Hyvää raparperista

Ennen juhannusta raparperi oli parhaimmillaan ja teinkin perinteisen, helpon ja nopean raparperiherkkuni. Fariinisokeria ja kardemummaa raparperinpalojen päälle ja kauraryyni-sokeri-voi-vehnäjauhotaikinaa päälle. Ja uuniin.

Muuten meni hyvin, mutta fariinisokeri oli kivettynyt kovaksi möykyksi ja meni aikansa ennen kuin sen sai vedellä elvytettyä.

Ja kardemmman muistin etsiä liian myöhäisessä vaiheessa ja se tulikin paistoksen päälle. Ei se makua haitannut.

Ja raparperia riittää useampaankin paistokseen. Tehdään raparperipiirakkaa, sanoi juhannusvieras, 

7 v. Inventoin aineksia ja etsin niihin sopivan reseptin netistä. Tyttö sekoitti taikinaan jauhot, munan, kerman, sokerin ja sulatetun voin ja minä pilkoin raparperin ja tein muruseoksen päälle.

Piirakka alkoi hävitä nopeaa vauhtia. Pitkähkön sähkökatkon aikana söimme sitä hyvällä omalla tunnolla. Kas kun muuta syötävää ei voinut laittakaan.

Keskikesän tunnelmia

Pihlajat kukkivat runsaasti. Olin lämmittänyt tuvan leivinuunia ja vaikka se veti suhteellisen hyvin, hiukan savun hajua tuli sisälle. Ilman raikastajiksi otin pihlajan kukkia maljakoihin

Illalla rannalla vallitsi rauha kun olin saunonut ja istuin saunan kuistilla vahtimassa näkisinkö majavan. Joku eläin vedessä ui, mutta liian kaukana, jotta olisin voinut erottaa, mikä se oli. Välillä yksinäinen sorsa teki räpiköivän laskun lennosta veteen. Iso hauki loiskautti äänekkäästi, pienemmät ahvenet hiljalleen polskuttivat. Hyttysten ininää ei kuulunut, sillä poltin hyttyssavua saunan kuistilla.

Myös pihan pihlajavanhus kukki.

Kesäyössä ei valoja tarvinnut.

Alppiruusu innostui kukkimaan

Olin tarkkaillut ison pihlajan juurella kasvavaa vanhaa alppiruusua. Kyllä ne nuput kukkanupuilta näyttivät. Pelkäisin kuitenkin, että ne voisivat vielä kuivua ja ruskistua. Sitten nuput alkoivat pullistua ja niissä alkoi näkyä punaista väriä. Ja sitten koko pensas olikin täynnä kukkia.

Kukinta korvaa nyt viime vuotisen pettymyksen kun pensas piti välivuoden eikä kukkia ollut kuin yksi.

Onneksi rodo ehti kukkia ennen sateita, joita sitten onkin saatu. Myös kuolanpioni ehti aloittaa kukinnan. Sen kukinta kestää sateessa vain hetken. Pionissa oli tänä vuonna peräti kuusi kukkaa.

Kyläyhdistyksen kirpputorilta

Avoimet kylät-tapahtumaan liittyen paikallinen kyläyhdistys järjesti erilaisia tapahtumia, mm. peräkonttikirpputorin. Viime vuodesta viisastuneena en varannut myyntipaikkaa. Mutta ostoksia tein. Kullero pisti ensimmäisenä silmään. Olin pitkään halunnut niitä tontilleni.

Kullero (Trollus europaeus) on Lapin maakuntakukka ja siellä niihin ihastuin. Lapin kulleron kukat olivat pieniä, mutta niitä saattoi olla kokonainen pelto täynnä.

Myynnissä oli vain yksi kappale kulleroita, mutta tietysti ostin myös muita kasveja. 

Tämän kasvin nimi ei painunut mieleeni, mutta kasvi kuullosti lupaavalta, koska myyjä varoitti, ettei sitä saa istuttaa kukkapenkkiin, koska se leviää niin runsaasti. Kukkapenkin reunaan se päätyi ja siitä se saa levitä. Ja nimikin varmaan selviää, kun se avaa nuppunsa.

Ensikon ostin tietysti paikkaamaan sitä yksilöä, jota en onnistunut pitämään hengissä. Se sai paikan kukkapenkin toisella reunalla.

Akankaalia (Ajuga) oli ruukkuun sullottu kaksikin yksilöä ja katson nyt, missä ne alkavat viihtyä.

