Pionit

 Yhdessä kirjassa oli ilmaisu, joka tarkoitti, että jotain on paljon: kuin muurahaisia pionin nupussa. Nupun tässä vaiheessa niitä on enää vain vähän.

Olen jännityksellä seurannut kiinanpionia Paeonia lactiflora Festiva Maixima, jonka ostin pian mökin hankkimisen jälkeen. Mielessäni oli haavekuva pihasta, joka on täynnä suuria pionipensaita, jotka kukkivat kaikissa valkoisen ja punaisen sävyissä. Tämä pioni teki ensimmäisenä kesänä yhden kukan, sen jälkeen se on kitunut. Nyt se on kolmannessa sijoituspaikassa ja ryhtyi vihdoin kukkimaan, nuppuja oli peräti kaksi. Oli se jo syksylläkin terhakka, lehdet eivät heti lakastuneet, vaan pysyivät vihreinä pitkään. Luin kahvinporoista pionin lannoitteena ja levitin niitä kasvin juurelle. Muurahaisista ja kahvinporoista on ilmeisesti ollut hyötyä, sillä molemmat nuput avautuivat.

Kuolanpioni kukki jo toukokuussa.

Nyt vahdin sitä, ettei se pääse ampumaan siemeniään pitkin pihaa. Tein siemenpyydyksiä.

Pihalla on lisäksi pieniä taimia, mutta niiden kukkimista pitää vielä odottaa. 

Ja vielä on aikaa siihen unelmatilaan, jossa piha on täynnä kukkivia pionipuskia.

Kesäkuun ilonaiheita

Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.

Ensimmäiset kanttarellit ovat nousseet maasta.

Suolla karpalot kukkivat lupaavasti.

Kukkia löytyy pihalta ja metsästä. Maariankämmeköitä.

Talvikkeja.

Pihalta löytyi helposti juhannustaikojen seitsemän luonnonkukkaa. Niitä taisi kimppuun tulla enemmänkin.

 

Juhannusruusujen kukinta on loppumassa, mutta siitä huolimatta Juhannus tulee.

Hävitystä

Lupiini on haitallinen vieraslaji, joka tulee hävittää. Omalla tontillani sitä on onneksi vain vähän. Naapurilla sitä sen sijaan on runsaasti. Olen auttanut sen hävittämisessä ja olen huomannut, että sen kasvusto on vähentynyt paikoilla, joissa olen sitä niittänyt. Mutta se on lisääntynyt muualla. Kukintoja riittää, vaikka ne kestävät vain vähän aikaa kauniina.

Sitä oli levinnyt myös kaukana naapurin pihasta olevan lammen rannalle.

Naapuri kävi katsomassa rantaa ja sanoi, ettei sitä voi niittää. Tarkoitti, että hän ei sitä niitä. Minä niitin lupiinit, olikin korkea aika tehdä se, sillä osissa varsista siemenet olivat jo kypsymässä. Säästin luonnonkasveja, jotta ne tukahduttaisivat lupiinien uudet alut. Rannalla kasvaa paikoin myös mäkitervakkoa ja muita ketokasveja ja lupiini muuttaisi maaperää rehevämmäksi, mikä ei niille sovi. Kehoitin naapuria käymään rannalla uudelleen. Hän ajeli sinne ruohonleikkurilla ja leikkasi myös rantaa. Olen sitä mieltä, että lupiinin siemeniä on kulkeutunut rannalle juuri ruohonleikkurin pyörien mukana.

Omalla pihallani hävityksen kohteita ovat tuoksuvadelma ja konnantatar. Tuoksuvadelma työntään röyhkeästi vesojaan maasta. Kerään versot pois ja leikkaan kukinnan jälkeen suurimman osan varsista pois, kuivaan ne ja poltan yhdessä kuivattujen lupiinin kukintojen kanssa.

Kukat ovat kauniita ja kimalaiset pitävät niistä.

Konnantatar yrittää levitä kukkapenkissä ja sen ympäristössä. Nypin sen lehtiä pois ja kukintoja voi surutta käyttää hetken kestävään kukkakoristeeseen.

Alppiruusut

 Iloitsin syksyllä, kun huomasin, että kaikissa kolmessa alppiruusussa oli nuppuja. Ajattelin, että kun ne kukkivat, saunan ympäristö olisi hieno.

Valkoinen alppiruusu aloitti kukinnan tapojensa mukaan jo syksyllä.

Talvella sen päälle oli kasaantunut niin paljon lunta, että se oli levällään pitkin maata. Keväällä se aloitti kukinnan ensimmäisenä, mutta siihen tuli vain yksi kukka niin kuin syksylläkin.

Uusin alppiruusu, Haaga, ei ollut aiemmin kukkinut. Nyt osa sen nupuista oli kuivunut. Muutama kukka siihen sentään tuli.

Odotellessani kukintaa, ostin uuden alppiruusun. Puutarhalla sanoin, että sen pitää olla kotimainen eikä se saa olla valkoinen. Tämä marjatanalppiruusu Pekka onkin sitten todella pinkki. Se on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängön mukaan. Se kukkikin ennen muita. Istutan sen maahan lähelle vanhoja kaivoja kun sateet ovat tuoneet kosteutta.

