Tuvasta ja kamarista on suuntautunut runsasta liikennettä ulospäin. Pelargonioita muutti kuistille. Niillä menee aikaa tottua kuistin valoisuuteen ja lämpöön ja vahvistumiseen. Yksi kurkkukin sinnittelee ikkunalla. Ulkona ikkunan takana syreenien kukinta on loppumassa. Maa peittyy niiden liloihin kukkiin.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
perjantai 12. kesäkuuta 2026
Liikennettä
sunnuntai 7. kesäkuuta 2026
Tule hyvä sato
Nyt ovat kaikki taimet paikoillaan kasvatussäkeissä ja ruukuissa, herneet on kylvetty ja vuorossa on hyvän sadon odotus - tai pettymys. Viimeisinä ulos pääsivät avomaan kurkut. Kylällä maamiesseura järjestää keväisin perinteisen kylvön siunauksen, mutta sen vaikutus ei taida ulottua mökilleni saakka. Pitää vaan toivoa: tule hyvä sato, älä tule huono kato. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sateet ovat vauhdittaneet kasvua ja täydet vesisaavit helpottavat kastelua.
Kasvihuoneessa pitkä kurkku jo kukkii. Taimet säilyivät hyvin ulospääsyn odottelun kuistilla ja kun olen katsellut, millaisia on myynnissä netissä ja kirpputoreilla, olen saanut hyvät taimet.
Varmuuden vuoksi, jotta jotain satoa tulisi, ostin taas kirsikkatomaatin, jossa on jo valmiina kypsiä tomaatteja.
Raivasin mökin takana alueen, jonne suunnittelin kukkaketoa. Ensin myyrät toivat sinne narsisseja ja mylläsivät maata. Sitten pitkäjuuriset, sitkeät kalliokielot valtasivat toisen sivun alueesta. Ne saavat olla, minusta ne ovat graafisuudessaan kauniita.
Ne osoittivat, miten tyhmä ajatus kukkakedon kylvämisestä on. Kun pihani on mitä on ja leikattua ruohokenttää on tähän aikaan vuodesta vain pienillä alueille, on kukkaketoa luonnostaan ihan tarpeeksi. Lemmikkejä ja metsäkurjenpolvia kukkii pitkin pihaa.
perjantai 29. toukokuuta 2026
Puiden kukintaa
Kirsikat aloittivat kukinnan. Tämä laji on luotettava, yleensä kun se on alkanut kukkia, se kukkii joka vuosi. Kaksi kirsikoistani on jo kukkimisiässä, muut ovat pienempiä. Rusakot eivät näistä välitä, mutta marjat häviävät heti kypsyttyään, mutta sillä ei ole väliä koska ne ovat happamia.
Nyt kukkivat kaikki omenapuut. Vanhat puut, joiden tärkein tehtävä onkin kukkiminen, niiden hedelmät eivät ole kummoisiakaan. Mutta kukinta-aika on juhlaa.
Ja uusin puu, Huvitus, joka on lähempänä saunaa, kukkii sekin. Sen omenat ovat hyvän makuisia. Harmi kun kova, kylmä tuuli on ajanut pölyttäjät muualle. Vain yksi kimalainen pörräsi omenapuiden luona. Joitakin kukkakärpäsiä oli liikkeellä. Kohta sään pitäisi lämmetä, se houkuttelisi pölyttäjät liikkeelle. Hyttyset voisivat lopettaa minun kiusaamiseni ja siirtyä lentelemään omenapuiden kukkiin.
Olen katsellut kuusia, mutta niihin ei tänä vuonna tule käpyjä, puiden kukkia. Mistähän oravat löytävät syötävää, yleensä ne napsivat öljyiset siemenet kuusen kävyistä irrottamalla suomut yksi kerrallaan. Vain lehtikuusessa on käpyjä.
Mutta pihani männyissä on runsaasti kukintaa.
Jokin aika sitten osuin menemään kasvitieteelliseen puutarhaan juuri oikeaan aikaan. Loistomagnolia, Magnolia Solangana kukki. Tämän kukintaa moni kaupunkilainen odottaa, minä näin sen kukkivan ensimmäisen kerran.
lauantai 23. toukokuuta 2026
Kasvihankintoja
Tulppaanit, pihan väripilkut, ovat kohta kukkineet, mutta vielä ne hehkuvat.
