Tapahtui heinäkuussa

Heinäkuussa tapahtui paljon, oli vieraita ja vierailuja, kesäteatteria, näyttelyjä ja sadonkorjuu alkoi. Sitten tuli kutsu 85-vuotispäiville Päijänteen rannalle. Päivänsankari, mies, ilmoitti, ettei toivo lahjoja, mutta kimpun luonnonkukista voi poimia tien varrelta. En tiennyt, oliko se vitsi, mutta oli tai ei, tein kimpun tien varrelta poimimistani luonnonkukista. 

Sankari ilahtui kimpustani, kyseli, mitä kukkia siinä on. Myöhemmin hän kierteli juhlapaikkaa ja etsi luonnonkukkia, mutta muut olivat tuoneet ruusuja ja muita kukkakaupan kukkia, yksi kimppu taisi olla tuojan kukkapenkin kukista. Pienet asiat voivat olla tärkeitä ihmiselle, jolla on varallisuutta, ikää ja joka lisäksi on vakavasti sairas. Juhlat onnistuivat hyvin ja pitopalvelun tarjoilut olivat maukkaita paitsi uudet perunat, jotka oli pilattu, ne olivat sisältä muusia. Vertailukohtana kun olivat omasta maasta juuri nostetut perunat, joita on jo jonkin aikaa syöty. Kurkkujakaan ei ole tarvinnut ostaa, avomaankurkkua tulee tänä vuonna hyvin. ja lymyää kasvihuoneessa jo pitkää kurkkuakin. 

Kesäkurpitsaakin on jo syöty, mutta tomaatit, ne eivät punastu, vaan kasvavat. Yksi ulottuu jo kasvihuoneen tuuletusluukusta ulos.

Tämä on hyvä vadelmavuosi. Mökin lähellä oleva avohakkuualue on siinä vaiheessa, että se kasvaa metsävadelmaa. Mäkeni alla sen vieressä olevalla kääntöpaikalla, jonka kunnostimme naapuri kanssa, on jatkuvasti ollut autoja. Suomalaiset poimivat marjoja kunhan autolla pääsee kahden metrin päähän niistä. Itse poimin naapurin puutarhavadelmaa, jota sitäkin on runsaasti ja marjat ovat puhtaita madoista eivätkä linnutkaan ole niitä nokkineet. Sateiden jälkeen ne ovat alkaneet pehmetä.

Ystäväni kauhisteli omenapuitani ja olen itsekin huolestuneena seurannut, miten oksat taas taipuvat omenien painosta. Omenat ovat matoisia ja keräsinkin huonoimpia ja pienimpiä raakileita pois, jotta oksat eivät repeytyisi.

Tämän vuoden mehuista tulee tavallista happamampia sillä äkämäpunkki on turmellut mustaherukan sadon melkein kokonaan. Punaista viinimarjaa tulee ja siihen on tyytyminen.

Heinäkuun loppupuolella oli kesäpäivät kylätalolla ja YLE 100-bussikin oli paikalla. Minulla oli kysymyksiä paikalla myös olleille jäteasiantuntijoille ja harmikseni kuulin, että poistotekstiilit pitääkin laittaa sekajätteeseen kun niille ei löydy käyttöä samoin kovamuovi sekajätteeseen.

Omavaraisuuteen pyrkivillä #suuntanaomavaraisuus alkaa olla aika saada palkinto kevään ja alkukesän uurastuksesta. Ryhmää koordinoi Satu www.tsajut.fi. 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Farmescape 

Huolettomat metsäpuutarhat

Metsäpuutarhani eivät vaadi hoitoa ja samanlaisia voisivat kaikki muutkin paikat olla. Käyn kyllä välillä katsomassa, miten metsän laidalla voidaan. Perustin metsäpuutarhat kun risukasojen alta tuli esiin maata, jossa ei mitään kasvanut. Tämä vuonna olen ollut huolissani kuunliljoista, jotka myyrät turmelivat pihalla. Mutta metsäpuutarhassa ne säästyivät. Yksi on kasvanut todella isoksi ja se aikoo ainoana kukkiakin. Yleensä kaikki kuunliljat kukkivat.

Sen takana kukkii ukonkelloja. Tänä vuonna yksi niistä oli valkoinen, mutta se on jo kuihtunut.

Muut kuunliljat ovat pienempiä. En tiedä minkään niistä nimeä. Jos niissä on nimilappu ollut, on se hävinnyt. Maata pitkin kasvaa lillukkaa. Tein virheen ja istutin tännekin konnantatarta, mutta onneksi se pysyy kurissa.

Toisessa metsäpuutarhassa akilleat ovat ottaneet vallan. Ne ja ukonkellot, joita täälläkin on, ovat jo kukkineet, mutta reunalla mesiangervot aloittavat kukintaansa.

