Polttopuut, jotka on tehty pihalla kaatuneesta koivuista, ovat kuivuneet riittävästi ja palavat hyvin. Isot puut kaataa ja pätkii joku muu ja polttopuiksi ne pilkotaan yleensä klapikoneellani. Nämä polttopuut olen tehnyt itse kirveellä, tuoreena koivu halkesi helposti. Polttopuiden suhteen olen omavarainen. Aina joku puu kaatuu tai täytyy kaataa. Samoin muiden metsän tuotosten suhteen, oksien, havujen ja sammaleen, joiden käyttö vaatii omistajan luvan.
Omasta metsästä olen poiminut myös marjoja ja sieniä. Mutta ne ovat myös muiden poimittavissa. Ja hienoa onkin, että mustikoita myös muut kävivät keräämässä. Marjoja ja mehuja on säilöttynä talveksi, hiukan myös hilloa. Mehu on tehty naapurin viinimarjoista. Hän ei ole näpertelijä niin kuin minä, viinimarjapensaita hänellä on parissa paikassa yhteensä noin 30. Jostain syystä ne ovat jääneet minun hoidettavikseni. Jokavuotinen elokuinen poiminta ja pensaissa kyykkiminen alkoi tympiä ja leikkasin pensaita aika rajusti. Syksyn sato oli sitten todella kehno. Puolukoita on ja kerman, kinuskin ja rahkan kanssa ne maistuvat.
Suuntanaomavaraisuus-ryhmän bloggaajien tammikuun aiheena on omavaraisuus, mitä se itse kullekin merkitsee. Pieni metsä, lähes satavuotias hirsimökki ja sen pihapiiri rakennuksineen ovat minulle harrastus. Vanhastaan ympäristöön kuuluneiden omenapuiden, marjapensaiden ja raparperin lisäksi tuntuu, että pihapiirissä kuuluu olla myös muuta viljelyä. Ruuan suhteen olen kuitenkin osittain omavarainen vain lyhyen ajan. Mökin taakse pystytetty pienenpieni kasvihuone lisää tulevaisuudessa toivottavasti satoa. Perunoita riittää yleensä syksyisin pidempään. Koronan vuoksi en viime keväänä päässyt ostamaan kunnollisia siemenperunoita.
Omavaraisuus merkitseekin minulle itse tekemistä, omin voimin pärjäämistä. Mökin rakennuksissa riittää kunnostamista, jota pystyn itse tekemään. Ensi kesän työlistalla on ainakin vierastalon parvekkeen oven ja ikkunasyvennusten maalaus.
Metsää yritän myös hoitaa itse, omien periaatteitteni mukaan, en aina metsähoidollisesti oikein.
Käsityöihminen en ole, mutta muita löytyy suvusta. Käytössä ja varastossa on vielä äidinkin tekemiä sukkia. Parsia ja paikata osaan.
Varsinkin nyt korona-aikaan shoppailu on jäänyt vähiin. Yleensäkin, jos tarvitsen jotain, tutkin ensin varastoja ja mietin kierrätysmahdollisuuksia. Edellisten omistajien jäämistöstä löytyi hyasinteille kori. Puhdistin sen desinfioivalla pesuaineella. Hometta tai sen hajua en sisälle halua.
Lehtikuusipölkyistä, jotka sain, ja vanhasta keinussa tulee joskus penkki vaahteran alle. Ensin pölkyn on vaan kuorittava ja kolottavat ja keinun istuin kunnostettava.
Yritin olla omavarainen joulukukkien suhteen. Kaivoin maasta kielon juurakoita. Ensimmäisestä silmusta kasvoi vain lehti. Toiset otin tarpeeksi lämpimään liian myöhään, mutta uudeksi vuodeksi kielot kukkivat. Aika kalpeita ne ovat, mutta en kyllä muista, koska aurinkoa olisi näkynyt. Nyt tiedän, että hyödyntäminen onnistuu. Harmittaa, kun laitoin kaikki edellisvuotisten hyasinttien sipulit maahan, niitäkin olisi voinut saada kukkimaan jouluksi.
Tässä linkit omavaraisryhmäläisten blogeihin. Ryhmää ideoivat ja kokoavat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.