Halusin pihalle uutta väriä ja kaupunkimatkalla menin toiselle sen toreista. Etukäteen tiesin, että siellä on myyjiä, joille käy vain käteinen maksu. Minulla oli lompakossa joitakin seteleitä, mukana sukulaispojan ylioppilaslahjaksi automaatilta nostetut setelit. Päädyin maljaköynnökseen, mutta se maksoikin 5 euroa enemmän kuin mitä olin varannut kasviin. Myyjä näki lahjasetelit lompakossani, mutta niistä en luopunut. Olin puolen tunnin kuluttua tapaamassa pojan äidin, jolle olin antamassa rahat. Loppuratkaisu oli, että jäin myyjälle vitosen velkaa, jonka voin käydä maksamassa hänelle, hän on torilla kuulemma koko kesän. Luottamusta löytyy.
Ensimmäiset tomaatintaimet sain ilmaiseksi. Ystävän kaupunkiasunnon ala-aulassa oli kirsikkatomaatin taimia maitopurkeissa ja lappu ”saa ottaa”. Kaksi otin mukaani.
Viime vuonna taimistolla, josta yleensä ostan taimet, oli kova kiire ja keräsin itse taimet. Vahingossa olin ottanut keltaisia tomaatteja eikä niistä tullut kunnolla satoa. Nyt oli asioita mökin läheiseen kaupunkiin, jossa on Hankkijan myymälä ja päätin ostaa taimet sieltä. Siellä oli kiireistä. Kysyin pojalta, jonka sain kiinni, että onhan nämä varmaan runkotomaatteja. Hän vastaisi, että on, mutta myöhemmin tajusin, että hän ei varmaan tiennyt, että on eri lajisia tomaatteja. Mökillä selvitin, mitä purkissa lukeva Gardeners Delight tarkoittaa ja kirsikkatomaattihan sen laji on.
No, sieltä sain kesäkurpitsat ja kasvihuonekurkut
Lopulta oli sitten tehtävä 40 kilometrin lenkki mutkaista ja mäkistä tietä pitkin vakiopaikkaan. Siellä oli rauhallista ja taimet oli merkitty hyvin. Runkotomaatit ovat jo kasvihuoneessa ja aloittelevat kukintaa.
Sieltä sain myös avomaan kurkkujen taimet ja lisäksi ostin krasseja, sillä omat siemenet on vielä kylvämättä.
Ja yhden ruohosipulin, jonka istutin kukkapenkkiin. Olin lukenut, että myyrät karttavat sen hajua.
perjantai 15. toukokuuta 2026
Puuhailua pihalla
Pesin pihan penkin ja toin pöydän sen eteen. Koko ajan joku pikkulintu äänteli hätääntyneenä. Lähellä olevassa koivussa pöntön luona istui oksalla lintu, joka kävi kurkkaamassa pönttöön. Lopetin työt sen läheisyydessä, mutta taisin pelotella mahdolliset vuokralaiset pois tänäkin vuonna. Koivussa on jo täydet lehdet ja takana oleva vanha vaahterakin on heräämässä eloon
Olen monta kertaa päättänyt, että narsissit pitäisi saada yhtenäisiksi alueiksi. Mutta sitten kiukuissani istutan niitä myyrien koloihin ja myyrät siirtelevät sipuleita mielensä mukaan, yleensä suoriin riveihin. Pihalla kukkii taas keltaisia narsisseja kuin haulikolla ammuttuina. Siihen ongelmaan löytyy helppoja ratkaisuja. Omassa kimpussani on mukana kerrottuja valkoisia narsisseja, joiden painavat kukat olivat katkaisseet niiden varret.
Kaupungissa asuvalle tuttavalle viemääni kimppuun lisäsin koivunoksia.
Kun kitken vuohenputkea, on oltava tarkkana etten nypi pois valkovuokot lehtiä. Pitkin pihaa kukkivat valkovuokot eivät häiritse minua, päinvastoin, olen iloinen niiden leviämisestä. Kohta ne valtaavat yhden kukkapenkin.
Mutta voisi niillä hiukan itsesuojeluvaistoa olla. En aina jaksa katsoa jalkoihini kun kuljen tiilistä tehdyllä polulla.
lauantai 9. toukokuuta 2026
Keltaista kukintaa
Pihalla ison kiven ympärillä ryöppyää kevätesikkojen keltaista kukintaa. Ne saavat levitä vapaasti. Joitakin kauas eksyneitä olen siirtänyt kukkapenkkiin.
