Lahjapaketti

Marraskuun loppupuolella sovimme siskojeni kanssa ihan käytännön syistä, että ei lahjoja tänä jouluna. Toinen sisko, joka monesti on itse tehnyt jotain kivaa joululahjaksi, oli ehtinyt jo tehdä paketin joululahjalle valmiiksi. Sen hän oli askarrellut vanhoista joulukorteista. Todella hieno lahja, vaikkei lahja olekaan.

Päädyn kuvassa me siskokset kelkkailemme. Joku on kuvaan kirjoittanut nimemme.

Tässä rasiassa tulen säilyttämään joulukoristeaarteitani. Näistä käsin tehdyistä koristeista suurimman osan on tehnyt silloisessa Itä-Saksassa asuneen tuttavaperheen äiti. Lähettelin perheen lapsille pieniä lahjoja ja vastalahjaksi sain hienoja käsin tehtyjä joulukoristeita.

Paperiliuskoista pujotelluista tähdistä luin eräästä paikallislehdestä kivan jutun. Yli 90-vuotiaan miehen aika oli tullut pitkäksi ja hän oli muistanut kansakoulussa 30-luvulla askarellut tähdet ja olikin vielä mustanut, miten niitä pujotellaan. Nyt hän on tehnyt niitä tuhansia eikä pitkästymisestä enää ole vaaraa. Tähtiä hän on lahjoitellut eri tahoille.

Hyasintit kukkivat ja kuihtuvat nopeasti. Keväällä istutan kaikki sipulit mökillä maahan. Kolmannet, perinteisen vaaleanpunaiset hyasinttini istutin mummolastani peräisin olevaan Arabian voipyttyyn.

Voipytyn pohjassa on piippuleima eli sitä on valmistettu vuosina 1931-49.

Hiukan jouluista tunnelmaa

Vaikka joudunkin viettämään joulun kaupungissa, yritin rakentaa mökille hiukan jouluista tunnelmaa.  Olin kerännyt luonnosta materiaaleja valmiiksi. Lehtikuusen oksat ovat kauniita sellaisenaan ja ne ovat valmiiksi kaarella kranssia varten. Kiersi niistä renkaan kynttilälydyn ympärille.

Puuhellan päällä on turvallista polttaa kynttilöitä niinkuin lasin sisälläkin.

Keräsin kotoa vanhat, ruostuneet kulkuset. Löytyi mukaan pari uudempaakin. Sidoin männynoksista kimpun ja laitoin kulkuset kiinni niihin. Ripustin kimpun ulko-oven sisäpuolelle heliseväksi ovikelloksi.

Hiukan männynhavuja riitti vanhaan öljykannuunkin leivinuunin eteen.

Mökille on tullut talvi

Talven ensimmäiset lumityöt odottivat, kun tulin mökille. Ensimmäiseksi piti siis hakea lumilapio varastosta. Miten lunta aina kertyykin portaille paksu kerros.

Sen jälkeen, kun olin puhdistanut portaat, pääsi marjakuusikranssi oveen. Kohtuullisen hyvin se oli säilynyt, vaikka olikin matkannut melkein Suomen halki.

Laitoin eteisen ikkunaan vanhanaikaisen joulutähden, jonka paikallinen tekijä kävi myymässä minulla kun olin mökin ostanut. Tähti on tehty puulevyistä ja sisällä on lamppu. Valoa alkoi tarvita, päivä oli pilvinen ja hämärtyminen alkoi jo puoli kolmen maissa.

Löytö myyjäisistä

Joulua edeltävän ajan perinteisiin kuuluu käynti naisten joulumessuilta Wanhassa satamassa. Taas kerran isot hallit olivat täynnä taidokkaita ja kekseliäitä käsitöitä ja herkkuja. Harmi, kun ei tarvitse mitään. Mutta kiertely ja katsastus kannattaa kuitenkin. Vuosi sitten löysin maton keinutuoliin. Ja löytyi jotain tänä vuonnakin: suojapussi sammutuspeitteelle.

