Mustikkaa, mustikkaa

 En pidä mustikoiden poimimisesta. Kerään niitä mökin pihapiiristä pariin piirakkaan ja lahjaksi ihmisille  jotka eivät asu metsässä. Mutta yksi mökkinaapuri on innokas marjastaja, hän kertoi keräävänsä kymmeniä litroja eri marjoja. Myyntiin hän niitä kerää, talous on varmaan tiukoilla, sillä hän on lähes satavuotiaan äitinsä omaishoitaja. Syksyllä oli puhetta, että minäkin ostaisin marjoja ja nyt hän soitti, otanko niitä. He asuva mökkipaikkakunnan keskuskaupungissa, sieltä hain kuusi litraa mustikoita ja pari litraa metsämansikoita edulliseen hintaan ja sain kahvit vielä päälle. Nyt on mustikoita moneen käyttöön.

Mustikkamuffineja.

Ne katosivat nopeasti, tässä tulossa toinen annos.

Mustikkatuorepuuroa. Oma sekoitus, jossa kreikkalaista mustikka-vaniljajugurttia, kauraryynejä, mustikoita ja hunajaa.

Ja tietysti mustikkapiirakkaa, kaurainen murupiirakka tällä kertaa.

Helppoja ja nopeita reseptejä. Mustikka on superruokaa, se sisältää mm. C- ja E-vitamiineja, se vähentää matala-asteista tulehdusta ja parantaa silmien terveyttä ja muistia. Yleensä lisään niitä sellaisenaan aamun jugurttiin.

Helmikuu, tulppaanikuu

 Etsin kaupungissa käydessäni pitkävartisia ranskalaisia tulppaaneja, kysyin ainakin kolmesta kukkakaupasta, mutta ei niitä vaan ole. Mutta tulppaaneja on, niin kuin helmikuussa kuuluukin olla. Maaseudun marketista ostin nipun punaisia suomalaisia tulppaaneja. Lunta on niin vähän, että pystyin tekemään metsäretken. Keräsin kaikenlaisia oksia kukkien joukkoon ja varpuja vihreyttä tuomaan. En tiedä, tuleeko oksiin myöhemmin lehtien alkuja. Joukossa on pihlajaa ja koivua, pihalta viinimarjaa ja syreeniä.

Vahingossa katkaisemani amarylliksen kukka sai seurakseen tulppaaneja.

Kotona selailin vanhoja puutarhoja kuvailevaa kirjaa. Siinä kerrottiin, että punaisen ja valkoisen kirjavat tulppaanit olivat hyvin suosittuja rokokooaikana. Kuva on A. F. Clasénin piirustuskirjasta 1700-luvulta. Olikohan tulppaaneja saatavilla siihen aikaankin jo helmikuussa?

Kaupungista olisi löytynyt valkoisen ja punaisen kirjavia, mutta ostin ruukkutulppaaneja. Kolme isoa sipulia oli tungettu pieneen ruukkuun, jossa ne eivät päässeet vapaasti kasvamaan. Siirsin ne isompaan astiaan. Ne saavat vierastalossa viileässä  odottaa, jotta väri-iloa tulppaaneista riittää vähän pidempään. Koska kukinnoista tulee kuulemma vaaleanpunaisia, valitsin astian alle pinkin liinan, jonka löysin kun pengoin vanhoja kirjeitä. Väri on sen verran hurja, että lahjaksi saatu liina oli jäänyt kuoreen.

Kasvu käynnistyi

 Pelargoniat näyttivät surkeilta, pitkiä kiemuraisia, lehdettömiä varsia. Mutta niissä alkoi olla uutta kasvua eivätkä vanhat lehdet enää kuolleet. Ruskeita lehtiä olen nyppinyt pois koko talven. Nyt oli aloitettava kasvien leikkaaminen, vaikka oikea aika ei vielä olisikaan. Laitoin leikatut oksat veteen. Saavat juurtua jos ovat juurtuakseen. Ehkä tarvitsenkin uusia alkuja jos vanhat pelargoniat eivät herää kunnolla eloon leikkaamisen jälkeen.

Kävin taas varastossa sähkömiehen sinne keräämää tavaraa penkomassa ja toin valaisinkupuja maljakoiksi. Niihin oli sisälle pesiytynyt hyttysiä ja muita ötököitä ja päällä oli pölyä, mutta pesemällä niistä tuli ihan hyviä.

 

Jatkoin leikkelyä aina vaan lisää kunnes leikkasin terävällä veitsellä sormeeni. Aika kurjilta leikatut pelargoniat näyttävät. Toivottavasti ne piristyvät. Ostin jo lannoitepuikkoja niitä varten.

Vierastalossakin on jo kasvua, krookusten alut ovat nousseet pintaan ja muissakin ruukuissa jo jotain kasvua pilkistää.

Kevättä odotellessa

 Tein muutoksia kuistille. Mietin, miten siellä olisi parempi olla sitten kun kevät tulee. Olin miettinyt sopisiko vierastalon parvekkeella oleva penkki seinän viereen. Vauhtia suunnitelma sai siitä kun sateisena päivänä sytytin tulet puuhellaan. Savua alkoi tulla hellanrenkaiden läpi, uunista ja tulipesästä. Palovaroittimet alkoivat huutaa ja kohta koko mökki oli täynnä savua. Oli pakko avata ovet ja lähteä ulos. Siirryin vierastaloon kun ulkona oli kylmä ja kannoin penkin alas parvekkeelta ja aloitin sen kunnostuksen.

Vierastalossa poistin siitä enimmät irtoavat maalit. Sitten toin sen sisälle ja jatkoin vanhojen maalien poistamista. Olen joskus pelastanut penkin naapurin riihestä ja maalasin itse sen valkoiseksi. Olin kärsimätön ja yritin paksulla maalilla saada sen kerralla valmiiksi. Maalipinta kupruili ja maali oli valunut.

Penkki on ollut vihreä, ilmeisesti päältä vaaleampi ja alaosa tummenpi. Reunoissa on ollut punaista. Joskus se pitäisi maalata alkuperäisin värein, mutta nyt kun se tulee hirsiseinän viereen, sopii se valkoiseksi. Nyt olin kärsivällisempi, ensin pohjamaali, sitten hiukan kittausta ja pari kerrosta maalia päälle. Ei penkin maalista tasaista tullut, mutta en siitä uutta vastaavaa yrittänytkään tehdä.

Marjakanervat eivät enää olleet kauniita. Sipulikukkia ei vielä voi tuoda kuistille, pitää tyytyä kuiviin kukkiin ja oksiin.