Parhaiten kukki se alppiruusu, jonka päälle kaaduin kun kompastuin kengännauhoihin ja josta silloin katkaisin osan. Sen taustalla kukkivat sävy sävyyn metsäkurjenpolvet. Vanhemmista alppiruusuista nimilaput ovat hukkuneet.

Alppiruusupuistoni on hyvässä alussa.

  Tiedän entuudestaan, etteivät ne kuki kaikkina vuosina ja eivätkä näköjään kuki samaan aikaan. Mutta ainavihannat lehdet ovat nekin kauniita.

Muistelua mökillä

 Olen koonnut tietoja tilastani ja tein niistä dokumentin. Siitä ja metsästä löytyy paljon tietoja, omistajista, lohkomisista ja lainhuudoista. Niitä olen saanut Maanmittauslaitokselta ja Kansallisarkistosta, mutta rakennuksista en ole löytänyt tietoja. Ennen kun ei mitään rakennuslupia tarvittu, jokainen pykäsi mäelleen omanlaisensa mökin. Tiedän vain, mitä on tapahtunut niinä vuosina, jotka mökin olen omistanut. Se on ollut kohta seitsemän vuotta kestänyt projekti. Keinutuolissa istuessa voi nyt muistella, miltä mökissä ennen näytti.

Otin talteen joitakin mökin myyti-ilmoituksen kuvista. Ja olen blogiin kirjoitellut valmistuneista kohteista, mutta kuvia työvaiheista ei montaa tullut otettua alkuvaiheessa, kiirettä oli. Yksi mieleenpainunut vaihe oli tuvan levykaton purkaminen ja sen kannatinhirsien ottaminen esiin. Teimme sitä ystäväni kanssa, kun remppamiehellä oli muita töitä. Kulman lastulevykaapin yläosa oli täynnä hiirenpesiä, muistan vieläkin, miten siitä tippui roskaa työhaalarini kaula-aukosta sisään. 

Omavaraisbloggajien kesäkuun aiheena on projektit. Oman projektini suunnittelua kuvasi kova kiire. Piti ensin kunnostaa tie, jotta entisen mökin tavarat saisi muutettua. Niitä sijoitettiin vierastaloon ja muihin varastoihin. Pienemmän kamarin lattian remppamies lupasi maalata kiireiltään, kunhan minä poistaisin vanhan maalin. Valitsin vesiliukoisen maalin, joka kuivuisi nopeammin ja sitä kadun. Kamariin saatiin kuitenkin sen ansiosta osa tavaroista. Ensimmäisenä talvena jyskytti porakaivokone pihalla. 

Loppuvuodesta 2017 remontti pääsi kunnolla vauhtiin. Remppamies korjasi katot, maalasi ja tapetoi. Valitsemani paperitapetit olivat hänelle kauhistus, eikä tapetointi aivan nappiin mennytkään. Minä mm. kunnostin ikkunoita sisäpuolelta ja ovenpieliä sekä maalasin leivinuunin ja pönttöuunit.

Muurari purki vanhan puuhellan ja rakensi tilalle uuden.

"Ai sie rupesit hommiin", sanoi hän minulle, kun aloin purkaa vanhaa eteistä. Siinä myös mieleenpainuvia kokemuksia kun seinien välit olivat täynnä oravanpesiä. Uusia kuisti alkoi hahmottua.

Helmikuussa remppamiehellä alkoivat muut työt, mutta minä jatkoin. Hän ehti maalata puolet tuvan lattiasta, minä hioin ja maalasin toisen puolen. Kesällä remppamies teki viel maalauksia, joita talvella ei voinut tehdä.

Kesällä aloin kunnostaa ikkunoita ulkoa. Kesä 2018 oli kuuma kuten tämäkin. Ikkunalla oli lämpömittari, joka kertoi sen, vaikka kyllä sen tunsikin.

Mökillä ei ole vesijohtoa, mutta viemärin halusin. Voin tehdä sen kantoveden vuoksi suoraan luontoon. Sähkömies katseli ihmeissään, kun kaivoin kiviseen maastoon paikkaa viemäriputkelle.

Seuraavana kesänä kunnostettiin sauna ja sitä seuraavina muita ulkorakennuksia. Maalasin mökin ja muita rakennuksia. Nyt on kunnostamatta vain ruosteinen lipputanko ja sitten vuorossa ovatkin jo huoltotyöt. Ja pihallekin jää aikaa. Pitää myös koota yhteen dokumenttiin tarinat mökillä tehdyistä töistä.

Omavaraisbloggaajien ryhmä julkaisee kuukausittain kirjoituksia omasta omavaraisuudestaan tai yhteisestä aiheista. Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) ideoivat ja koordinoivat postauksia. Jutut julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Alla linkit kesäkuun postauksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming

Kohti laadukkaampaa elämää 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo