Varjoon, suojaan

Kun helteiset päivät jatkuvat ja muuttuivat painostaviksi, varjoisat paikat alkoivat houkutella entistä enemmän. Kuisti on niin kuuma, etten siellä viihdy minä eivätkä kukatkaan. Terassia mökilleni ei tule, mutta varjoon pitää päästä. Muistin ison auringonvarjon, jonka olin nähnyt varastossa. Kaivoin sen esiin ja pyörittelin pihalle. Valurautainen jalusta tekee varjosta raskaan, mutta sen ansiosta kokonaisuus pysyy pystyssä. Olisi pitänyt arvata, että jotain on hullusti. Kun avasin varjon, pähkäiltyäni ensin, miten se tapahtuu, paljastui, että ampiainen oli joskus tehnyt sen sisään pesän. Se oli myös tehnyt reikiä varjon kankaaseen. Pesin varjon pihalla ulkoa ja sisältä. Vesisuihkuilla pölyt ja pesänpalat lähtivät.

Löysin todella vahvaa erikoisteippiä. Sillä tein paikkoja varjon sisä- ja ulkopuolelle. Katsotaan, kestävätkö ne. Tuolitkin löytyivät varastosta. Niitä jynssäsin harjalla ja mäntysuovalla. Kokonaisuus on joltain viime vuosituhannen vuosikymmeneltä. Pihan kielot ja syreenit ovat kukkineet, mutta nyt luononkukat valtaavat alueen, jolta en leikkaa ruohoa.

Teetin vesianalyysin porakaivoni vedestä. Se on ihan hyvää, virastokielellä sanotuna se täyttää talousveden vaatimukset. Jakkara, joka tietysti sekin on varastosta peräisin, toimii pöytänä. Maalaisin sen ruskean päällysmuovin valkoiseksi. Vesikannuna on Arabian kissakannu.

Hellehatun voi riisua varjon alla, muuten ilman päähinettä ei ulkona voi olla. Ja kun aurinko on siirtynyt puiden taa, varjon ja tuolit saa kasaan. Lämpö jatkuu illallakin. Illat ovat upeita kun hyttysiä on vähemmän ja ulkona voi istuskella rauhassa.

Juhannuskukat

Tänä vuonna seitsemän erilaisen luonnonkukan löytäminen juhannuskimppuuni oli taas helppoa. Päivänkakkaratkin kukkivat jo. Taustan ikkunan olen nyt saanut valmiiksi. Aloitin ikkunan kunnostamisen viime kesänä liian myöhään, tuli niin kylmä, ettei maalausta enää voinut jatkaa. Tänä kesänä on monta maalausprojektia käynnissä. Ikkunoita jatkan sadepäivinä tai kun on liian kuumaa tehdä mitään ulkona. Mökissä on miellyttävän viileää silloinkin kun ulkona on plus 28 astetta.

Uusi juhannuskukkani on suopursu. Pitää vain muistaa käydä suolla katsomassa joko kukinta on juhannuksena alkanut. Tänä vuonna kukinta on todella runsasta.

Samalla voi tarkistaa marjojen tilanteen. Puolukka kukkii ja mustikoissa on jo isoja raakileita. Yöpakkaset eivät kaikkea kukintaa tuhonneet. Kuumanakin päivänä metsäretkelle pitää varautua hyttyskarkotteella, itikoita on runsaasti.

Mökin takana oleva pihlaja kukki ja lakastui niin nopeasti, että sitä tuskin huomasi. Syreenien kukinnot ovat jo ruskeita. Mutta vanha juhannusruusu on ajoittanut kukintansa aivan oikein.

Uusi omenapuu

Pihan vanhojen omenapuiden nuppujen avautuminen kesti kauan mutta hetkessä kukinta oli jo ohi. Tänä kesänä omenapuut kukkivat. Se onkin niiden päätehtävä, sillä kunnon omenoita en niistä ole saanut. Koska taas oli mahdollista, että ötökät söisivät nuput, tarkistin päivittäin niiden kunnon. Sitten ilma lämpeni ja kukat avautuivat nopeasti.

 

Villiomenapuu kukkii syreenipensaan takana. Syreenitkin aloittivat kukinnan.

 Lämmin jakso päättyi sadepäiviin ja tuuleen ja niin oli kukkien kauneus mennyttä. Naapurin ison omenapuun alla näytti kuin lunta olisi satanut kun kukkien terälehdet putosivat maahan.

Niin, se uusi omenapuu. Vaika tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun (Martti Luther). Uusi omenapuu sopii tämän koronakesän muistoksi. Löysin puuvajan takaa pohjattoman tynnyrin puolikkaan ja sain idean. Poltin tynnyristä maalit pois polttamalla siinä risuja. Kaivoin kuopan ja upotin tynnyrin siihen. Pohjalle vielä verkkoa myyrien varalle. Kun talveksi vielä lisään tuet ja kanaverkkoa ympärille, luulisi puun olevan turvassa eläimiltä. Tynnyriin tehtiin vielä pieniä reikiä, jotta liika vesi pääsee siitä pois. Puutarhalla oli muutama omenapuu ja niistä valitsin Huvituksen (Malus domestica). Se on kotoisin Varsinais-Suomesta niin kuin minäkin ja on tuttu kesäomena. Mutta omenan lisäksi Huvituksesta tulee mieleen pahamaineinen kasvatuslaitos, joka sijaitsi Huvitus-nimisellä kartanolla, josta omenakin on peräisin.

