Kasvatusprojekteja

Taidan olla myöhässä perunoiden istutuksen kanssa, mutta jotenkin päähäni ei mahdu, että ollaan jo niin pitkällä keväässä kuin ollaan, kun yöpakkasia ja raekuuroja vain jatkuu ja jatkuu. Nyt vihdoinkin hain torilta siemenperunoita, perinteisesti Timoa ja Siikliä. Timoa, joissa olikin jo hyvät idut, toiseen koriin ja Siiklit toiseen. Ne saavat olla talvipuutarhaksi muuttuneessa huussissa siksi, kunnes yöpakkaset helpottavat. Sitten siirrän ne kasvihuoneeseen.

Huussissa on nyt niin paljon kasvatusprojekteja, että sen käyttäminen varsinaiseen tarkoitukseen olisikin jo vaikeaa. Ruukussa kasvavat iiriksen alut.

Toisessa astiassa on gladioluksia, joita en ikinä ennen ole kokeillutkaan. Sipulit näyttävät kuivilta, mutta toivotaan, että niistä jotain kasvaa.

Keväällä leikkaamani pajunvitsat ovat jo lehdessä ja niissä on hyvät juuret. Pihalla kasvava paju tekee vuosittain suoria pitkiä uusia oksia. Leikkaamalla yritän tehdä siitä tiheämpää. Kasvatan pajuista aitaa ulkorakennuksen taakse. Edellisinä vuosina leikatut oksat ovat jo kasvamassa siellä.

Punavartisille pensailleni olen löytänyt nimen. Ne ovat jonkin lajin kanukoita. Joka kevät leikkaan myös niitä. Kohta oksat ovat kukassa, mutta juuria niihin ei pettymyksekseni ole tullut.

Sinivuokkojen nuput alkoivat avautua

 Kevät on viipynyt ja viivästynyt. Jo pitkään sinivoukkojen nuppuja on kohonnut maasta. Mutta tarvittiin vähän lämpimämpi päivä ja auringonpaistetta raekuurojen välillä, jotta nuput alkoivat avautua. Tänä vuonna ensimmäiset kukat löytyivät mökin etupihalta.

 Eteläpäädyssä niitä oli seuraavana päivänä lisää.

Naapurin puolella, rinteessä, joka on rajallani, kukat olivat vielä nupullaan, vaikka yleensä tämä etelän suuntainen paikka on se, josta ensimmäiset kukat löytyvät.

Nyt alkaa tuntua oikealta keväältä. Uskalsin jo siivota kuolleita lehtiä uuden kukkapenkin reunoilta. Ehkä niitä ei enää tarvita suojaamaan pakkaselta. Sinivuokkoaluille siivoaminen on tehtävä varovasti. Usemmiten ryhdyn poimimaan roskia paljain sormin ja unohdan, että se näkyy pitkään käsissä.

Valaisimen kevyt kunnostus

Kamarin lukulampun kaveriksi hankin peilipöydälle toisen 50-luvun valaisimen. Maali on hiukan kulunut varjostimesta ja lakkaus on varissut varresta. Mietin, pitäisikö varsi hioa ja lakata uudelleen. Mutta sitten ajattelin, että kyllä ikä yli kuusikymppisessä pitääkin näkyä. Ja kunnostus jäi puhdistukseen ja varren vahaukseen.

Näitä valaisimia myydään Idmanin valaisimina. Idmanin 50-luvun  luettelossa on juuri tällainen valaisin, mutta tämä ei ole Idmanin valmistama.

Idmanin toimi myös tukkuliikkeenä ja möi myös muiden valmistamia valaisimia. Oman valaisimeni jalusta ei ole messinkä. Muuten sen on aivan kuvauksen mukainen.

Valaisimeni pohjassa on stanssattuna ympäri, jonka sisällä on iso P ja pieni r. Se on Presentan merkki. Oy Presenta Ab toimi Luomassa vuoteen 1991 saakka, jolloin siitä tuli Oy Preluce Ab. Tämä taas teki konkurssin vuonna 1998.

