Kevään seurantaa

 Kaupungissa hämmästelin, miten keväistä siellä oli. Jalkakäytäviltä pestiin jo mursketta ja soraa pois, kulkureitin varrella puistossa maasta nousi jo jotain kasvua ja illalla kodin lähellä lauloi mustarastas. No, kaupungista lumet on kuljetettu pois. Ja sitä minäkin ryhdyin tekemään. Lunta mökillä vielä on. Vaikka on ollut lämpimiä aurinkoisia päiviä, ovat yöpakkaset hidastaneet kevään etenemistä. Tähän aikaan ryhdyn yleensä lapioimaan lunta lumikellojen päältä. On ollut riemullista löytää kukkivia kelloja lumen alta. Mutta nyt niitä ei tuntunut löytyvän. Lumessa oli kapeita käytäviä, jotka johtivat maahan. Myyrät! Etsin lohdutusta mökkipaikkakunnan keskustasta. Katselin, mitä sen kolmen kukkakaupan tarjonnassa oli. Yhdestä löysin kevätkellon. Niitä minulla pitäisi olla tulossa jossain ruukussakin. Niistä ei varmaankaan tule niin korkeita kuin tämä, joka on ollut sisätiloissa.

 Parina päivänä satoi ja kun yöpakkaset väistyivät, kevät lähti vauhdilla etenemään. Olen saanut ruukkuja nostettua pois maasta ja kasvulavoista ja yhdessä, jonka otin sisälle, on jo jotain kasvua. Nämä ovat varmaan helmililjoja. Nimilaput ovat unohtuneet. Samassa paikassa oli toinen, kevätkelloruukku, eli todennäköisyys on 50 prosenttia.

Muita ruukkuja on nyt kasvihuoneessa. Syksyllä ostamani keijunkukka on säilynyt vihreänä.

Koivun kannon viereltä löytyi muutama lumikello. Siinä on selvästi myllertänyt iso myyrä, maassa on koloja ja pieniä multakasoja. Ostin jo narsisseja ja istutan niitä jokaiseen myyränkoloon. 

 Varsinaiselta lumikelloalueelta löysin aluksi vain yhden kukan sen reunalta. Ja niitä pitäisi olla kymmeniä. Mutta parissa päivässä lumikellojen alkuja alkoi ilmestyä. Ehkä on niin, että olin liikkeellä liian aikaisin. Maassa oli vain vähän lunta kun tuli kovien pakkasten jakso ja siksi maa on jäätynyt syvältä. Kaikkea ei ole menetetty.

Mikähän on krookusten tilanne ja onko skilloja säilynyt? Kukkapenkissä kasvaa ainakin muutama krookus ja kevätesikot voivat hyvin.

Mökkitie, jolla kulkeminen on ollut liukastelua, alkaa olla sula. Siirryin kumisaappaisiin, sillä muut jalkineet ovat kastuneet. Muuten ulkona touhuaminen on ollut mukavaa, kun ei ole kylmä.Tuntuu oikeasti keväältä.

Matot ulkoilemaan

 Olin odottanut sopivaa säätä mattojen lumipesuun, mutta sellaista ei tullut. Lumi oli joko pölyävää ja tarttuvaa pakkaslunta tai märkää nuoskalunta. Ei ollut hankikantoja, joiden päälle matot olisi voinut levittää. Minulla ei mökillä ole tamppaustelinettä, kotona sellainen pihalla olisi. Ja jotkut sitä käyttävätkin, muistan kertoja kun olen kipeänä yrittänyt nukkua ja sitten on alkanut mattojen läiskiminen. Ryijyn ja meksikolaisen seinävaatteen laitoin tuulettumaan vierastalon parvekkeelle.

Vaalea matto ulkoili tikkaiden päällä.

Tuvan mattojen paikka ravistelun jälkeen vaati miettimistä. Pieni matto pysyi syreenipensaassa tuulettumassa.

Tamppaustelineen virkaa tekemään toin lumikolan. Ovikin kävi siihen tehtävään.

Sitten alkoivat yöpakkaset ja niiden jälkeen auringon sulattama lumi oli jäätynyt ja sain mattoja hangelle. Kummitädin tekemä ryijymatto on kova keräämään pölyä. Siitä hangelle jäänyt pöly saa edistää lumen sulamista. 

