Keväisiä tunnelmia

 Poikkeuksellisen lämmin sääjakso sai ihmeitä aikaan. Tuntuu ja näyttää jo keväiseltä. Ensimmäiset krookukset kukkivat. Lumen alta paljastuu koko ajan uusia kukkia. Melkein kaikki lumi onkin jo sulanut mökin pihalta.

Leskenlehdet kukkivat. Näitä on jo paljon.

Sinivuokkojen kukinta alkoi.

Luulin, ettei lumen alta paljastuisi yhtäkään kukkivaa jouluruusua, mutta löytyi sentään yksi. Myös rönsyleinikit, ailakit ja vuohenputket kasvavat vauhdilla.

Ensimmäiset perhoset ja kimalaiset olivat liikkeellä.

Peippo viserteli ja sisilisko nautti auringosta vierastalon edustalla. Liian aikaisin nämä kaikki ovat liikkeellä, toivottavasti ne selviävät, koska lämpöä ei enää kestä pitkään, tulossa on ilmeisesti taas takatalvi.

Pajunkissojen aika

 Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pajunkissat, jotka siihen kuuluvat, ovat jo valmiita. Niitä on tänä vuonna runsaasti ja pakkasyön jälkeen lumi kantoi ja kerääminen oli helppoa. Naapurin mailta ne hain, ilman lupaa, sillä tiedän, että hän pitää pajuja rikkaruohoina. Kyllä minä itsekin poistan pajuja notkosta, jossa pajut ovat eri lajia, maata pitkin leviäviä ja oksaisia. Ne estävät kulkemiseni siellä. Pajuja (Salix) on satoja lajeja, Suomessa parikymmentä. Kissoja tekevä laji on kiiltopaju.

Keräämäni pajut ovat jäykkiä maalaispajuja, eivätkä ne taipuneet sellaiseen kranssiin, jota olin ajatellut.

Kovin paljon pajuja ei voinut ottaa, sillä pölyttäjät saavat niiden siitepölystä ravintoa. Isojen pajujen luona kuuluu keväisin surinaa, kun parvittain hyönteisiä ruokailee niissä.

Papujen varret ovat kauniin värisiä.

Jos kannussa olevat pajut juurtuvat, yritän tehdä niistä kasvavaa aitaa.

Kevät keskeytyi

Takatalvi keskeytti kevään etenemisen. Taitaisi olla vuorossaan jo kolmas sellainen. Ulkona oli koleaa, lämpimän kauden jälkeen muutaman asteen pakkanen tuntui kylmältä, tuuli jäähdytti ilman. Lumikellot peittyivät uuden lumen alle. Sanotaan, että kevät keikkuen tulee, kun tarkoitetaan vaihtelevaa säätä. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että keväällä ruokavarastot olivat muinoin niin vähissä, että ihmiset horjuivat keväällä nälissään. Yöpakkaset hidastavat edelleen kevään etenemistä. Sisällä kevätkukat kukkivat. Ostin niitä kun omia kukkia ei vielä ole. Kaunokaiset, narsissit ja helmililjat pääsevät myöhemmin pihalle ja kukkivat toivottavasti seuraavina vuosina siellä.

Terttuseljan oksat ovat taattuja vihreyden tuojia.

Kun valitin lämpimän ilman loppumista naapurille, joka koko ikänsä on asunut vastapäisen mäen talossa, sanoi hän, että ei vielä kevään aika olekaan. Oikeassa hän oli, ei mökkipaikkakunnalla kevät ala maaliskuussa. Mutta etelän kaupungissa, jossa olen käynyt syntymässä, kadulle oli jo tehty istumaan houkutteleva paikka.

Ja kotikaupungin puutarhassa kukkivat kurjenmiekat ja talventähdet. Pioneissa näkyi jo punaisia alkuja. Omia kurjenmiekkojani taisin tuhota, kun nostin osan niistä kukkapenkistä ja istutin ne ruukkuun, jonka upotin kasvilavaan. Pitää tilata uusia tilalle. Kurjenmiekat kuuluvat vanhaan pihaan.

Kyllä kevät nyt etenee, sulat paikat suurenevat, valon määrä kasvaa ja eilen kuulin ensimmäisen kerran mustarastaan laulavan. Se on varma kevään merkki.

Lypsyjakkarat

 Kun olen pidemmän aikaa poissa kotoa, tapaan napsauttaa sulakekaapista lieden pois päältä. Sitten ei tarvitse murehtia sitä, jäikö liesi päälle. Sulaketaulu on kahden oven kapeassa välissä ja niin korkealla, etten ulotu katkaisijoihin. Väliin eivät mahdu tikkaat eivätkä tuolini. Siihen tarvittaisiin jakkara. On minulla mökillä jakkaroita. Lyyti-jakkaroita tekee lähiseudulla toimiva puuseppä. Mallina on ollut hänen mummunsa yli 100-vuotias lypsyjakkara.