Idman valmisti valaisimia. Sillä oli kuuluisia suunnittelijoita kuten Paavo Tynell. Heidät on mainittu luettelossa. Tämän valaisimen suunnittelija on tuntematon.

Aiemmin peilipöydälä oli pienempi kullanvärinen pöytävalaisin. Möin sen ja hiukan jäi kaivelemaan, kun se meni niin nopeasti kaupaksi. Möinkö sen liian halvalla? No, tehty, mikä tehty.

Lumen alta paljastuneet

Lumet ovat huvenneet mökilläkin. Ja menneinä lämpiminä päivinä kasvu on päässyt hyvään vauhtiin.   Raparperit nousevat värikkäinä maasta.

Havujen alta kurkistavat punaiset kuolan pionin alut.

Sormustinkukat näyttävät selvinneen talvesta. Ja nyt niitä on paljon aloittamassa kasvua.

Narsissitkin nousevat jo terhakkaasti maasta.

Jouluruusujen kukinta etenee. Näin oli ennen kuin öiset pakkaset kovenivat. Kylmyys ennen pääsiäistä ja pyhien aikana tuhosi nuppuja ja kukkia. Olin uskonut, että kevät oli jo tullut, mutta sen eteneminen pysähtyi täysin. Hain kompostista havuja uudelleen jouluruusujen peitteeksi.

Toivottavasti kasvini selviävät tästä hyytävästä huhtikuusta.

Pääsiäisen koristeet ja kukat

Nykyään kaupoista löytää keväthyasintteja. Niistä tein nopean pääsiäisasetelman. Aineksia löytyy pihalta runsaasti. Pihan vanhoista koivuista on pudonnut jatkuvasti isompaa ja pienempää oksaa. Iso kasa oksia odottaa oksasilppurin  hampaisiin joutumista. Laitan mursketta katteeksi puiden ja pensaiden alle, mutta vielä sitä ei sovi tehdä, sillä kate estäisi maan sulamisen. Yöpakkaset jatkuvat, lämpömittari laskee öisin lähes kymmeneen asteeseen.

Ovikoriste syntyi myös nopeasti.

Omien narsissieni, jotka olin kasvattanut ruukuissa, lisäksi ostin myös perinteisiä pikkunarsisseja. Ne kuuluvat pääsiäiseen ja kevääseen. Ulos niitä ei kuitenkaan vielä uskalla jättää yöksi vaikka niiden pitäisi kestää pakkasta.

Tetenarsissi (Tete A Tete)

Lumikellojen laskenta alkoi

Tämä aika vuodesta, kun kevät pääsee niskan päälle talvesta, kun yöpakkaset helpottavat ja vesisateen nopeuttamana lumet häviävät ja maa paljastuu muutamassa päivässä, on aina yhtä ihmeellinen. Yhtä ihmeellisiä ovat nämä kaunottaret, jotka nousevat maasta vaikka lumen läpikin.

Lumikello (Galanthus nivalis)

Yhdelle piha-alueelle olen kaivanut maahan kymmeniä ja kymmeniä lumikellon sipuleita. Osa niistä on lähtenyt kasvamaan, suurempi osa hävinnyt. Syynä voi olla väärä istutusaika, huono maa, lannoituksen puute tai vaikea talvi. Mutta jollain paikoin ne ovat itsekseen lähteneet lisääntymään.

Kun en syksyllä enää muista, mihin kohtiin lumikelloja pitäisi täydentää, on täydentäminen muutamana vuotena jäänyt tekemättä. Joka kevät on jännittävää tutkia, montako lumikelloa ja missä niitä tulee esiin. Haaveeni on tietysti, että niistä muodostuisi yhtenäisiä mättäitä. Mutta olen kyllä iloinen jokaisesta esiin tulevasta lumikelloyksilöstä.

Seuraavat kukkijat ovat jouluruusut, jotka jo kurkistavat lumen ja havujen alta. Muutama lämmin päivä vielä niin ne ovat täydessä kukassa.

