Lenkki metsässä

 Piha on kuiva, mutta metsässä on kosteutta, lenkki siellä edellytti kumisaappaita. Metsässä on myös keväisiä lampia, jotka kuivana kesänä häviävät.

Kiersin suon. Sen takaa löytyi ensin hirven karvoja

ja suon reunalta kasa jotain naksuja tai nugetteja. Metson toilettihan siinä on. Itse se asuu ilmeisesti lähistöllä. Kuulin metson ääntelyäkin. Joku pienempi kanalintu, ehkä teeri, lähti lentoon. Ilahdun aina kun kanalinnut ilmoittavat itsestään. Elämä jatkuu, vaikka lähimetsät on hakattu.

Löytyi punaista, samanlainen punamaljakas, jollaisen Anna löysi Satavuotiaan metsästä.

Purossakin virtasi vesi.

En kyllästy metsästä löytyvien sinivuokkojen ihasteluun.

Kukkia löytyy jo

Pikkuinen kevätesikko aloitti keltaisen kukinnan.

Oli sitä aikaisemmin leskenlehtiä jo ollut, ensin yksi kasvihuoneen takana ja nyt  niitä on siellä ja tien varrella runsaasti.

Sinivuokkojen jälkeen seuraavia sinisiä kukkia olivat esikon hienompi serkku.

ja esimmäiset skillat.

Väri vaihtui valkoiseksi kun valkovuokot alkoivat kukkia. Nämä ovat naapurin pihalta, mutta ovat peräisin minulta. Yhtenä vuotena pidettiin vähän isommat syntymäpäivät ja lahjaksi toivoin valkovuokkoja. Niitä tuli niin runsaasti, että naapurikin sai osan. Omat vuokkoni jäivät entiselle mökille ja aloitin niiden viljelemisen nykyisellä mökillä alusta ostamalla taimia. Keväällä nimittäin pitää olla valkovuokkoja pihalla. Nyt niitä on jo runsaasti, mutta pihani on sen verran varjoisampi, etteivät ne vielä kuki.

On minulla jo valkoisia kukkia, krookuksia.

 Krookuksia on kukkapenkissä ja siellä täällä satunnaisissa paikoissa, mutta krookuskentän ovat pilanneet myyrät ja sammal. Kukkia on kyllä harvakseen, mutta yleensä yläpiha on ollut täynnä niitä. Revin sammalta maasta, sen alta löytyy myyrän käytäviä ja löytyy pieniä krookuksen alkujakin. Myyriä yritän karkottaa kanankakalla, sammalta sammalsyöpöllä ja kalkilla. Kokeilen tuhkankin levittämistä sammaleen päälle. Pihalle tulee erilaisia koealueita. Odotan ja toivon sateita, sillä muuten aineet eivät tehoa. Onneksi kasteluun vettä riittää kaivossa.

Kirpputorille

 Kaikki alkoi siitä, kun taloyhtiö muutama vuosi sitten hankki kadun varteen jätelavan. Sen innoittamana kävin pitkästä aikaa kellarissa katsomassa, mitä oli omassa vanhassa perunakellarissani ja vintillä peltikaton alla olevassa varastossani. Kannoin tavaraa jätelavalle, se auttoi alkuun ja sen jälkeen olen tehnyt kuolinsiivousta. Kaiken tavaran läpikäyntiin tarvitaan ahkeruutta.

Omien tavaroiden lisäksi on perittyjä. Yksi serkuista oli säästänyt kaiken. Testamentissa oli tarkkaan määritelty, mitä kukin sukulaisista saisi. Meidän perheen osaksi tuli kuitteja, pääsylippuja ja muistoja matkoilta. Sekä postikortteja. Niitä odotin innolla. Ensin tosin piti testamentin vuoksi odottaa hänen aviomiehensä kuolema. Minua ei niinkään kiinnostanut korttien etu- vaan takapuoli. Kerään oman kotikylän postitoimintaan liittyvää kotiseutukokoelmaa. Siihen ei päässyt yksikään korteista, sillä postimerkit oli niistä poistettu. Serkku kun keräsi niitä. En muistele serkkua pahalla. Hän oli töissä kirjakaupassa ja oli juhlaa kun sain häneltä lahjana valita itselleni kirjoja kaupasta. Mökkikylällä on kylätalolla kirpputori ja keräsin parhaita kortteja myyntiin sinne. Kotona on iso laatikko täynnä korttikansioita.

