Talonpojanpunainen vierasaitta

Aittarakennuksen toisen pään hirsisen aitan edellinen sisustaja on rakastanut punaista väriä. Ehkä tämä on perinneväri talonpojanpunainen, mutta ei silti kaikkea olisi tarvinnut sillä maalata. Punaisia olivat puusohva, pöytä, tuolit ja lattia. Ja jopa rukki oli maalattu osittain punaiseksi. Kuitenkin aitta oli avaimen nimilapun perusteella omistajaperheen pojan aitta. Ainakin se oli täynnä hänen harrastevälineitään. Vein punaiseksi maalatun keittiöpöydän varastoon ja toin muualta löytämäni ja valkoiseksi maalaamani  pyöreän pöydän tilalle.

Seinälle riippuu entisten omistajien riippukeinu muistuttamassa, että täällä voisi rennostikin ottaa. Ehkä joskus kun laiminlyönnit on korjattu. Aitta on ilmeisesti ollut vilja-aitta ainakin joskus. Seiniin on tehty kolot viljasäiliötä varten. Se on sijainnut joskus jossain muualla, sen hirsiä on siirretty, koska ne on numeroitu. Aitan kunnostuksen olin aloittanut jo edellisenä kesänä kun tyhjensin sitä tavarasta ja eläinten jätöksistä. Lattialle oli laitettu kokolattiamatto ja sen revin pois. Eläimet olivat jyrsineet kulkuaukkoja nurkkiin. Laitoin lattianrajaan verkkoja ja hioin lattiasta kokolattiamaton liiman ja muun irtoavan aineen pois. Lakkasin sen vanhan parkettilakkapurkin lopulla. Se ei ollut hyvä ratkaisu, mutta matot saavat toistaiseksi peittää  lattian. Lattiassa on todella leveitä lankkuja ja päätykolmioissa leveitä hirsiä. Tänne en halua uutta lattiaa vaan haluan säilyttää vanhan. Lattian alla ei ole koolinkeja, vaan lattialankkujen päät on viistottu ja työnnetty seinähirsien väliin. 

 Tummia seiniä yritin keventää valkoisilla verhoilla,  muilla tekstiileillä ja kalusteilla.

Puiset lestit löytyivät aitasta. Hieno ja kapea jalka on ollut hänellä, jolle näillä on kenkiä valmistettu. Puinen laatta on toiminut ilmeisesti postin lähetelappuna. Talon isäntä on lähettänyt viljaa Sysmään.

Laitoin vanhat valokuvat, jotka ehkä esittävät tilan ensimmäisiä asukkaita, hyllylle. Sieltä menneisyyden hahmot voivat tarkastella nykymenoa.

Sivupöydän, jonka joku harrastelija on tehnyt, löysin entisestä mökistä. Kunnostin sitä, mutta sieltä se ei löytänyt paikkaa, vaan se oli vuosia ulkovarastossa. Jouduin hiukan parantelemaan sitä kalkkimaalilla, mutta nyt sillä on paikka. Seinistä pitäisi mm. irrottaa vanhat nastat ja naulat, mutta aitta on nyt siinä kunnossa, että sen voin jättää ja ryhtyä tekemään sitä, mitä tänä kesä piti tehdä eli kunnostamaan mökin ikkunoita sisäpuolelta.

Tämä on metsäviljelyä

Ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta, lempiohjelmastani Puutarhakausi, sain nimen sille, mitä mökillä puuhastelen. Se on metsäviljelyä. Alue, jota kutsun puutarhaksi, oli kaksi vuotta sitten metsävadelmia kasvava ryteikkö. Siellä oli vaikeaa kulkea kantojen ja maahan jätettyjen oksien seassa. Mutta huomasin siellä olevan myös viinimarjapensaita ja karviaisia. Nyt olen siistinyt aluetta, mutta edelleen viinimarja- ja karviaismarjapensaat kasvavat satunnaisessa järjestyksessä saniaisten seassa. Saniaiset tuovat puutarhaan viidakkotunnelmaa.

Ohjelmassa metsään istutettiin hyötykasveja. Minulla on metsässä valmiina karanneita pensaita. Kauemmas ehtineet karviaiskarkulaiset paljastuvat, kun marjat kypsyvät. Metsäretkellä voi poimia satoa.

Raparperikin viihtyy saniaisen seurassa.

Isompia raparpereja on metsän reunassa.

Yksi karviainen kasvaa kuusen kyljessä saunan nurkalla.

Punaiset viinimarjat häviävät heti kun ne kypsyvät. Karviaisia saan minäkin napsia pensaista.
Punaherukkaa kasvaa metsän puolellakin runsaasti, ilmeisesti lintujen levittämänä.