Muustialanhortensiat ovat todella sitkeitä, saatan joskus huitaista niille kanankakkaa, muuta hoitoa ne eivät saa. Eivät ne hirveästi kasva, mutta tänä vuonna ne molemmat taas kukkivat.

Kevätesikot leviävät ja uusia sinivuokkoja ilmestyy. Keväällä valkovuokkoja ja muutamia narsissejakin kukki, mutta tulppaanit ovat hävinneet.

Reunalla kasvavat saniaiset ja rohtoimikät voivat hyvin. Takana olevasta omenapuun taimesta joku on syönyt lehtiä.

.

Illan valo

Valo on mökillä kesällä aivan erilaista kuin talvella. Aurinko osuu talvella vain etelän suuntaiselle avoimelle pihalle, mutta muissa suunnissa sitä ympäröivät puut ja metsä ja aurinko jää niiden taakse Kesällä aurinko on niin korkealla, että valo tavoittaa mökin lännen ja luonteen suunnasta puiden yläpuolelta ja latvojen välistä. Se osuu illalla mökin takaosassa olevaan pikkukamariin.

Ja keittiön puuhellan päälliseen.

Kuistilla aurinko muodostaa varjokuvia.

Krassit hehkuvat portailla ilta-auringossa.

Ja sauna saa sekin nauttia auringosta.

Saatiin sadetta

 Satoi useana päivänä ja paljon. Olin sadepäivinä kaupungissa, missä sielläkin tuli vettä. Päätin, että ne kasvit mökillä, jotka ovat pysyneet pystyssä sateen hakatessa niitä, saavat kunniamaininnan Multamäen harrastelijaviljelijöiden seuralta. Sormustinkukkia oli pystyssä, vaikka ne olivat kasvaneet todella pitkiksi. Tuoksuvadelmia sadeilma ei lannista.

Osa sormustinkukistakin oli kaatunut, osa katkennut. Niitä on maassa ja vinossa nipussa yhdessä malvojen kanssa. Yrittävät tukea toisiaan.

Pienuudesta on ollut hyötyä. Pikkuiset ruusut kukkivat kuin sadetta ei olisi ollutkaan. 

Naapurin Jasmikkeen kaarevien oksien kärjet koskettivat maata ja siinä olikin minulle oikeutus ottaa oksa tuomaan tuoksua mökkiini.

Kukkaketoni kasvit makaavat maassa, yksi iso unikko on kaarella, kukka sentään irti maasta.

Kunniamaininnan ovat ehdottomasti ansainneet luonnonkukat. Päätös oli muutenkin helppo, sillä päättävässä seurassa on yksi jäsen. Kellokasvit ovat pysyneet pystyssä. Jämäkät peurankellot ja

seinustan vuohenkellot

Jopa muutama kurjenkello oli pystyssä.

Toivottavasti tuleva lämpöaalto saa kasvit ryhdistymään, minulla ei ole riittävästi tukia kaikille.

Satoa odotellessa

 Varsinainen satokausi ei vielä ole alkamassakaan, mutta jotain syötävää jo löytyy. Ahomansikoita kypsyy eri puolilla pihaa. Yhdessä rastaiden kanssa vahdimme puutarhamansikoita, joissa niissäkin jo näkyy punaista.

Metsästä löytyi mustikoita

Ensimmäisiä kanttarelleja oli pihan laidalla, metsän reunassa jo kesäkuun puolella. Näistä ei vielä kastiketta tee, mutta tuntuu tämä lupaukselta, että sieniä tulee maasta.

Ämpärissä kasvatetut perunat on syöty. Herneitä ei tule. Vain yksi verso on noussut kylvämistäni siemenistä. Ne on popsinut varmaan sama tyyppi, joka kaivoi perunoitakin maasta ja nokki niitä.

Ihmettelin kukkapenkkeihin ilmestyneitä uusia kasveja. Päivänlijoja ne eivät ole eivätkä kurjenmiekkoja. Tekoäly ehdotti jotain hyvin erikoista laukkaa, mutta oli oikeilla jäljillä, kyseessä on kynsilaukka. Olin työntänyt valkosipulin kynsiä myyrien koloihin kun ne kuulemma karttavat sen tuoksua. Ja niin viljelyrepertuaarini laajeni uuteen lajiin. Syksyllä kaivan maahan lisää valkosipulia.

Olen niittänyt pihaa tavallista aikaisemmin. Pitkä, sateen kaatama kasvusto tarjoaa loistavia piilopaikkoja myyrille. Ne eivät ole minnekään lähteneet. Karsin myös syreenipuskien taimia ja alaoksia. Korpit ja petolinnut näkevät nyt myyrät paremmin. Vaikka eipä petoja ole näkynyt, vain musta rantakäärme livahti aitan alle. Sillä oli niin kirkkaan keltaiset posket, ettei lajista voinut erehtyä. Niiton tuloksena syntyi kukkakimppu.

