Kesä on siinä vaiheessa, että siemenet on kylvetty ja taimet istutettu ja siirrelty. Niiden suhteen odotetaan satoa tai kukintaa kunhan jaksaa kastella nyt helteiden alettua Osa kasveista on kylläkin jo kukkinut ja niiden siemeniä voi jo kerätä. Kasvatan rentukoita ruukuissa, koska kaikki kosteikkoni näyttävät kuumina kesinä kuivuvan. Mutta niiden siemenet häviävät jonnekin. Nyt aion saada niitä talteen. Idean sain Puutarhakausi-ohjelmasta. Siinä Malin sitoi pienen pussin jouluruusun kuihtuneen kukinnon ympärille ja myöhemmin Pernilla keräsi siemenet pussista ja istutti ne ruukkuihin. Omat jouluruusuni leviävät itsestään, mutta rentukoiden ja seuraavaksi kuolanpionin siemenet pitää saada talteen. Kuvankaapaus näin on varmaan sallittua.
Oma versioni.
Ohjelma on Ruotsin TV:n ja siinä neljä henkilöä, toimittaja Pernilla, sisustussuunnittelija Malin, puutarhuri John ja huippukokki Tereq ottavat haltuun unohtuneita pihapiirejä. Niitä he raivaavat, rakentavat kaikenlaista ja viljelevät. Ohjelmassa minua kiehtoo se, että aihe muistuttaa omaa tilannettani. Hankkiessani nykyisen mökin kohta viisi vuotta sitten, sain samalla hylätyn pihapiirin. Keskellä pihaa oli iso pajupuska, tuoksuvadelma oli vallannut suuren osan pihasta ja pihan poikki kaadetun, karsitun ja pätkityn ison männyn kaikki oksat ja rungon palat oli jätetty maahan. Ensimmäisiä tehtäviä pihalla oli raivata tuoksuvadelmaa niin, että omenapuu tuli esiin. Nykyisin tässä kukkivat keväällä lumikellot.
Omavaraisbloggaajien yhtenä heinäkuun aiheena on TV-ohjelma tai jokin muu juttu, joka innoittaa kirjoittajaa. Marketta jo toukokuussa mainitsikin Puutarhakauden toukokuun Rakkautta ja maanantimia-kirjoituksessaan. Palaan kuitenkin vielä siihen. Ohjelmasta olen saanut vinkkejä ja ideoita. Esim Johnin ohje, että ruusut pitää leikata kun koivu on hiirenkorvalla, on painunut muistiini. Vanhaa juhannusruusua en leikkaa ja jalostetut ruusut jäivät nekin kuitenkin leikkaamatta. Kasvihuoneessa ne kukkivat kohta. Ulkona pupujussit leikkasivat ne. Ensi keväänä ehkä minä.
Olen katsellut viimeisimmän paikan puupölleistä tehtyä aitaa tai voi olla, että pino on vaan unohtunut paikalleen. Aitaan tehtiin myös portti.
Oman versioni tein puuvajaan halkaisematta ja kuorimatta kuivumaan jätetyistä koivun pätkistä, joita en pysty halkaiseman. Aitaa en tarvitse, se on yksi paikan hyvistä puolista. Ei ole naapurin koiria eikä muita kuin metsän eläimet, joiden tulon estäminen vaatisi valtavat määrät aitoja. Mutta kompostin näkösuojana pölliaita toimii. Takana näkyy hellepäivän tulipunainen auringonlasku. Ohjeita kompostointiin on ohjelmassa annettu, mutta haravointi- ja niittojätettä tulee pihaltani niin paljon, ettei oikeoppinen kompostointi onnistu.
Pernillla tekee hienoja kukka-asetelmia ruokailupaikkaan, jossa ohjelman lopuksi syödään Tareqin tekemä ateria. Oman kimppuni tein pihan turhakkeista. Siinä on lupiinia, tuoksuvadelmaa ja konnantatarta. Kukkakimppuja ihailen myös sarjoissa kuten Grantchester ja elokuvissa kuten Miss Marple.
#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi).
Joka kuukausi kerrotaan omasta etenemisestä/haasteista (mitä tein viime kuussa, mitä teen nyt, mitä teen ennen seuraavaa postausta) ja/tai kirjoitetaan kuukauden aiheista. Linkit heinäkuun juttuihin alla.