Kassissa oli vielä keltakukkainen, sinertävälehtinen kasvi Ruusujuuri (Rhodiola rosea). Se onkin ihmeellinen kasvi. Siitä pitäisi saada lisää energiaa ja sen pitäisi helpottaa stressiä. Nimi tulee ruusulta tuoksuvista juurista. Sen paikka on vielä mietinnässä.

Kasvien lisäksi ostin myös pussillisen takkaruusuja. Osa menee saunalle, osa jää tupaan.

Kissankäpäliä ja kieloja

Nyt on luonnonkukkien aika. Pihalla on mätäs valkoisia kissänkäpäliä (Antennaria dioica), ja ilokseni kasvusto leviää. Toisaalla, kiven päällä, on myös punakukkaisia yksilöitä. Kasvin emikukinnot ovat punaisia, hedekukat valkoisia. 

Nämä kasvustot olen saanut alkamaan siemenistä. 

Vielä on kolmannessa paikassa tätä kasvia. Sen alut poimin tien varresta Pohjois-Karjalasta, mutta se kasvusto on sammaloitumassa ja vaatii pelastusta. Ajattelin ensimmäiseksi kokeilla tuhkan levittämistä poistamaan happamuutta.

Kielot kukkivat vielä Kielon päivänä, vaikka tuoksu ei enää olekaan niin huumaava kuin alussa. Ja mukaan sekoittuu jo pihlajan kukkien voimakasta tuoksua. Kieloja on tontilla niin paljon, että vaikka kesäni alkoi flunssalla, niin tukossa en ollut, että kielojen tuoksua en olisi tuntenut. 

Välillä mietin, että pitäisikö kielojen leviämistä rajoittaa, kun ne valtaavat aina vaan suurempia alueita. Mutta tämä aika, kun niiden lehdet ja kukat ovat kauneimmillaan, on niin hieno.

Viljely vauhdissa

Vihdoin lämmenneet säät ovat saaneet kasvun vauhtiin. Koska tiesin kotiin tulevasta ikkunaremontista jo vuoden vaihteessa, ei mitään kasvatusprojekteja kotona voinut ajatellakaan.  Päädyin tänä vuonn viljelyssä yksinkertaisiin ratkaisuihin. Ostin kasvihuoneeseen viljelysäkin. Sijoitin sen isoon muoviastiaan, jota käytetään rakennuksilla. Säkin alle laitoin oksahaketta. Nyt kun säkki ja kasvit eivät ole lattialla, on niiden hoitaminen helpompaa. 

Taimet hain mökkipaikkakunnan torilta. Hakumatka osui sen verran myöhäiseen iltapäivään, ettei torilla ollut jäljellä kuin kaksi tomaatintainta. Mutta juuri sen verran tarvitsinkin. Toinen tomaatti on tavallinen, toinen matala pensastomaatti. Lisäksi löytyi vielä yksi pitkä kurkku.

Siinä ne nyt ovat. Muovisäkki ei ole kovin kaunis, niinpä laitoin oksahaketta myös sen päälle.
Perunankasvatus alkoi sisätiloissa. Ihmettelin siiklien outoja versoja. Kunnes muistin, että ripottelin viime vuoden krasseista kertyneitä siemeniä myös perunoiden kasvatuskoreihin, kun muuta paikka ei enää löytynyt. Krassithan sieltä nousivat.

Nypin ne pois ja nyt siiklitkin kasvavat vauhdilla. Juhannuksena kaivan esiin, mitä koreista löytyy ja laitan jotain muuta niiden tilalle.

Pelargoniat ovat vielä melko aneemisia pitkän talven jälkeen. Hiukan on jo kukintaa ja väriä.

Muutama hernekin on kasvamassa. Kokeilen, kasvavatko ne nopeammin kasvihuoneessa kuin  ulkona.

Omenapuun alla

Ihana vanha omenapuu kukkii taas ruhtinaallisesti. Valitettavasti se ei ole minun tontillani, vaan toisella mökillä. Olen moneen kertaan tarkistanut omien omenapuitteni oksat, mutta ei kukan kukkaa!   Viime vuonna kukkia oli  runsaastikin, vaikka  omenanraakileista ei hedelmiä tullutkaan. Olen vähän katkera. Vanhaa omenapuuta ei lannoiteta, ei hoideta muutenkaan, leikataan vaan maltillisesti ja joskus harjataan rungosta irtonaista kuorta pois. Omien omenapuitteni ympärille pistelin viime kesänä reikiä ja ripottelin niihin kalkkia ja lannoitetta. Keväällä ne saivat lisää kalkkia, varovasti leikkasin niitä ja ruiskutin puut kevätruiskutteella, jonka pitäisi estää kirvojen tuhot. Puiden lehdet näyttävät hyviltä, mutta miksi puut  eivät kuki?