Istutin puutarhaani kaksi puutarhavadelmaa. Nyt en tiedä, mitkä vadelman versoista ovat niiden, mitkä metsävadelmien. Marjasta vadelmat erottaisi. Mutta kauaa eivät marjat pysy pensaassa, joku ne nappaa nokkaansa.

Leikkasin oksia mustaviinimarjapensaasta. Jos oksat juurtuvat niin kuin ne ainakin keväällä tekevät, istutan ne metsän puolelle.

Ohjelman innoittamana istutin metsään ruohosipulia. Se ei ole kelvannut eläimille. Ja  oregano tuskin kelpaa sekään. Kukista nämä kasvit erottaa metsän kasveista. Jos en muuten muista, mihin ne istutin.

Aitasta tuli vihreä kamari

Syy siihen, että mummun aitasta tuli vihreä kamari, on tämä kaappi. Se oli työkaluvaraston perällä ja katselin sitä heti sillä silmällä, että jotain sille myöhemmin teen. Jo ensivaikutelma oli positiivinen, sillä se oli tyhjä päinvastoin kuin muut kaapit täällä. Meni aikaa, ennen kuin siihen tartuin. Sen saaminen ulos varastosta oli haasteellista, sillä siinä ei ole jalkoja ja se oli naulattu kiinni varaston lattiaan. Ulkona tutkin sitä. Ei hometta, ei pahaa hajua ja pelkkä pesu riitti.

Piha ja sen kukat ovat kuivuneet, mutta tuoksuvadelma kukkii rehevänä.

Kaapin inspiroimana maalasin kulmakaapinkin vihreäksi. Vihreä myrskylyhty pääsi kattoon. Katto näytti rumalta ja siitä tippui roskia. Netissä joku esitti idean, että tällaiseen kattoon voisi kiinnittää kasviharson. Yritin sitä, mutten ollut tyytyväinen tulokseen. Muistin sitten IKEAn pitsiverhot, jotka edellisillä asukkailla olivat pienemmän kamarin ikkunassa. Olin ne pessyt ja huuhdellut pesuetikalla, mutta en ollut niille keksinyt käyttöä. Nyt kiinnitin ne kattoon. Aitta muuttui valoisammaksi.

Vihreä avainkaappi löysi vihdoin paikan. Siinä säilytän tulitikkuja. Hyllyssä on toisesta aitasta löytyneitä oppikirjoja ja vuoden 1940 Almanakka.

Kukkapöytä siirtyi tänne. Löysin kotona käydessäni siihen jääkukkalasipalan, joka on melkein samanlaista lasia kun alkuperäinen puolikas. Anopinkieli kärsi kotona kuivuudesta. Täällä se viettää lomaa ja voi hyvin. Verhot löytyivät omista varastostani.

Opetustaulu Venetsiasta on naapuripitäjän kyläpäivien kirpputorilta. Siellä oli vuosi sitten yksi opetustaulu myynnissä todella edullisesti, mutta se meni minulta nenän edestä. Toivoin myyjän olevan taas paikalla ja niin hän olikin ja nyt opetustauluja oli enemmän. Vihreä arkkukin siirtyi tänne.

Jakkarakin löytyi työkaluvarastosta. Siitä näki, että se oli ollut maalareiden käytössä. Sen päällys näytti melkein nykytaideteokselta. Paljon oli siihen maalia roiskittu. Pahimmat roiskeet rapsuttelin pois.

Jos täällä haluaa nukkua, voi sen tehdä riippumatossa. Nyt se toimii riipputuolina. Pikkuystäväni 9 v ilmoitti, että hän kyllä nukkuu täällä. Sanoin, että tottakai hän voi sen tehdä, mutta ehkä joskus myöhemmin. Ja nauroin itsekseni. Kaverinsa kanssa tämä tyttö lähti innolla nukkumaan naapurin uudenaikaiseen vierasaittaan. Yöllä alkoi pelottaa ja kiireesti tytöt tulivat aitasta pois. Täällä metsän eläimet olisivat vielä lähempänä.

Kesäkukkia

Kuvasin tämän vuoden kesäkukkia, koska en uskonut niiden selviävän pidemmästä poissaolostani. Joka hellepäivä olen kastellut niitä ja sitten vielä tehokastelin ne ennen lähtöä. Mutta pahalta näytti, sillä vaikka ilma viileni, vettä ei kuitenkaan ollut säätiedotusten mukaan tulossa. Onneksi vettä riitti kaivosta. Tämän kesän orvokit ovat olleet mainioita, ne ovat kestäneet kuivumistakin ja jatkaneet kukkimista saatuaan vettä. Toinen orvokeista päätyi kuistille, toinen vierastalon eteen.

