Etsin alustaa kukkaruukulle ja ajattelin ottaa toisen peltilautasista käyttöön. Mutta ei tämä olekaan mitä tahansa peltiä, takana on hopean merkit. Ja kyseessä on palkinto peräti kansainvälisessä maatalousnäyttelyssä. Palkinnon saamisen aikaan lehmien piti tuottaa paljon ja rasvaista maitoa. Tämän vadin äiti halusi jättää minulle perinnöksi, koska olin kuulemma hoitanut palkinnon saanutta lehmää.
Kasvoin maalaistalossa. Lehmien lisäksi oli hevosia, sikoja, lampaita ja vapaana juoksevia kanoja. Elanto tuli maasta, metsästä ja eläimistä. Niitä kunnioitettiin ja niistä pidettiin huolta. Emon hylkäämät karitsat ruokittiin tuttipullolla ja sikojen porsinnan aikaan äiti valvoi yökaudet. Kuvassa lampaat leikkaavat kotitilan pihanurmikkoa.
Sukuni talo löytyi jo vuoden 1540 veroluettelosta. Nälkävuosien jälkeen se menetti perintöoikeutensa maksamattomien verojen vuoksi ja jäi autioksi. Viljeltynä oman sukuni hallussa tila on ollut vuodesta 1699. Pitkä viljelijäsukutausta velvoittaa, ei siis ole ihme, että minullakin on tarve kasvattaa jotain.
Elämä maalaistalossa oli yksinkertaista, mutta turvallista. Suuri osa ruuasta oli omaa tuotantoa. Kun saatiin mukavuuksia, kylpyhuone ja WC sisälle, laitteita ja koneita, niistä iloittiin, ne helpottivat elämää ja työtä. Kunnioitan ja arvostan niitä, jotka jaksavat viljellä tässä maassa ja tukea Suomen omavaraisuutta. Viljelyn jatkaminen ei ollut minun osani, mutta kaipaan monia asoita, kuten hernepeltoa, jossa saimme syödä herneitä niin paljon kuin jaksoimme tai porkkanamaalta napattua pientä makeaa porkkanaa. Sokerijuurikkaan harvennusta tai navetan takana ollutta ulkohuussia en ikävöi.
Suuntanaomavaraisuus-bloggaajien kesäkuun kirjoitusten aiheena on asian ydin eli omavaraisuus, mitä se itse kullekin merkitsee. Lisätietoja kirjoitussarjasta löytyy osoitteesta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuussarja/. Ryhmää ideoivat ja kokoavat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi).
Itse olen omavarainen lähinnä vain kukkien suhteen. Siihen, mitä muuta kasvatan, vaikuttavat ihmiset, joita vaihtelevaan ruokakuntaani kuuluu. On erilaisia allergioita. Ei tomaattia, ei omenaa, ei porkkanaa, ei herneitä... ja on ennakkoluuloja ja inhon kohteita kuten vihreä salaatti ja juusto. Kumma kyllä, pizzan päällä juusto kuitenkin maistuu. Pieni ystäväni maistaa rohkeasti mitä vaan. Mutta timjamin maistamisen jälkeen hän sanoi: Maija, tätä älä laita minun ruokaani. Ruohosipulia hän syö suoraan yrttilaatikostani. Kellarin tai vastaavan säilytyspaikan puuttuminen rajoittaa myös, mitä voin kasvattaa. Pakastin täyttyy yleensä marjoista ja mehusta. Viimeisiä marjoja, karpaloita, syödään nyt.
Kaikille käy peruna, kurkku, mansikat ja raparperi - piirakassa. Näitä ruokaongelmaisia on ruokinnassa yleensä vain silloin tällöin. Normaalisti ongelmana olen minä itse, koska en syö lihaa.
Haluan tukea paikallisia tuottajia. Ensimmäiset tomaatin taimet, tanskalaiset, sain lahjaksi, itse ostan suomalaisia ja mieluiten lähiseudulta. Ostin syksyllä paikallisella torilla myymässä olleelta puutarhurilta todella hyviä sipuleita ja päätin jo silloin, että hänen puutarhastaan haen tämän vuoden taimet. Matkaa mutkaista ja mäkissä tietä pitkin oli lähes 10 kilometriä, mutta olipa upea puutarha ja ystävällinen palvelu.
Tässä on käynnissä Suomi-Tanska maaottelu. Tomaatit näyttävät olevan voitolla, keskellä oleva suomalainen kurkku häviöllä. Ennustaako tämä jalkapallon EM-kisojen ottelun tulosta? Tein lisää haketta katteeksi ja peittämään rumaa muovia. Puutarhalla näin myös, millaisia krassien taimien pitäisi olla. Omani ovat hentoja spagetteja. Ammattilaiset ovat ammattilaisia.
Omavaraisuuteni on lähinnä omatoimisuutta, pyrkimystä riippumattomuuteen. Yritän tehdä remonteista, kunnostus- ja muista töistä itse niin paljon kuin vaan pystyn. Pieni työkalupakki on sisällä valmiina, lisää työkaluja on varastossa. Käsillä pitää nopeasti olla ainakin mitta, vasara ja ruuvimeisseli.
Suuntanaomavaraisuus-ryhmän kertomuksia omavaraisuudesta löydät alla olevista linkeistä.
Vyöhyke 1
Jovela
Apilan kukka
Kakskulma
Sateenkaaria ja serpentiiniä
Vyöhyke 2
Urban farming kotitarveviljely
Kohti laadukkaampaa elämää
Keltainen kahvipannu
Vyöhyke 3
Rakkautta ja maanantimia
Harmaa torppa
Metsä Heini
Mikä Itä
Mummon kirja
Luomulaakso
Majalevon pientila
Vyöhyke 4
Puutarhahetki
Korkeala
Vyöhyke 5
Puutteela
Vyöhyke 7
Korpitalo