Paukkupakkasten aikaan

Ensimmäistä kylmää kautta kesti noin viikon. Aamuisin lämpömittari näytti yleensä noin 20 astetta pakkasta. Päivän mittaan kirkkaasti paistava aurinko nosti lämpötilan nopeasti. Pakkasilma salpasi hengityksen, mutta se ei tuntunut pahalta, koska ilma oli maalla puhdasta ja kun näki ilman puhtausmittarien olevan kotona punaisella.

Aurinko nousee saunan takaa.

Lämmittämättömän eteisen ikkunat ovat täyttyneet kuurankukista. Eri ikkunoissa kukat olivat erilaisia.

Kumpa eteisessä olisi kesälläkin yhtä paljon kukkia. Kukat lohduttavat, sillä eteisen remontti ei ole edennyt. Sähkömies ei millään tunnu ehtivän mökilleni. Eteisen valaisimet olisivat valmiina odottamassa. Ennen niiden asennusta ei kannata jatkaa sisustamista. Onneksi päivänvaloa jo riittää ja lumi ja kuutamo auttavat kulkemisessa, ulkovaloa ei enää välttämättä tarvitsekaan. Nyt voi seurata auringon kulkua päivän mittaan. Ja arvailla, mihin se myöhemmin keväällä ja kesällä suuntautuu. Tähän aikaan vuodesta aurinko paistaa vastamaalatun leivinuunin alaosaan paljastaen maalarin, minun, tekemät virheet.

Pakkasilla eläimet tulevat lähelle asumuksia. Postinhakumatkalla huomasin tiellä ison eläimen jäljet. Se oli liikkunut yksin, sillä tiellä ei ollut muiden ihmisten kuin minun jälkiäni. Koira se ole, sillä mökkiseudulla koirat ovat metsästyskoiria eivätkä ne saa liikkua vapaina. Olisiko ilves ollut liikkeellä?

Sisustusmaniaa

Tämä tilanne, kun mökki ei valmistu, on minunlaiselleni kärsimättömälle ihmiselle sietämätön. Pakkasta on niin paljon, ettei lattian maalaamisesta tule mitään. Kahdella irtonaisella lämmittimellä ja yhdellä pönttöuunilla en saa mökkiä lämpimäksi. Toinen pönttöuuni ja puuhella on maalattu maalilla, jonka pitää antaa olla kaksi viikkoa ennen lämmittämistä. Kun en muuta voinut, aloin sisustaa pientä kamaria.

Pitkään etsin sänkyä, sillä seinä, jolle se tulee, on vain kaksi metriä leveä. Tämä päästävedettävä vanhus löytyi netistä ja sain sen ostettua mökille kuljeteltuna. Ehkä kunnostan sängyn joskus, mutta toistaiseksi se saa olla näin. Nyt sänky on pienimmillään, sillä odottelen, koska saisin sähkömiehen laittamaan pistorasiat paikoilleen. Sähköjohdot naputtelin itse vanhoille paikoilleen.

Peiliä ei sängyn taakse pitänyt tulla. Se on mokien summa. Remppamieheni kiukutteli kun olin valinnut paperitapetit. Olisi säästynyt kiukuttelua minultakin, jos hän olisi kieltäytynyt niiden laittamisesta. Hän kun ei saanut niitä kauniisti paikoilleen. Keskellä seinää oli suuri väli tapettivuodissa ja valkoinen pohjamaaliin paistoi siitä. Minä sitten viimeistelin mokan yrittämällä korjata väliä tasoitteella ja askarteluvärillä.

Syreenitaulu löysi paikan sängyn päädystä.

Verhojen ripustaminen oli varsinainen projekti sekin. Koska ikkunan pielilaudat ovat aika paksut, olin ostanut uudet verhojen pidikkeet. Ajattelin käyttää vanhoja verhotankoja. Ja onnistuihan se, kun löysin ne, joissa painavat virkatut verhot ennenkin olivat olleet. Toisissa messinkisissä verhotangoissa verhojen paino tipautti tangon verhoineen lattialle.

Huoneen nurkkaan päätyi kunnostamani vanha nojatuoli. Muita mattoja kuin kynnysmaton en vielä laita paikoilleen.

Tämän kamarin pönttöuuni on nyt maalattu niin monta kertaa, että se saa riittää. Katsotaan, olenko samaa mieltä kun aurinko taas paistaa ja paljastaa virheeni.