Kun uusi, tarkka nuohooja oli kesällä tulossa, etsin sammutuspeitteen ja ripustin sen tuvan naulakkoon. Mutta ei se mikään koriste ole. Toki tarpeellinen, etenkin näin kynttilöiden polttamisen aikaan.

Nuori nainen tekee näitä pussukoita kierrätysmateriaaleista, joita hän hakee kirpputoreilta tai saa tuttavilta. Kuoseja oli monia. Onhan nykyään jo olemassa design-sammutuspeitteitä, mutta tämä vetosi minuun. Kivaa, kun rumasta välttämättömyystavarasta saa kauniin koristuksen.

Herkkujen osalta tuntui, että kaikilla oli tarjolla vain gluteiinitonta tai laktoositonta vaihtoehtoa. Nuoren myyjän kanssa ilo oli molemminpuoleista, kun hän vastasi kyllä kysymykseeni ovatko nämä ihan tavallisia. Ja hyvältä nämä lusikkaleivät ja possupiparit maistuvat, tuskin säilyvät jouluun.

Ensi vuonna taas naisten joulumessuilta.

Havukranssitalkoot

Itsenäisyyspäivän aikoihin sukumme naiset kokoontuvat joka vuosi lapsuudenkotiini havukranssitalkoisiin. Tällä kertaa mukana oli myös lapsia sekä Martta, mäyräkoira. Martta lähinnä häiriköi nappaamalla tarvikkeita ja kuljettamalla niitä pois työmaalta muualle.

Suojapeite lattialle ja sen päälle havuja metsäkuusesta ja marjakuusesta, pajuja, villa- ja rautalankaa, saksia, hansikkaita ja koristeita. Ja siitä se alkoi.

Nauhoilla ja koristeilla jokainen tekee omanlaisensa kranssin. Haudoille tehdään koristelematon. Omaani tulee aina punainen nauha. Pakko myöntää, että nahalla voi myös korjata virheitä. Kranssini, joka tulee kotiin, on haasteellinen, sillä ripustan sen ikkunaan ulkopuolelle ja sen pitäisi olla hyvännäköinen molemmilta puolilta. Ei siitä kovin hyvää tullut, lisäksi tuuli ja sade antavat sille vielä viime silauksen.

Marjakuusikranssi odottaa jääkaapissa, kunnes se pääsee mökin oveen.

Lapsuuden joulujen tunnelmaa

JOman kaupunginosani facebook-kirpputoriryhmään tuli myyntiin enkelikello. Siis kynttiläviritys, jossa kyntilöiden lämpö saa enkelit kiertämään ja kilisyttämään kelloja. Sellainen meillä kotonakin oli, muistan, kun se aina koottiin jouluaattona. Eli se piti saada. Muitakin tuli jonoon, mutta minäpä sen sain. Kellopeli oli avaamattomassa paketissa, mutta en sitä edes kokonaan avannut, sillä rakennelma paljastui kovin huteroksi.

Harmitti. Mutta kun olin syttynyt enkelikellolle, piti parampi versio saada. Netistä sellainen löytyi. Sitä vieläpä markkinointiin aitona ruotsalaisena versiona. Turkissa se oli tehty, eikä sekään vielä ollut sitä, mitä etsin. 

Kun kokosin tätä aitoa ruotsalaista, kävi ilmi, että enkeleissä olevat reijät, joihin piti kiinnittää puikot, jotka helinän saavat aikaan, olivat liian pienet.  Koukkuja ei niihin saanut pujotettua. Mutta toisesta versiosta löytyi sopivat kilkuttimet ja niin sain enkelikelloni koottua. Ehkä joskus, kirpputoreja kolutessa, löydän sen oikean enkelikellon.

Hyasintteja istutin Arabian Kauris-astiaston kastikekulhoon. Astiaston vanhempani saivat häälahjaksi ja kastikeastiasta tarjoiltiin ainakin lipeakalan kastiketta jouluna.

Kynttilöistö ja hyasintin tuoksusta alkaa joulun tunnelma syntyä.