Tällä jakkaralla istun, kun sytytän tulet puuhellaan ja nousen sille kun avaan sen pellin. Samaan sitä tarvitsi nuohooja ja hän tunnisti Lyytin. On minulla maalattu, koristeltu lasten jakkarakin, mutta nämä kaksi olisivat liian suuria ovien väliin. Muistin sitten oikean lypsyjakkaran, jonka ostin joskus läheisen vanhainkodin huutokaupasta. Se on minulla ollut sisätiloissa, muttei esillä. Se oli sen näköinen, kuin se olisi tuotu huutokauppaan suoraan navetasta.

Puhdistin jakkaraa, yritin hioa pois istuimen sinapinkeltaista maalia ja poistin toisesta tukipalikasta lahonneet osat. Jakkaran jalkoihin on navetan lattialta imeytynyt nesteitä, joiden vettyneitä jälkiä en saanut pois hiomalla enkä veistelemällä. Olin jopa tuntevani nenässäni navetan hajua. Keltainen maali ei lähtenyt kokonaan pois.

Jakkara on tukeva, istuin on kiinnitetty lukuisilla pitkillä nauloilla. Noudatin alkuperäistä mallia ja maalasin istuinosan, jalkoihin vedin vahaa. 

Mutta kun taas mittailin, olivat jakkaran harallaan olevat jalat liian leveitä ovien väliin. Lypsyjakkara jää mökille. Nyt se on yöpöydän tapaisena. Siinä on yövalona Valinten tatti-valaisin nuoruudestani. Jakkaraa voi käyttää myös kukka-alustana tai sille voi nostaa jalkansa kun istuu kamarin korituolissa.

Kotiin löysin todella pienen suomalaisen jakkaran, jonka vielä sain puoleen hintaan. Jakkaran nimi on Lilliputti.

Lumen alla

 En malttanut olla kurkkimatta, mitä lumen alta löytyy, joko pienet lumikellot ovat alkaneet kasvaa. Uudemmassa istutuspaikassa löytyi muutama lumikellon alku, mutta vain muutama.

Oli katsottava myös, miten on laita vanhemmalla lumikellojen alueella. Vanhoilta paikoilta niitä sielläkin alkoi löytyä. Täällä ne ovat lisääntyneet ja alkavat muodostaa mättäitä.

Olen huomannut, että lumikello on päässyt automainokseenkin. Mikä niiden ihmeellisen kasvun pakkasella ja lumen alla mahdollistaa? Onko se lämpö, mitä ne itse tuottavat, vai niiden kyky alijäädyttää kasvinesteensä sokerin avulla. Oli miten oli, ihme se on. Kellot sietävät kevään lämpötilojen vaihtelut ja tulevat yöpakkaset hyvin ja avaavat kukintonsa kun taas lämpenee.

Uusi kasvi lumikello ei ole. Jo vuonna 1762 Turun akatemian professoriksi nimitetty Pietari Gadd, josta tuli Suomen istutustoiminnanjohtaja, kasvatti lumikelloja Turussa. Niitä on varmaan löytynyt myös vanhojen kartanoiden ja linnojen puutarhoista. Myös kasvitieteellisessä puutarhassa niitä on. Siellä kukkii kauniisti jouluruusukin.

Lumen alla on tapahtunut muutakin. Vierastalon eteen on ilmestynyt multakasa, joka kasvoi ja kasvoi. Enempää en sen syytä lähtenyt tutkimaan, sillä arvaan, mikä siellä touhuilee. Ja myöhemmin keväällä paljastuu, miten laajasti alue on myllerretty.

Keväällä on jännittävää seurata, mistä kasvu pihalla alkaa. Vierastalon edustan kukkapenkit vapautuvat ensimmäiseksi lumesta. Lisäsin niihin multaa ja istutin krookuksen sipuleita. Montaa päivää ne eivät säilyneet, vaan joku otus popsi ne. Vahingossa siltä on reunaan jäänyt sipuleita, jotka nyt kasvavat. Ne ovat aika huonoja ja tuskin ne  kukkivat. Mutta suojaan ne muovipurkilla, ettei niitä syödä pois.

 

Kevättä kohti

Kovimpien pakkasten aikana siivosin ja järjestelin kaappeja ja laatikoita mökillä. Luulin, ettei vanhoja siemeniä enää olisi, mutta niitä löytyi yllättävän paljon. On itse kerättyjä kehäkukan, krassin ja unikon siemeniä sekä ostettuja siemenpusseja.