Kelvollista raparperiakin löytyy vielä. En vielä ollutkaan tehnyt perinteistä raparperipaistostani.

Kasvihuonekurkut venyvät kovin hitaasti ja tomaatit ovat vielä pieniä ja vihreitä, mutta avomaan kurkuissa on jo toiveita herättäviä pötkylöitä.

Marketissa oli kotimaista kukkakaalia ja parsakaalia. Hinnat olivat kunnioitettavan korkeita, ihan perustellusti. Arvostan kotimaisen ruuan tuottajia. Kunnioitettavaa on myös pyrkiminen omavaraisuuteen #suuntanaomavaraisuus. Ryhmästä on kiittäminen Satua www.tsajut.fi.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Sininen tupa 

Lisää vihreää

Luonnossa on varmaan satoja erilaisia vihreän sävyjä. Muistan kesän, jolloin olin maalauskurssilla ja eri sävyjä olisi pitänyt tallentaa kankaalle ja vielä olisi pitänyt maalata puiden lehdet niin, että puun tunnistaisi niistä. Maalasinkin enimmäkseen rakennuksia. 

Mökiltä löytyi kaksi punaiseksi maalattua puutuolia. Toisen sijoitin aittaan, jossa on muutenkin punaista, mutta toinen jäi vierastalon parvekkeelle. Siellä sen pinta oli lohkeillut niin pahasti, ettei siinä enää olisi ollut hyvä istua. 

Talven aikana irrotin siitä maalikerroksia. Punaisen alta paljastui vihreää väriä niin kuin monesta muustakin mökiltä löytyneestä huonekalusta. Kokonaan värit eivät lähteneet pois, tuoli oli maalattava. 

 Viisas mies sanoi, että siitä pitää tehdä ruskea. Mutta minä ajattelin tehdä siitä kaverin äidin kapioarkulle ja maalikaupassa valitsin  perinnevärien kartalta vihreän. Mutta vihreitä sävyjä on maaleissakin paljon ja valitsemani sävy ei ollutkaan sama kuin kapioarkussa.

Sadepäivinä tuoli sai maalia pintaansa. Se sai paikan toisessa, vihreässä aitassa. Aluksin ajattelin maalata siihen narsisseja, joita Kakolan vangit olivat maalanneet kapioarkkuun. Tai jollaisiksi he kuvittelivat narsissit, he tuskin pääsivät ulos mallia katsomaan. Mutta sitten siihen tulikin pikkuinen tunnistamaton kukka. 

Metsän juhannus

Sateista jaksoa seurannut lämpö ja valo saivat kukat avautumaan. Tarvitsin rauhaa ja yksinäisyyttä juhannuksen vietosta ja lähdin metsään, sieltäkin löytyi runsaasti kukkia. Suon reunalta löytyi ensimmänen maariankämmekkä. Niitä olisi suolla varmaan enemmänkin, mutta tämänkin kasvupaikka oli niin kostea, että kuva piti ottaa kaukaa.

Suon lähellä kukki yksinäinen tähtitalvikki. 

Muutkin talvikit kukkivat, isotalvikki

ja nuokkutalvikki.

Metsäisemmässä paikassa sananjalkojen alla kukki melkein valkoinen maariankämmekkä.

Tämän läheltä muutama vuosi sitten löytynyt oma valkolehdokkini on hävinnyt, lehdet, joita olen luullut sen aluiksi, olivatkin kieloja tai oravanmarjoja. Mutta toisesta paikasta valkolehdokkeja löytyi. Siellä niitä kukkii kaikkiaan neljä yksilöä. Oikea kasvupaikka näyttää olevan sellainen, jossa on sinivuokkoja ja isotalvikkeja.

Istuin kannolla ja katselin metsää ja maalaismaisemaa ja rauhoitin mieleni. Upea kesäyö ei tuntunut loppuvan lainkaan.

Liikennettä

 Tuvasta ja kamarista on suuntautunut runsasta liikennettä ulospäin. Pelargonioita muutti kuistille. Niillä menee aikaa tottua kuistin valoisuuteen ja lämpöön ja vahvistumiseen. Yksi kurkkukin sinnittelee ikkunalla. Ulkona ikkunan takana syreenien kukinta on loppumassa. Maa peittyy niiden liloihin kukkiin.

Vanhoja perlargonioita jäi sisälle.

Lankaköynnös siirtyi vierastalon ikkunalle. Siinä se pysyy paremmin kuin amppelissa. Laventeli on minulle uusi tuttavuus, nyt se valmistautuu uuteen kukintaan.

Ja kaktus saa viettää kesän kasvihuoneen edessä sinisarjojen seurassa. Toisessa sinisarjassa on jo nuppu.

Puukori lähtee tuvasta ja talven pölyjenkin on aika lähteä.