Mielessä kevät

 Olen syntynyt helmikuun loppupuolella ja syntymäpäivän jälkeen mielessäni alkaa olla kevät. Ja valmistautuminen siihen. Lupaavasti on ollut muutama aurinkoinen pakkaspäivä, joina auringon voiman on jo tuntenut. Tähän aikaan kuuluvat tulppaanit. Etsin tavaraa vietäväksi kirpputorille ja katselin vierastalossa olleita maljakkoa ja vatia. Ne edelliset omistajat ovat varmaan saaneet lahjaksi ja kun eivät oikein ole miellyttäneet, on ne tuotu mökille. Ja ovathan ne saaneet pieniä kolhujakin. Maljakko sopii tulppaaneille.

Minulla oli idea pystyssä pysyvästä kimpusta, mutta kimpustani tuli liian painava siihen.

Kimppu päätyi kissakannuun.

Kokeilin syksyllä kerrosistuttamista, laitoin samaan ruukkuun alle tulppaaneja ja niiden päälle krookuksiin. Krookukset kasvoivat ja kukkivat kauniista. Mutta niiden alta nousseista tulppaaneista vain yksi jaksoi avata nuppunsa. Onneksi tulppaaneja saa tähän aikaan monesta paikasta, ruokakaupoistakin. Ne pitävät kevään odotuksen mielessä, vaikka taas kerran tuli talvi, joka toi ennätysmäärät lunta.

Syntymäpäivälajaksi ostin itselleni työvälineen, jonka hankkimista olen pitkään suunnitellut, istutusalustan. Kun vaihdan kukille multaa, kylvän siemeniä, koulin taimia tai muuten käsittelen multaa, tuloksena on yleensä aina sotkua.

Koeponnistuksena pääsi pikkuposliinikukka isompaan ruukkuun. Olin vienyt kasvin kesällä ulos ja unohtanut sen sinne. Onneksi sain siitä yhden pistokkaan, josta lähti uusi kasvi. Siinä on jo uusia lehtiä, vaikka ruukku on ollut aivan liian pieni. Mullat saa alustalta kätevästi pois ja kokoontaiteltuna se ei vie tilaa.

Muutkin kasvit ovat jo kevättunnelmissa. Pelargonien lisäksi sinisarjat ovat alkaneet kasvaa. Linnutkin ovat jo kevätmielellä, tunnistin pihalla hömö-, sini- ja talitiaisen äänet.

Kunhan lumitöistä on selvitty, on aika kylvää jotain uutta kasvamaan, kun siihen on uusi välinekin.

Omavaraisbloggaajien, #suuntanaomavaraisuus, kuulumisia löytyy alla olevista linkeistä.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Caramellia 

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Pelargonit kevätkuntoon.

 Pelargonit kärsivät kesällä kuistin kuumuudesta. Päästyään syksyllä sisälle mökkiin, ne innostuivat kasvamaan. Ja nyt ne ovat alkaneet jatkaa kasvuaan, osa lähinnä pituutta. Osa on selvinnyt talvesta suhteellisen hyvin.

Toisten varret ovat venyneet.

Sarin puutarhat-blogin Sari hoitaa kasvejaan kuukalenterin mukaan. Hänen mukaansa nouseva kuu on parasta aikaa pistokkaiden ottamiseen ja mullanvaihtoon. Kuu alkoi kasvaa 17.2. eli nyt on hyvä hetki leikata latvat pelargonioista. Mullanvaihtoa voi onneksi tehdä myöhemmin, sillä minulla on vain vähän sulaa multaa tällä hetkellä.

Pistokkaita on korjaamissani ruukuissa. Sovelsin kintsugi-menetelmää niin, että  peitin liimaukset kultamaalilla. 

Arabian ruukun on Richard Lind suunnitellut 1960-luvulla. Sen rikkoontuminen harmitti, mutta minulla on onneksi niitä useampi. Vielä pitää löytää isot muovipussit ruukkujen päälle.

Yhden pistokkaan laitoin veteen. Katsotaan kumpi tapa on parempi niiden juurruttamiseen.

Olin vetänyt verhot ikkunoiden eteen kun ajattelin niiden vähentävän ikkunoista tulevaa kylmyyttä. Uskon tai ainakin toivon, että pahimmat pakkaset ovat ohi ja tämä ikitalvi loppumassa ja siirsin ikkunaverhoja sivuun. Ja pelargonit pääsivät takaisin ikkunalaudoille parempaan valoon.

Pelargonit odottavat nyt sisällä kevättä ja pääsyä kuistille. 

Sukulaisista

 Tämä Ateneumin näyttelyssä ollut Gustav Klimtin teos Ystävät (Sisaret) sai minut taas pohtimaan asiaa, joka on askarruttanut minua aikaisemminkin. Nimittäin sukulaisuutta, kasvien sukulaisuutta. 

