Kaatosateiden jälkeen

Pari päivää jatkuneiden rajujen sateiden jälkeen virran pinta oli noussut kevättulvien  korkeudelle. Tämän kesätulvan vesi ulottui melkein vanhan laiturin laudoitukseen saakka. Ponttoonilaiturit nousivat ylös ja kulkusillat niille olivat vinosti ylöspäin.

Vettä seisoi rannan painautumissa ja rannan koivut olivat vedessä. Toivottavasti ne eivät vahingoittuneet.

Sateet ottivat mittaa kasveista. Taipuvatko ne vai tattuvatko ne. Osa sormustinkukista taipui, osa taittui.

Vasta kukintansa aloittaneen malvan pitkät kukat pysyivät pystyssä.

Sateet tuhosivat vaaleanpunaisen ruusun kukinnan. En tiedä ruusun nimeä. Sitä on toisella mökillä runsaasti ja sitä on aina ollut siellä eli se on jokin vanha lajike. Olen siirtänyt sitä omalle mökillenikin. Sen kukat kuihtuvat yleensäkin nopeasti. Nyt nuput ruskistuivat ennen avautumista. Pelastin yhden oksan ja sain sen kukan avautumaam sisällä. Ruusu tuoksuu voimakkaasti ja hyvältä.

Salaisuus kauniin kukkapenkin takana

Kotona käydessäni ihailin kaupungin upeita kukkaistutuksia. Ja näin myös, miten niitä hoidetaan. Joukko nuoria kesätyöntekijöitä kitki rikkaruohoja, poisti vanhat kukat, jotka vielä eivät olleet edes rupsahtaneet ja istutti uusia tilalle. Siinä se salaisuus. Minulla vaan ei ole nuoria reippaita apulaisia eikä puutarhaa, josta hakisin uusia kukkia läpi kesän. Niinpä kukkapenkkini näyttävät siltä, miltä näyttävät. Lemmikit olivat muuttuneet ruskeiksi kun vuorikaunokki aloitti kukintansa. Sen kukat taas olivat ruskeita kun kurjenpolvet aloittivat.

Uuteen kukkapenkkiin siirtämieni kuljenpolvien kukinta ei ollut kovin runsasta. Hajoitin juuripaakkuja liian laiskasti. Vanhaan paikkaan jääneet kuljenpolvet eivät kukkineet lainkaan. Edessä on niiden siirto tänä vuonna. Annoin penkkiin jäädä joitakin päivänkakkaroita ja harakankelloja. On siinä vaaleanpunainen lehtoakilleakin. Kukkapenkin reunalla toiselta mökiltä siirtämäni jalopähkämön kukat painuivat maata kohden.

Jalopähkämö (Stachys macrantha)
Toisessa päässä kukkapenkkiä ovat sormustinkukat. Osassa niistä erikoisia kukkia. Kello on auennut.

Mökin takana, kivien keskellä, viihtyvät tarha-alpit (Lycimachia punctata) ja harjaneilikka (Dianthus barbatus). 

Maalaisia perinneperennoja, mummolakukkia kaikki kasvini.

Naulakko paikoilleen

Vanha porakone-ruuvinvääntimeni lopetti toimimisen keväällä ja vasta nyt sain hankittua uuden sen tilalle. Uuden huussin vanhat tarroilla kiinni olleet muovikoukut olin jo aikoja sitten repinyt irti ja nyt uusi ruusuinen emalinaulakko pääsi paikoilleen niiden tilalle ruuveilla, jotka on tarvittaessa huomattavasti helpompi poistaa kuin tarrat.

 

Naulakko on liian ruusuinen muualle mökissä, mutta uusi huussi on uudempaa tekoa ja aikakautta ja
siellä voi hiukan hössötellä.

Huussissa on vanha  pesuteline, jonka olen ostanut huutokaupasta ja kunnostanut. Aiemmin kesällä
sen kannussa oli koiranputken kukintoja.

Nyt kannuun pääsivät kaatosateesta kaatamat sormustinkukat ja viimeiset lupiininkukat. Pesuteline
on lähinnä koriste, sillä huussissa on myös pieni lavuaari sekä teräksinen vedenlämmitin. Harvoin niitäkään tulee käytettyä, koska yleensä lämmitän saunan peseytymistä varten. 

Huussissa on erottelevat biologinen wc, jonka tyhjennys on helppoa. Aluksi sisustin huussia
merelliseen tyyliin, mutta nyt tyyli on muuttumassa.

Uusi pieni porakone on ihan näppärä. Kun ensin opin sitä käyttämään.