Kimalaisetkin pitävät niistä.
Keltainen on nyt kukkien pääväri pihallani. Rentukkani ovat säästyneet myyriltä ja muilta syöjiltä.
Minulla on vain yksi pikkukäenrieska, mutta lähikaupungin hautausmaalla niitä on paljon. Käki kukkuikin mökillä ensimmäisen kerran 9.5..Ne ovat siis saapuneet Suomeen muuttomatkaltaan Afrikasta.
sunnuntai 3. toukokuuta 2026
Omenoita tulossa
Talven lumet olivat painaneet omenapuun oksia ja se oksa, joka huippuvuotena pari vuotta sitten, oli niin täynnä omenoita, että se taipui maahan saakka, oli ratkennut. Sahasin oksan pois ja työnsin ratkeamiskohtaan hoitoainetta. Otin oksia maljakkoon ja kiitokseksi sain omenankukkia.
Näistä oksista oli helppo nähdä, mitkä silmut olivat kukka- ja mitkä lehtisilmuja. Jo tämä oksa kertoo, että omenapuut tulevat kukkimaan. Se jo on hieno juttu ja omenoitakin on tulossa, jos kaikki menee hyvin.
Leikkasin omenapuita hiukan muutenkin, vaikka se on minulle vaikeaa kun en hennoisi ottaa puista mitään pois.
Aikaa on mennyt paljon keskinäiseen kiusantekoon myyrien kanssa. Ei riitä, että ne ovat tuhonneet kasveja ja myllänneet maata. Ne suunnittelevat ja muokkaavat pihaani omalla tavallaan. Paikkaan, josta piti tulla kukkaketo ne ovat tuoneet pikkunarsisseja. En todellakaan ole itse niitä istuttanut. Verkot laitoin pikkutaimien päälle sen jälkeen kun maata oli kaiveltu.
Myyrien suosiossa on ollut lipputangon ympäristö. Periaate on ollut: missä multaa, siellä myyriä. Löysin siivun peltiä ja tein siitä reunuksen kukkapenkkiin. Tilan nimi on Multamäki, mutta noin joka kolmannella työnnöllä maahan lapio osuu kiveen. Niitä keräsin peittämään peltiä. Tästä ei luulisi pääsevän läpi.
Toisenlaista on maa naapurissa, kuohkeaa, mustaa ja kivetöntä, Perunamaa siellä on kunnossa ja ensimmäiset perunat on istutettu. Täällä viljelen vuorotellen perunaa ja hernettä.
Olkikukan siemenet eivät tänä vuonna syyskylvöinä itäneet hyvin, kylvin niitä uudelleen. Olin vähällä unohtaa ikkunakurkut, joiden siemeniä olin ostanut, kun niistä oli juttua monessa paikassa. Ne lähtivät kasvuun, katsotaan, ehtivätkö tuottaa satoa.
Alla linkit omavaraisbloggaajien toukokuun kuulumisiin.
Lisää tietoa ryhmästä täältä: #suuntanaomavaraisuus. Ryhmän kokoava voima on Satu, www.tsajut.fi.
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 5
perjantai 24. huhtikuuta 2026
Lenkki metsässä
Piha on kuiva, mutta metsässä on kosteutta, lenkki siellä edellytti kumisaappaita. Metsässä on myös keväisiä lampia, jotka kuivana kesänä häviävät.
Kiersin suon. Sen takaa löytyi ensin hirven karvoja
ja suon reunalta kasa jotain naksuja tai nugetteja. Metson toilettihan siinä on. Itse se asuu ilmeisesti lähistöllä. Kuulin metson ääntelyäkin. Joku pienempi kanalintu, ehkä teeri, lähti lentoon. Ilahdun aina kun kanalinnut ilmoittavat itsestään. Elämä jatkuu, vaikka lähimetsät on hakattu.
Löytyi punaista, samanlainen punamaljakas, jollaisen Anna löysi Satavuotiaan metsästä.
Purossakin virtasi vesi.
En kyllästy metsästä löytyvien sinivuokkojen ihasteluun.





















































