Havukranssitalkoot

Itsenäisyyspäivän aikoihin sukumme naiset kokoontuvat joka vuosi lapsuudenkotiini havukranssitalkoisiin. Tällä kertaa mukana oli myös lapsia sekä Martta, mäyräkoira. Martta lähinnä häiriköi nappaamalla tarvikkeita ja kuljettamalla niitä pois työmaalta muualle.

Suojapeite lattialle ja sen päälle havuja metsäkuusesta ja marjakuusesta, pajuja, villa- ja rautalankaa, saksia, hansikkaita ja koristeita. Ja siitä se alkoi.

Nauhoilla ja koristeilla jokainen tekee omanlaisensa kranssin. Haudoille tehdään koristelematon. Omaani tulee aina punainen nauha. Pakko myöntää, että nahalla voi myös korjata virheitä. Kranssini, joka tulee kotiin, on haasteellinen, sillä ripustan sen ikkunaan ulkopuolelle ja sen pitäisi olla hyvännäköinen molemmilta puolilta. Ei siitä kovin hyvää tullut, lisäksi tuuli ja sade antavat sille vielä viime silauksen.

Marjakuusikranssi odottaa jääkaapissa, kunnes se pääsee mökin oveen.