Teinkin vielä hiukan talvikylvöjä. Porkkanoiden viljely ei ole onnistunut. Ehkä aloittamalla näin aikaisin saisin isompia porkkanoita.

Kevääseeni kuuluu kasvatuspaikkojen kunnostus. Vielä on liian aikaista korjata itse tekemääni kasvatuslaatikkoa, jota joudun korjailemaan joka vuosi. Mutta aloitin kukkalaatikon kunnostamisen. Sen viimeisin paikka kasvihuoneen edessä ei ollut hyvä, laatikon maali rapistui. Rapsutin vanhaa maalia pois, käärin mattoja pois tuvan lattialta, suojapaperia tilalle ja maalasin kukkalaatikon uudelleen. Se saa uuden paikan vierastalon edustalla katoksen alla. Siinä se on suojassa ja auringossa. Nyt siinä on pieni kuusi, mutta kesällä kukkien sijaan siihen voisi laittaa  tomaatin. Yksi tärkeä asia, mikä pitää keväällä muistaa, onkin taimien hakeminen luottotaimistolta heti, kun se aukeaa. Viime vuonna kaikki runkotomaatit oli jo myyty, kun kävin siellä enkä muualta saanut hyviä taimia.

Olen harmitellut, kun kaupasta ostetut perunat, olivat ne mitä lajia ja hintaluokkaa tahansa, ovat aika kehnoja. Siis lisää omaa tuotantoa. Se vaatii keväällä kaivuutyötä, joka on hyvää kuntoliikuntaa. Aurinkoisina päivinä aloitin kuntoilun "metsätöillä". Siistin vierastalon takana olevan kuusikon. Poistin kuolleet alaoksat ja nyt metsikkö näyttää olevan osa ympärillä olevia metsiä ja siihen pääsee enemmän valoa. Jospa aluskasvillisuus alkaisi elpyä ja muuttua vihreäksi. Huussin takana oleva tammi tuli paremmin esiin. Sen latva on joskus katkennut ja siitä on siksi tullut erikoisen näköinen.  

Harvensi huussin viereisiä kuusikoita. Lehtipuiden harventaminen jää kesään, sillä olen oppinut, että jos tekisin sen nyt, juuriin varastoitunut energia purkautuisi uusiin vesoihin, ei lehtiin. Niitä harvennan, kun lehdet ovat isoja. Siivoamista riittää. Kuivista oksista teen haketta katteeksi.

 Yhden lepän kaadoin ja sain siitä oksia tulppaanimaljakkoon.

Harventamista riittää vielä. Se vaatii miettimistä, sillä haluan kuusia jäävän rajaamaan pihaa metsästä ja sen verran kuusia pitää olla, etteivät hirvet pääse pihaan. Vesi- ja lumisateet keskeyttivätkin ulkotyötä toistaiseksi. Kevättä kohti mennään nyt vauhdilla, päivät pitenevät niin, ettei hämärtymisestä enää osaa päätellä kellonaikaa. Vielä kuuden jälkeen on valoisaa. Ja eläintarhojen karhut ovat heräänneet.

Vuoden 1935 Nuorten Pellervo antaa ohjeita kevättöihin.

Linkeistä alla voit lukea, miten omavaraisbloggaajat valmistautuvat kevääseen. #suuntanaomavaraisuus- yhteisön ovat perustaneet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi).

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sarin puutarhat 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Helmikuun aurinko

Auringossa on jo voimaa, yöllinen 19 asteen pakkanen oli sen ansiosta laskenut puoleen päivään mennessä kymmenen astetta.  Hanki kantaa sen verran, ilman lumikenkiäkin, että pystyin kiertelemään omia ja naapurien maita ja metsiä. Ei ole paha, vaikka jalka painuisikin lumeen, lunta ei ole paljoa. Vanhan riihen päädyssä oleva pönttö on ehkä liian hyvin naamioitunut harmaaseen seinään. En ole nähnyt, että siinä olisi ollut asukkaita. Nyt aurinko on kuitenkin aloittanut sen lämmittämisen tulevia vuokralaisia varten. 

Riihen kurkihirren pään päällä on pesä, tai entinen pesä. Se voisi olla oravan tekemä.

Lumet eivät ole ehtineet pudota ladon katolta viimeisimmän suojan aikana. Valo piirtää hienoja varjoja seinälle.

Krookusruukussa oli pari narsissia, joiden kukat nyt loistivat auringossa.

Mäelläni männyt saavat auringonvaloa.

Pihalla aurinkokello käy kesäajassa.

Aurinkoiset päivät taitavat kohta olla ohi ja pitää taas varautua suojasäähän ja liukkauteen.