Jouluruusu (Helleborus)

Pääsiäistä kohti

Kevät etenee vauhdilla. Kurkipariskunta, joka samoin kuin minä, viettää kesän näillä mailla, on saapunut. Ensin ne kuuli, sitten nekin näkyivät olevan ruokailemassa pellolla joutsenten tavoin. Sateiset kesät,  jolloin sato jää pellolle, ovat hyödyksi linnuille. Ruokaa löytyy. Sinivuokoissa on nuppuja, skillan ja lumikellon alkuja näkyy jo paikoissa, joissa lumi on sulanut. Virta on auki saunani kohdalla ja vesi alkaa nousta. Kohta on kevättulvan aika.

Kohta on pääsiäinen, nyt on aika lähettää pääsiäiskortti. Saimme sisarusteni kanssa perinnöksi vanhoja postikortteja, joiden maailmaan on hyvä välillä palata.

Kaupan alennuskorista poimimani iiriksen sipulit ovat jo hyvässä kasvussa. 

Kissanruoho alkaa jo olla liiankin pitkä. Emännän tietokirjan vuodelta 1930 otin esiin kun leikkasin omenapuita. Siinä on ihan hyviä ohjeita, mutta kaikkia en ryhtyisi noudattamaan. En ryhtyisi karkottamaan tuholaisia omenapuistani arsenikkimyrkkypölyllä enkä elohopeakloriidilla.

Pihatyöt katkeavat välillä vielä pakosta, kun lunta edelleen sataa.

Uutta maalia vanhaan tuoliin

Mökkipaikkakunnalla asuvalta tuttavalta ostamani vanhan  tuolin kunnostus valmistui ja se palasi verstaana käyttämältäni autotallilta mökkini tupaan. Tuolin kunnostus oli yllättävän iso työ. Vaalean maalin alta löytyi vihreää ja sinistä maalia. Mutta paljastunut puupinta ei ollut kaunis vaalea kuten pöydässä, vaan tumma. Tuntuu siltä, että tuolia oli käytetty pitkään maalaamattomana ja vasta sitten maalattu kun pinta oli kulunut ja tummunut. Kokeilin ensin maalata tuolia kalkkimaalilla, mutta päädyin lopulta käyttämään siihen emännänkaapista jääneitä pohja- ja huonekalumaaleja. Maalit eivät olleet ihan uusia, mutta uusia tuolille.

                           

                                        

Vanha varastosta löytämäni istuintyyny on juuri oikeankokoinen tuoliin. Pehmikkeenä ja lämmikkeenä voi käyttää myös äitini virkaamaa hartiahuivia.

                                        

                                                   

Tuoli siinä kunnossa, kun siitä on poistettu kaikki maalikerrokset. Ehkä siinä oli ollut joku petsi.

Näillä työkaluilla ja hiekkapapereilla maali lähti. Lisäksi tarvittiin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä

Alunperin tuoli oli tämän näköinen kun se sijaitsi myyjän hämärässä varastossa. Ei sitä pelkällä pesulla käyttökuntoon saanut. Vaikka niin luulin.

 

Kevään ensimmäiset kukkijat

Ostin narsissin sipulit myöhään enkä ehtinyt kaivaa niitä kaikkia maahan. Oli pakko laittaa ne ruukkuihin. Kahteen ruukkuun niitä riitti. Toinen jäi mökille, toiset istutin kotona ja ne olivat aluksi jääkaapissa. Kun niistä ei mitään näyttänyt tulevan, vein senkin ruukun mökille, pienemmän kamarin viileyteen. Narsissit alkoivat kasvaa reippaasti kun valo lisääntyi. Mutta joko kastelin niitä liikaa tai sitten mökissä oli kuitenkin liian hämärää, koska varret ja nuput venyivät pituutta niin paljon, etteivät ne pysyneet pystyssä. Laitoin uuteen huussiin hiukan lämpöä päälle ja tein siitä taas  talvipuutarhan tai viherhuoneen. Ja siellä, missä valoa tulee kolmesta suunnasta, ensimmäiset narsissit alkoivat kukkia.

                                   .

                                 

Hyasintin ja helmililjojen varret olivat venähtäneet pitkiksi. Maljakossa ne vielä voivat jatkaa kukintaansa. Lisäsin mukaan oksia Lepästä, yhdestä varhaisesta kukkijasta.