Kulmakaapin väri muuttui

Mökin mukana sain mäntykulmakaapin. Kun näin sen vierastalon alakerrassa, ajattelin, että huh, tuokin vielä. Mäntykulmakaappi voi olla kaunis, mutta tämä on halpa lastu-kovalevykyhäelmä. Ajattelin joko polttaa sen tai sitten viedä sen jäteasemalle, mutta siirsin sen sitten ulkovarastoon ja ajattelin, että jos se siellä talvesta selviää, annan sille mahdollisuuden. Kaappi selvisi talvesta ja se pääsi mummun aittaan. Ennen siirtoa sinne maalasin sisäosat valkoisella spraymaalilla. Lopulta siitä tuli vihreä. Nappikukkia löytyy nyt paljon tien varresta.

Maalasin pikkuhyllyä vihreällä kalkkimaalilla ja katselin kulmakaappia sivellin kädessä ja siitä se lähti. Päätin yrittää kulmakaapin tuunaamista vanhan näköiseksi.

Suunnittelu eteni työn myötä. Aitassa ei ole sähköä. Siellä oli miellyttävää työskennellä suojassa auringolta. Mutta kesken maalauksen alkoi sataa ja jouduin sulkemaan oven, ettei se kastuisi. Hämärässä maalaaminen ei ollut kovin tarkkaa.

Jätin osia maalaamatta, mutta männynvärisinä ne osat näyttivät pahoilta. Sekoitin vahaan erilaisia pigmenttejä, kunnes sopiva sävy löytyi.

Himmeä kalkkimaalin pinta ei tässä kaapissa näyttänytkään sekään hyvältä. Vahaa siis pintaan. Oven keskustaan en vahaa levittänyt.

Olin emännänkaappia varten kopioinut ja suurentanut kukkakuvion, mutta sen kiiltävään maaliin ei voinutkaan temperaväreillä maalata. Nyt kuvio pääsi kulmakaappiin. Olin jo tehnyt mallinkin valmiiksi jäljentämistä varten. En muistanutkaan, miten tarkkaa silmää ja vakaata kättä kuvioiden maalaaminen vaatii. Korjausta ja korjausten korjausta. Nämä kuvat on otettu ennen vahan levittämistä kuvion päälle.

Vahaus häivytti valkoisen värin. Vielä on korjattavaa.

Löytöjä

Maariankämmekät kukkivat taas mökkitien varrella. Olen useasti pohtinut, siirtäisinkö niitä omalle pihalleni, vaikka ei se ehkä luvallista olisi. Sillä joka vuosi tulee lauantai, jolloin maatalon isäntä tulee traktorinsa kanssa ja niittää tienvarren kukat. Iloinen yllätys oli, kun käydessäni metsässä löysinkin kämmeköitä aivan läheltä mökkiä. Minulla on nyt omia maariankämmeköitä.

Isäntä tuli niittokoneensa kanssa. Säästi maariankämmekät, mutta upeat huopaohdakkeet ja muut tienvarren kukat kaatuivat. Onneksi huopa-ohdakkeita on ilmestynyt alas oman tieni varteen ja pihalle kaivon viereen.

Vanhalla mökillä minulla oli kuolanpioni,  jonka olin itse kasvattanut siskon joululahjaksi antamista siemenistä. Yritin siirtää siitä kasvaneen pikkutaimen nykyiselle mökille, muttei se onnistunut. Useana vuotena olin kerännyt pionin siemeniä, laittanut ne ruukkuun ja upottanut ruukun multineen naapurin perunamaahan, jossa multaa on helppo kaivaa. Koskaan ei mitään ollut lähtenyt kasvamaan ja olin ilmeisesti keväällä heittänyt ruukun sisällön maahan. Nyt kun tein naapurille perunamaata, löytyi taimia, joissa oli vielä musta siemen jäljellä. Kuolanpioneja siis. Ympyrä sulkeutui, kun sisko sai nyt taimen minulta. Hänen pioninsa oli joku sienitauti tuhonnut.

Viime syksynä löysin pieneen rasiaan tallentamiani mustia siemeniä. Laitoin ne multaan ruukkuun ja ruukun maahan. Tikkuun kirjoitin pioni, mutta eivät nämä pionin taimia ole. Toivottavasti olinkin ottanut talteen kurjemiekasta siemeniä. Aika näyttää.

Tämän kesä kasvilöytö pihalta on kelta-apila.

Kelta-apila (Trifolium aureum).

Valmista vieraita varten

Tästä kesästä näyttää tulevan todellinen hyttyskesä. Runsasluminen talvi ja metsäkoneen tekemissä syvissä uomissa seissyt vesi, suo ja metsä takasivat hyttysille loisto-olosuhteet lisääntyä mökilläni. Yhdet vieraat jo pelästyivät ja sanoivat tulevansa seuraavan kerran helmikuussa. Tuuletin vierastalon talven jäljiltä ja ötököitä rynni sisälle. Hetkessä talo täyttyi niiden ininästä. Muistin joskus hankkimani hyttysverhon. Se jättää vieraat rauhaan ainakin nukkumisen ajaksi.

Parvekkeen oveen löysin myös varastoistani  verhon.

Varastostani löytyi myös verho ikkunaan. Vaaleat tekstiilit pehmentävät tummien lautaseinien ja katon vaikutusta

Lupiinien kukat poimin pois, mutta aina vaan uusia ilmestyy.

Kukkaniitty

Ei tullut kukkaketoa sinne, minne sitä suunnittelin ja minne kylvin ketokukkien siemeniä. Se alue vierastalon kulmalla on ainakin tänä vuonna liian rehevä. Ja jos jotain siemeniä lähti kasvuun, saattoivat ne tallaantua, sillä poimin alueelta pois lupiinit, voikukat ja vuohen- ja muut putket. Siinä taisivat samalla mennä ruiskaunokkien ja unikkojen taimet. Mutta kukkaniitty ilmestyi yllättäen alueelle, jolta olin hävittänyt tuoksuvadelman.

Alue täyttyi päivänkakkaroista ja harakankelloista.

Niin paljon kukkia on, että surutta niitä voi poimia maljakkoon kuistillekin.

Alueella, johon ketokukkia suunnittelin, on paikoitellen kuitenkin alkuperäisiä kedon kasveja. Kuten ahomansikkaa. Sato alkaa kypsyä.