Postikortissa sinivuokot kukkivat pääsiäisenä. Niin myös meillä.

Päivän lämmettyä yön pakkasen jälkeen pihaa kiertelivät sitruunaperhonen ja koivutyttöperhonen.

Minulla ei ollut kanalaumaa johdettavana. Mutta peipponen sentään lauloi.

Mökillä on edellisiltä omistajilta jäänyttä tavaraa, josta yritän päästä eroon kirpputorilla. On kahvipannuja, kulhoja ja lautasia. Ja peili saunaan sekä prenikoita. Ruokailuvälineitä en laita kiertoon, sillä niillä on hyvä merkitä krookukset, jotka yrittävät kasvaa pihapolulla.

On myös omia tavaroita, joista yritän päästä eroon. Miten monta kermanekka-sokeriastia yhdistelmää yksi ihminen tarvitsee? Varmaan yksi riittäisi. Ja antiikkia imitoiva patsas saa lähteä. Sen toivat ystävät joskus lahjaksi. Sille oli kyhätty häkki ja minun feministinä piti vapauttaa se. Nyt vapauta itseni siitä, olen sitä sietänyt tarpeeksi monta vuotta.

Keväinen pääsiäinen

 Pääsiäinen mökillä on usein ollut talvinen. Liikkuvana pyhänä pääsiäinen ajoittuu eri vuosina eri tavoin, viimeistään se voisi olla huhtikuun 25. päivänä, kolmisen viikkoa myöhemmin kuin nyt. Näin keväiset olot pääsiäisen aikaan ovat poikkeuksellisia.

Lumikellot olivat säilyneet. Mutta lipputangon ympäristö oli myllätty. Kuunliljojen, jotka kesällä levisivät hienosti, juurimukulat oli jyrsitty. Oli vaikeaa hahmottaa multakasoista ja koloista, missä mitäkin kasvua pitäisi olla. Pitkin pihaa muualtakin löytyi kummallisia kukkuloita. Pakko myöntää, että huolellinen kaivaja on ollut, vain narsissit ja jotkut muut kasvit on jätetty rauhaan. Kun hajoitin  multakasoja, alkoi etsimääni sipulikasveja löytyä niiden alta. Iloitsen jokaisesta krookuksesta, jonka löydän. Ensimmäiset niistä kukkivat jo.

Kevätesikot olivat paikoillaan, mutta muita esikkoja oli hävitetty. Ostin tilalle uusia, jotka myöhemmin istutan pihalle. Toinen on pääsiäisen keltainen.

Toinen hiukan vaaleampi..

Pääsiäisruohoa en laittanut kasvamaan, eikä olisi tarvinnutkaan. Ronskilla kädellä kylvetyt unikon siemenet tekivät tiheää kasvustoa. Näitä olisi voinut käyttää pääsiäiskoristeluun, pari tippua vaan päälle. Pian täytyy varmaan ryhtyä erottelemaan taimia.

Löysin museokaupasta vanhanmallisen pääsiäiskoristeen leivinuunin seinustalle. Lankaköynnös on selvinnyt  hyvin talvesta sisällä, kesällä se saa lähteä ulos. Pelargoniatkin selvisivät talvesta, mutta nyt katsellen niitä sillä silmällä, että olisi aika ryhtyä kukkimaan ja runsaasti. Kiitokseksi niiden pelastamiseen tarvitusta tammi-helmikuun suuresta sähkön kulutuksesta ja laskusta.