Sinistä ja valkoista

Torstaina, puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, luontokin juhlisti tapahtumaa, sinistä ja valkoista löytyi paljon. Viimeisimpinä kukkivat valkoiset narsissit aukenivat samaan aikaan kuin lemmikit kukkivat. Lämpimät päivät saivat luonnon puhkeamaan kukkaan.

Alppiruusut selvisivät talvesta, mutta vain valkoinen kukkii, Alppiruusut eivät kukikaan rusaasti joka vuosi ja nämä ovat niin pieniä, että niiden olisikin tärkeämpää kasvaa kuin kukkia.

Metsän puolelta löytyy ainakin suo-orvokki ja metsätähti.

Myös kielot ja kalliokielot kukkivat jo. Muistelen huvittuneena sitä, kun pelkäsin, ettei tällä mökillä olisi  kieltoja. On niitä ja paljon.

Ahomansikkakin kukkii jo. Onneksi kukat eivät ole mustuneet pakkasen vuoksi.

Päivään kuului myös pari hornetin ylilentoa. Ja alkoi odotettu sade. Ilma raikastui ja hyttyset innostuivat. Kuiva jakso ei niitä ole hävittänyt.

Myyräsota

Olen miettinyt luonnonlakeja. Viime keväänä ja kesänä tein työtä, että saisin häädettyä näädän, joka asettui vierastaloon. Jos näätä majailisi edelleen mökilläni, olisivatko myyrätuhot niin suuret kuin mitä ne nyt ovat? No, joitakin kasveja olisi säästynyt, mutta edessä olisi saattanut olla vierastalon katon ja lattian uusiminen.

Uusin innovaatio eläinten pelottelussa on tuulikannel Kreikasta. Helmiäislevyt rämisevät tuulessa kovaäänisesti vierastalon parvekkeen alla. Vieraat pysyvät varmaan hereillä, ellen poista tuulikannelta silloin kun vieraita on.

Ei riittänyt, että myyrät touhusivat syksyllä ja talvella pihallani, niiden aktiivisuus jatkui. Niin myös sotani niitä vastaan. Kukkapenkin päivänliljat oli peitetty mullalla ja niiden alapuolisesta rinteestä oli kaikki kasvillisuus hävitetty. Myös ostetuista juurenpaloista kasvattamani valkovuokot. Luulin vuokkojen olevan myrkyllisiä, mutta näyttivät ne kelpaavan. Laitoin kukkapenkkiin sinisiä myyränkarkotustabletteja ja vinkuvan karkottimen. Uusi reikä ilmestyi aivan karkottimen viereen. Jouduin kaivamaan päivänliljat ylös maasta. Karkottimista on erilaisia teorioita, mutta tässä tapauksessa sisukkaalle yritykselle päästä juuri tästä maan alle oli ymmärrettävä syy. Päivänliljojen alla oli kuivista heinistä pyöritelty pesä. Rakensin päivänliljojen penkin uusiksi, pohjalle verkko ja reunoille kiviä ja päivänliljat takaisin. Lopulta myyrä luovutti ja siirtyi tekemään maansiirtotöitä ja tuhoja muualle. Tulppaaneja hävisi ja narsisseja siirtyi.

Toisen omenapuun alusta oli kaiverrettu melkein tyhjäksi. Juuret olivat maistuneet. Täytin kolot ja lisäsin uutta multaa. Lopuksi istutin puun alle perunanarsisseja. Niitä myyrät väistävät.

Muiden omenapuun tuholaisten suhteen olin valveilla. Viime keväänä joku ötökkä söi melkein kaikki omenapuiden nuput. Muistin, että varastossa oli vanhaa kevätruiskutetta. Oli sopiva ilma, yli 10 astetta lämmintä ja silmut vielä aukeamatta. Pienellä suikepullolla ja tuulen avulla huiskin ruiskutetta pihan omenapuiden päälle. Kaivoin myös esiin talon varastoista löytyneen vanhan mäntysuopapalan sitä varten, jos ötököitä myöhemmin esiintyy.

On minulla ainakin yksi apulainenkin ollut.

Omenapuiden nuput voivat hyvin, mutta ei minulla ole syytä ylpistyä. 

Myös villiomenapuiden, joita en ruiskuttanut, tilanne on yhtä hyvä.

Myyrät menivät lopulta liian pitkälle, ne tuhosivat valkovuokkoja muualtakin. Silloin siirryttiin häätämisestä hävittämiseen. Loukku salaojaputkeen, etteivät linnut siihen eksy ja myrkkypaloja levyjen alle myyrän käytävän suulle. 

Laitoin vähän perunoita maahan, mutten usko, että niistä olisi mitään jäljellä. Jatkan viljelyä kun olen päässyt eroon myyristä. Olin iloinen kun näin metsänreunassa täysmustan käärmeen. On se kyy tai rantakäärme, tervetullut se on. Niinhän luonnonlait toimivat, kun on syötävää, tulee myös syöjiä.

#suuntanaomavaraisuus-sarja on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien yhteinen projekti, jota luotsaavat eteenpäin Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Omavaraispostausten aiheina kesäkuussa on mm. villivihannekset ja tuholaistorjunta. Osallistuvien blogien linkit ovat alla  kasvuvyöhykkeittäin. 

Vyöhyke 1

Laura eli Javis

Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pienenpieni farmi

Ku ite tekee 

Vyöhyke 3

Tsajut 

Metsäläisten elämää

Luontoannelifestyle

Caramellia

Rakkautta ja maanantimia

Villakotiranta 

Airot ulapalla

Luomulaakso

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Sorakukka