Luottopuutarhurini on jäämässä eläkkeelle ja puutarha on suljettu. Kukkakaupasta löysin sentään pieniä verenpisaroita kuistin ikkunalle.

Todellisia kaunottaria nämä kukat.

Krasseja on useammassakin paikassa, mutta kovin hyvin ne eivät tänä vuonna voi. Minulle melkein pakkomyytiin torilla kassillinen krassintaimia. En ollut suunnitellut käyttäväni nitä niin paljoa. Tuli pisteltyä niitä sinne sun tänne.

Metsän eläinten ehdoilla

Mökkini ympäristö on vuosia ollut eläinten valtakuntaa ja niiden mielestä minä olen tunkeutuja. Ajattelin laittaa otsikoksi Luonnon armoilla, mutta kun ostaa metsämökin, on sopeuduttava siihen, että myös eläimillä on oikeus oleskella sen kulmilla. Vierastalon nurkalla oleva koristeankka ei miellytä metsän eläimiä. Se oli jatkuvasti kaadettu maahan ja mielestäni sen selkää on jyrsitty. Vieressä olevalta nallelta oli  varastettu toinen silmä. Varasilmiä onneksi löytyy.

Pahinta on ollut se, kun vierastalon peltikaton alla joku liikkui, sihisi ja raapi kattoa. Epäilin ensin oravaa, mutta ääntely ei ollut oravan. Talon alta joku repi eristeitä. Löysin netistä vinkin ja jätin matkaradion päälle. Muutama päivä klassista musiikkia kovaa ja vintti hiljeni hetkeksi. Olin pari päivää poissa ja radio hiljaisena ja taas oli ankka kaadettu. Lisäksi talon alta oli taas revitty villaa. Sen alta kurkki uteliaana pitkäkuonoinen tummanruskea eläin, näätä!

Nettiselailun perusteella oli ryhdyttävä tositoimiin ettei kattoa tai lattiaa tarvitsisi uusia. Ensin tietysti taas radio päälle ja ruiskuttelin teatreetä sokkeliin. Kylän markkinoilla keskustelin parinkin ihmisen kanssa näädästä. Toinen kannatti loukuttamista, toinen verkottamista. En halua tappaa eläimiä, siksi vierastalon alaosa on nyt verkotettu. 30 metriä teräsverkkoa ja melkein koko laatikko (250 kpl) ruuveja siihen meni. Ja räystäät pitää vielä verkottaa.

Wuderbaum on netin mukaan myös tehokas villieläinten karkoittaja. Eri tuoksuja on nyt rakennusten seinillä. Niiden tuoksuja tekisi minunkin mieleni paeta.

Joku toinen elän tuhoaa taimikasvatukseni. Jäljelle ei jätetä mitään.

Krassien ja herneiden lehdet ovat täynnä reikiä. Löysin kotoa jääkaapista vanhentuneen oluttölkin ja tein etana-ansan. Etanoita en kyllä ole montaa nähnyt. Joku muu ötökkä lehdet taitaa syödä.

Riippuorvokki oli parissa päivässä syöty kokonaan, jäljellä oli vain lehtien ja kukkien tynkiä. Mutta se kasvoi uudelleen muovipurkin suojassa ja on nyt turvassa vierastalon ikkunasyvennyksessä.

Kylän taimienvaihtotapahtumasta ostamastani pikkusydämestä hävisivät kukat. Se on nyt vierastalon toisessa ikkunasyvennyksessä vanhassa naulalaatikossa.

Kruunuvuokot ovat olleet jatkuvasti tuhon kohteena. Muovipurkkien alla sain ne kasvamaan. Mutta kukat eivät suojaan mahtuneet ja ne oli hävitetty perinpohjin. Jatkossa on parasta tyytyä luonnonkukkiin tai vanhoihin perennoihin tai pahanmakuisiin kasveihin. Myrkylliset sormustinkukat ovat saaneet olla rauhassa metsän eläimiltä. Mansikat häviävät heti kun ne kypsyvät. Perunat sentään on jätetty rauhaan.

Riistakameraan oli jäänyt kuva kurjesta pihallani, mutta tämä pieni tuholainen jäi kiinni itse teossa. Aika lähelle pääsin, mutta sitten jäniksen poikanen loikki pakoon.

Ei elämä metsässä pelkkää taistelua ole. Ensimmäiset kanttarellit poimin kätevästi pihapolun varrelta.