Talvikylvöjen ja sipulikukkien lisäksi kasvihuoneessa on itämään lähteneitä perunoita, jotka laitoin mullan ja lehtien sekoitukseen vuotavaan vanhaan ämpäriin. Varhaisperunaa odotellaan. Muuta hyötykasvatusta ei vielä ole käynnissä. Raparperit, ruohosipulit ja yrtit kasvavat itsekseen. Omavaraisbloggaajilla, #suuntanaomavaraisuus, on jo varmaan paljon viljelyä käynnissä. Katso huhtikuun kuulumiset linkeistä alla.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil dressmaker

Caramellia

Rakkautta ja maanantimia

Sininen tupa

Katoavaa kansanperinnettä

 Eero Nelimarkka ei ole suosikkitaiteilijani, mutta Ateneum on suosikkitaidemuseoni. Sen Nelimarkka-näyttelyn esittelyissä sanottiin, ettei Nelimarkka ole pelkästään latomaisemien, katoavan kansanperinteen kuvaaja. Katoavaa kansanperinnettä löytyy mökin läheltäkin, niin kuin nämä heinäseipäät naapurin riihen seinustalla.

Oli sateinen päivä kun olin kaupungissa ja lähdin katsomaan, mitä näyttelyssä löytyisi. Löytyi latoja.

Niitä on mökin lähelläkin.

Tämän ladon lähellä oleva toinen lato on kadonnutta kansanperinnettä. Yhtenä talvena joku autoilija menetti ajokkinsa hallinnan ja jysäytti autonsa ladon kulmaan. Vakuutusyhtiö maksoi hyvän korvauksen ja omista purkautti rakennuksen. Vain kivijalan jäänteet ovat jäljellä.

Muuten näyttää siltä, että kunhan katto on kunnossa, ladot säilyvät, vaikka päivä paistaisi seinien läpi.

Nelimarkan näyttelyssä oli valtava määrä omakuvia, muotokuvia, asetelmia, muutama hyvä maalaus lapsista ja tilannekuvia, joissa ihmiset olivat selkä katsojaan päin. 

Ne latomaisemat olivat mielestäni ehdottomasti parhaat teokset.

Yhdessä paikallislehdessä on leikillinen vanhojen työkalujen ja esineiden kuvien arvuuttelu otsikolla Mikä ihmeen vempele. Tämä vempain löytyi naapurin puuvajasta enkä tiennyt, mikä se on. Tällä kuulemma tehdään lankavyyhtejä. Työkalut tehtiin itse ennen kaupasta ostettujen kerien aikaa.

Löytöjä ja havaintoja

Yöpakkaset ovat taas hidastaneet kevään etenemistä. Lunta on vielä maassa ja kun se hitaasti sulaa, paljastuu kaikenlaista. Kasvu on ihmeellistä, joka päivä maasta ja ruukuista löytyy jotain uutta. Muutaman lumikellon lisäksi kukkia ei vielä pihalla ole, mutta niitähän löytyy kaupasta, aina vaan monipuolisempi valikoima. Portaille narsisseja ja helmililjoja.

Toiselle puolelle valkoista. Ruukut on˛helppo siirtää sisälle, jos yöksi tulee pakkasta.

.

Narsissien alkuja löytyy jo kukkapenkistä ja pihapolun varrelta. Päivänliljoissa ja ruohosipulissa on jo vihreää kasvua. 

Jännittävintä on odottaa, paljonko ja minkälaisia multakasoja pihalta paljastuu. Yksi iso kasa oli paikassa, jonne istutin sinililjoja. Mutta jos asialla on ollut vesimyyrä, on se ollut huolimaton, sillä kasan vierestä, takaa ja sen sisältä löytyi sinililjojen alkuja.

Ostan saksalaista Landlust-lehteä ja viimeisimmässä numerossa kirjoitettiin mm. Saksassakin rauhoitetusta kontiaisesta (Talpa europaea). Sitä pidetään hyödyllisenä puutarhalle kun sen kaivamat käytävät imeyttävät sadevesiä maahan ja kaivaminen kuohkeuttaa maaperää. Pitää vaan sietää multakasat. Lehdessä oli kuva kontiaisen pesästä, jossa se viettää suuren osan ajasta. Jos sen tekemän kulkuaukon tukkii, tekee se uuden kulun toisesta paikasta ja työntää mullat kasaksi sen viereen. Multakasat voi harjoittaa ja niiden alta löytyikin lumikellon ja krookuksen alkuja. Kontiainen ei syö kasveja, vaan kastematoja, hyönteisiä ja etanoita. Sipulinsyöjiäkin pihalla on varmaan liikkunut, mutta niiden tekemät tuhot selviävät myöhemmin.