Kasvit luokitellaan kaariin, luokkiin, lahkoihin, heimoihin, sukuihin ja lajeihin. Kaaria ovat sammalet, sanikkaiset, paljassiemeniset ja koppisiemeniset kasvit. Paljassiemeniset ovat puuvartisia ja koppisiemeniset kukkakasveja. Mielestäni kaikki Suomessa kasvavat kellokukat, hirven-, peuran-, ukon-, harakan-, kurjen-, vuohen-, kissan- ja varsankello ovat ilmiselvästi sisaruksia ja samaan sukuun ne kuuluvatkin (Campanula).

Olen miettinyt, ovatko toisiaan muistuttavat puna-ailakki, josta en pidä, koska sen lehtien kasvu tukahduttaa muita kasveja, mäkitervakko, joita suojelen pihallani ja niittykäenkukka, jota olen löytänyt naapurista, sukua toisilleen, serkuksia. Ja ne kaikki kuuluvatkin kohokkikasvien heimoon, eivät kuitenkaan samaan sukuun.

Kasvikirjojen selailu on mukavaa puuhaa varsinkin pakkasella, mutta sitten selkeältä tuntunut kasvien maailma meni sekaisin. Nykyään kasvit luokitellaan DNA:n perusteella, eikä ulkonäön, kuten Linne teki. Minun on syytä hankkia uusi kasviopas. Vuoden 1969 Harrastajan kuvakasvio on vanhentunut, samoin tietysti vuosien 1938 ja 1939 aikana valmistuneet kirjat. Vanhoissa kirjoissa on kuitenkin loistavat värikuvat kasveista ja niiden nimet ja sehän yleensä riittää. Lisäksi mukana on piirroksia, kuten valkovuokon juurista. Valko- ja keltavuokko (Anemone nemorosa ja Anemone ranunculoides) ovat siskoksia, mutta sinivuokon suku on Hepatica ja sen heimo on leinikkikasvit.

Yllättävät kasvit ovat sukua toisilleen. Masikat, ruusut ja omenapuu, heimo Rosaceae. Kanervakasveihin (Ericaceae) kuuluvat kanervan lisäksi mustikka ja puolukka, mutta myös alppiruusu. Metsästä löytämäni yövilkka (Goodyera repens) on sukua Ludisia-orkidealle. Ne kuuluvat samaan heimoon (Orcidaceae), kämmekkäkasvit. Ludisialla on useampi tieteellinen nimi Ludisia discolor, sen synonyymi Goodyera discolor, joka viitaisi samaan sukuun kuin yövilkka. Ludisian sain joskus joululahjaksi, mutta se on menneisyyttä. Niitä en nyt ole nähnyt kaupoissa. Ostin kuitenkin orkidean, pienen pienen Phalaenopsis Optifriendin. 

Ihmiset luokitellaan samoin kuin kasvit. Mutta heimoni ei ole varsinaissuomalainen, vaan iso ihmisapina ja sukuni on ihminen eikä se sukuseura, johon kuulun. No, perhe on kuitenkin perhe ja sisarukset ihmisiä, joihin on syntynyt elämän pituinen suhde. Varsinkin siskot ovat korvaamattomia niin hyvässä kuin pahassa.

Jäätävä kylmyys

 Kun ulkolämpömittari oli jämähtänyt miinus 24:n asteen tienoille, tajusin, että olisi otollinen aika kokeilla jääkoristeiden tekemistä. Olin ostanut neilikoita ja saanut kuljetettua ne paleltumatta mökille. Muutama oksa oli taittunut. Niitä ja viimeisiä kukkia laitoin veteen jäätymään ja todella nopeasti ne jäätyivätkin.

Laitoin koristeita mökin portaille, toivottavasti en kompastu niihin.

On kaunista, kun puut ja pensaat ovat paksussa huurteessa ja kun aurinko paistaa, lumi kimaltelee sen valossa. Mökkipaikkakunnan keskuksessa sula virta sai ilman sumuiseksi.

Tässä jääveistoksessa on kyseessä muodonmuutos, vesi - jää - vesi. Olen pelkuri, en lähtenyt oikaisemaan jäätä pitkin niin kuin monet muut. Vaikka jää onkin nyt varmaan paksua, minulle riitti lumesta vapaa jalkakäytävä.

Eläintieteellisestä museosta karkuun päässeet eläimet, karhu, susi, kettu ja teeri olivat jäätyneet pihalle.

Pakkaspäivinä

 Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.

Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.

En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.

Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.

Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.

Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.

Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.

Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään. 

Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.

Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia