Huolettomat metsäpuutarhat

Metsäpuutarhani eivät vaadi hoitoa ja samanlaisia voisivat kaikki muutkin paikat olla. Käyn kyllä välillä katsomassa, miten metsän laidalla voidaan. Perustin metsäpuutarhat kun risukasojen alta tuli esiin maata, jossa ei mitään kasvanut. Tämä vuonna olen ollut huolissani kuunliljoista, jotka myyrät turmelivat pihalla. Mutta metsäpuutarhassa ne säästyivät. Yksi on kasvanut todella isoksi ja se aikoo ainoana kukkiakin. Yleensä kaikki kuunliljat kukkivat.

Sen takana kukkii ukonkelloja. Tänä vuonna yksi niistä oli valkoinen, mutta se on jo kuihtunut.

Muut kuunliljat ovat pienempiä. En tiedä minkään niistä nimeä. Jos niissä on nimilappu ollut, on se hävinnyt. Maata pitkin kasvaa lillukkaa. Tein virheen ja istutin tännekin konnantatarta, mutta onneksi se pysyy kurissa.

Toisessa metsäpuutarhassa akilleat ovat ottaneet vallan. Ne ja ukonkellot, joita täälläkin on, ovat jo kukkineet, mutta reunalla mesiangervot aloittavat kukintaansa.

Muustialanhortensiat ovat todella sitkeitä, saatan joskus huitaista niille kanankakkaa, muuta hoitoa ne eivät saa. Eivät ne hirveästi kasva, mutta tänä vuonna ne molemmat taas kukkivat.

Kevätesikot leviävät ja uusia sinivuokkoja ilmestyy. Keväällä valkovuokkoja ja muutamia narsissejakin kukki, mutta tulppaanit ovat hävinneet.

Reunalla kasvavat saniaiset ja rohtoimikät voivat hyvin. Takana olevasta omenapuun taimesta joku on syönyt lehtiä.

.