Metsässä pystyy jo kulkemaan, vaikka paikoin on sielläkin lunta. Maassa oli iso linnunpesä, joka oli ilmeisesti pudonnut lähellä olevasta kuusesta. Pieni harmaa höyhen siinä oli, mutten sen perusteella osaa tunnistaa, kenen pesä on. Ehkä sepelkyyhkyn, niiden huhuilua on kuulunut kesällä metsästä.

Mustarastas laulaa jo mökilläkin. Se aloittaa aika säännöllisesti alkuillalla, siitä tietää, että olisi aika jo lopettaa työt. Muuttolintujakin on jo liikkeellä. Läheisellä pellolla oli jo tuttu laulujoutsenpariskunta.

Kaupasta ostetuissa ruukuissa sipulit ovat kiinni toisissaan ja ruukut ovat täynnä juuria. Hajoitin kasvustoja ja kukkia riitti moneen paikkaan. Eteinenkin sai jo kukkia.

Kevään seurantaa

 Kaupungissa hämmästelin, miten keväistä siellä oli. Jalkakäytäviltä pestiin jo mursketta ja soraa pois, kulkureitin varrella puistossa maasta nousi jo jotain kasvua ja illalla kodin lähellä lauloi mustarastas. No, kaupungista lumet on kuljetettu pois. Ja sitä minäkin ryhdyin tekemään. Lunta mökillä vielä on. Vaikka on ollut lämpimiä aurinkoisia päiviä, ovat yöpakkaset hidastaneet kevään etenemistä. Tähän aikaan ryhdyn yleensä lapioimaan lunta lumikellojen päältä. On ollut riemullista löytää kukkivia kelloja lumen alta. Mutta nyt niitä ei tuntunut löytyvän. Lumessa oli kapeita käytäviä, jotka johtivat maahan. Myyrät! Etsin lohdutusta mökkipaikkakunnan keskustasta. Katselin, mitä sen kolmen kukkakaupan tarjonnassa oli. Yhdestä löysin kevätkellon. Niitä minulla pitäisi olla tulossa jossain ruukussakin. Niistä ei varmaankaan tule niin korkeita kuin tämä, joka on ollut sisätiloissa.

 Parina päivänä satoi ja kun yöpakkaset väistyivät, kevät lähti vauhdilla etenemään. Olen saanut ruukkuja nostettua pois maasta ja kasvulavoista ja yhdessä, jonka otin sisälle, on jo jotain kasvua. Nämä ovat varmaan helmililjoja. Nimilaput ovat unohtuneet. Samassa paikassa oli toinen, kevätkelloruukku, eli todennäköisyys on 50 prosenttia.

Muita ruukkuja on nyt kasvihuoneessa. Syksyllä ostamani keijunkukka on säilynyt vihreänä.

Koivun kannon viereltä löytyi muutama lumikello. Siinä on selvästi myllertänyt iso myyrä, maassa on koloja ja pieniä multakasoja. Ostin jo narsisseja ja istutan niitä jokaiseen myyränkoloon. 

 Varsinaiselta lumikelloalueelta löysin aluksi vain yhden kukan sen reunalta. Ja niitä pitäisi olla kymmeniä. Mutta parissa päivässä lumikellojen alkuja alkoi ilmestyä. Ehkä on niin, että olin liikkeellä liian aikaisin. Maassa oli vain vähän lunta kun tuli kovien pakkasten jakso ja siksi maa on jäätynyt syvältä. Kaikkea ei ole menetetty.

Mikähän on krookusten tilanne ja onko skilloja säilynyt? Kukkapenkissä kasvaa ainakin muutama krookus ja kevätesikot voivat hyvin.

Mökkitie, jolla kulkeminen on ollut liukastelua, alkaa olla sula. Siirryin kumisaappaisiin, sillä muut jalkineet ovat kastuneet. Muuten ulkona touhuaminen on ollut mukavaa, kun ei ole kylmä.Tuntuu oikeasti keväältä.