Omenapuun alla kuuluu tasainen surina kun pölyttäjät lentelevät kukkien ympärillä.  Ilmeisesti saadaan taas omenoitakin syksyllä.

Puun alla on jo kukkien terälehtiä kuin olisi satanut isoja lumihiutaleita.

Kokeilin myös varttamista. Leikkasin vanhasta omenapuuta pieniä oksia ja yritin istuttaa niitä keväällä oman omenapuuni oksiin, mutta eivät ne lähteneet elämään.

Yksi pieni lohdutus on. Toiseen kirsikkaani ilmestyi ensimmäistä  kertaa kukka. Yksi kukka, mutta hyvä alku. Kirsikat ovat hapankirsikoita, mutta kukkivat runsaasti sitten kun kukkimaan ryhtyvät.

Kompostoinnissa alkoi uusi aika

Mitä suurempaa alaa tontista pidän siistinä, sitä isompia kasoja puutarhajätettä kertyy. Aluksi vain kasasin rikkaruohot ja epäonnistuneiden kasvatusprojektien tulokset yhteen läjään pihalle. Kasa kasvoi ja kasvoi ja yritin kehitellä sen ympärille aitaa pajuista. Kaunis tämä ensimmäinen komposti ei ollut, mutta kun odotteli jonkun vuoden, sen jäännöksille saattoi perustaa ensimmäisen kukkapenkin. Tai oikeastaan kävi niin, että sain hakea yhdeltä vanhalta pihalta kasveja, mm. iiriksiä, enkä keksinyt niille muuta paikkaa. Sitten keräsin jätteen ulkovaraston taakse huomaamattomampaan paikkaan. Mutta paikka on melkein naapurin rajalla ja kun naapurimökille tuli uudet aktiiviset omistajat, oli pakko siirtää kompostointi muualle. Paikka on saanut olla rauhassa  muutaman vuoden ja kun puutarhajäte on muhinut, sen paikalta löytyy nyt hyvää mustaa multaa. Tein seuraavaksi kasoja verkkokehikkoihin toisen naapurin rajan tuntumaan. Siellä on edelleen kolme eri asteista kompostikasaa odottamassa maatumista. Nyt sillekin mökille tuli uudet omistajat ja parasta oli lopettaa kompostointi sen puoleisen rajan tuntumassa. Päätin hankkia oikean kompostorin.

Päädyin pyöreään maapallokompostoriin. Siinä on toivottavasti helpompi sekoittaa ja kääntää kompostia kuin metallikehikoissa. Pohjalle laitoin kuivikkeeksi haketta, jota olin jyrskyttänyt oksasilppurilla talvella pudonneista kuivista oksista.

Siinä se jököttää mökin takana kaukana naapureista. Sen taustalla, ulkorakennuksen nurkalla on viime vuonna hankkimani puukehikko. Se on paremman näköinen kuin metallikehikko, mutta aivan mahdotonta on sekoittaa sen sisältöä.

Saapa nähdä, miten nopeasti uusi kompostori täyttyy ja miten hyvin se toimii. Haasteellista on etenkin se aika, kun niitän pihan. Samalla kertaa kertyy paljon kompostoitavaa tavaraa. Olen harkinnut osan laittamista heinäseipäälle. Yksi naapuri viisasteli, että minun pitäisi hankkia lammas.

Nyt kukkivat tuomi, helmililjat ja lemmikit

Vaikka kuivuutta, kylmiä öitä ja päiviäkin jatkuu, alkaa kukintaa olla jo runsaasti. Kesäkuu alkoi, mutta rakeita satoi ja tuuli oli hyytävän kylmä. Kesäkukkia ei vielä voi laittaa ulos, mutta onneksi luonto korjaa asiaa. Tuomi kukkii vihdoinkin.

Helmililjat ovat parhaimmillaan. Syksyllä innostuin taas ostamaan pussillisen sipuleita ja istuttelin niitä sinne tänne. Yllätyin itsekin, miten monesta paikasta helmililjoja löytyy. Uudet yksilöt avaavat kukkansa myöhemmin kuin nämä vanhemmat.

Lemmikit aloittelevat kukintaa.

Lemmikit saavat levitä pitkin tonttia. Toivottavasti niistä joskus muodostuu yhtenäisiä sinisiä niittyjä.