Emännänkaappi pääsi paikalleen

Kohta puoli vuotta emännänkaappi on odotellut pääsyä paikalleen. Alusta lähtien minulle oli selvää, mihin sen tuvassa sijoittaisin: ulko-oven viereen. Ensin piti kuitenkin saada lattia maalattua. Emännänkaappi painaa niin paljon, ettei sitä turhia kertoja liikutella.

Saatuaan kuistin talvityöt tehtyä, remppamies teki sisähommia, laittoi listoja paikoileen ja maalasi osan lattiaa. Alunperin olin jo päättänyt, että lattia maalataan osissa niin, että pääsen sisälle kesken maalauksenkin. Valittu  maali on liuotinohenteista ja sen kuivumisaika pitkä. Koska remppamies oli sopinut jo seuraavasta työstä, loput tuvan lattiasta jä minulle maalattavaksi.

Oranssin leivinuunin lisäksi myös lattian viimeisin väri oli karmea. Kutsuin väriä vauvankakaksi. Tuvasta puretun kaapin kohdalla näkyy alkuperäinen harmaa väri ja harmaaksi lattia taas muttuu.

Viimeinen siivu, kuusi lauttaa minun on vielä hiottava, pohjamaalattava ja maalattava toiseen kertaan.

Mutta se alue, johon emännänkaappi pääsi on jo maalatu kahteen kertaan.

Juhlistin tapausta kevää toisilla kukilla, helmililjoilla, joita myös ehdottomasti pitää saada pihalle, Pidän mökin lämpötilaa niin alhaisena, että näiden pitäisi säilyä pitkään kukassa sisätiloissakin. Purkki on Arabiaa. Tuskin se on tuoreille hedelmille tarkoitettu, ehkä kuivatetuille. Teen tästä herkkupurkin, jonne kätken karkit ja muut piilotettavat makupalat.

Toiset helmililjat jäivät kotiin.

Kevättä kohti

Kevään värikkäät merkit, esikot ilmestyivät kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta ja tartuin taas haasteeseen. Tavoitteena on pitää nämä hengissä siihen saakka, että voisin istuttaa ne mökin pihaan. Ennen en ole onnistunut, mutta katsotaan taas, miten käy. Tuovat ne väriä ja viestiä keväästä aina vaan jatkuvaan talveen, vaikka eivät kesään säilyisivätkään.

Esikot ovat herkkiä. Jo kuljetuksessa ne saivat kolhuja. Mutta kaikkein vaikeinta on niiden kasteleminen sopivasti, kuivuutta ne eivät kestä.

                            

Sijoitin esikot Arabian vanhaan soppakulhoon. Kolme esikkoa mahtui siihen juuri sopivasti.

                            

Päivien piteneminen ja valon lisääntyminen näkyy myös hevoskastanjaviljelmässäni. Muutamassa päivässä idulla olleet kaksi kastanjaa kasvattivat pitkät versot. Ja muutamassa viikossa niistä on kasvanut melkoisia puun taimia. 

Koska tähän aikaan vuodesta kasvuun lähteneistä auringonkukan siemenistä on yleensä kehittynyt pitkiä vaaleita versoja, jotka eivät ole jaksaneet vahvistua, sijoitin loput kastanjat jääkaapin vihanneslokeroon odottamaan sopivampaa aikaa.

                                          

Jouluruusu näytti jo menetetyltä, koko kasvi näytti kuivuneen, mutta nyt siitä nousee uusia lehtiä. Se saa jatkaa kasvuaan toisen mökin ikkunalla, vaikka ruma onkin.

Muistoja kesästä

Ulkona oli 15 astetta pakkasta, lumi narskui talvisaappaiden alla, metsästä kuului pauketta kun kylmyys halkaisi puita. Puhtia kävelyyn sain ajattelemalla kesää. Siitä muistuttivat loppukesällä kuivumaan keräämäni luonnonkukat.

Siankärsämöt (Acillea vulgare) ripustin pönttöuunin peltiin.

Pietaryrttejä eli nappikukkia oli todella rusnsaasti.

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare).

Sijoitin kuivakukat yhteen uudelta mökiltä löytyneistä maljakoista. Tämä vaikuttaisi olevan tsekkiläinen, Rudolf Jurniklin suunnittelema vase 13127 1960-luvulta.