Fuengirolan kukat

Paikkana Fuengirola Espanjan Aurinkorannikolla on tuttu, varsinkin rantabulevardi, jolla aamuisin tälläkin käynnillä kävelin. Vuorotellen eri suuntiin. Mutta päätettiin järjestää pikkuapulaiselle hauska loma. Ekaluokkalaisena hän voi vielä olla viikon poissa koulusta. Tehtäviä hänellä oli mukanakin. Ja kyllä tyttö osasi ottaa ilon irti hotellin uima-altaasta ja kaikista paikoista, joissa käytiin sekä täällä asuvan isotätinsä ylenmääräisestä hemmottelusta. Yhdessä kuvasimme kännyköillämme kukkia. Vielä kukat loistivat eikä syksystä ollut tietoakaan.

Kasvikirjan perusteella yritin löytää kasveille nimiä. Tämän nimi voisi olla Kirjotulikruunu. Muistuttaa Tulikellukkaa. Liekö sen isosisko.

,

Tämä on jakarandapuu. 

Kiinanruusua oli useamman värisenä.

Ihmekäynnös on tuttu ja aika yleinen kasvi.

Kun kulki syrjäisempiä katuja, näki hienoja pieniä pihoja, yleensä täynnä kukkia.

Alla Paavalinpaastopensas.

Tulikipinäkukka.

Tässä minulle esitellään Sinilyijykukkaa. Toivottavasti se ei ole myrkyllinen.

Oli pussillinen sipuleja

Keväällä nappasin marketista mukaani pussillisen sipuleja ja mukuloita. Tai itse asiassa pusseja oli kaksi. Toinen oli 30 sinisävyisen sipulin lajitelma. Mukana oli yksi daalia. Ja se onkin ensimmäinen kasvattamani daalia. Se alkoi sipileista ensimmäisenä kukkia ja se kukkii runsaasti. Daalia vaan ei ole sen kuvan näköinen, joka oli pussin päällä. Eikä ihan sinisävyinenkään.

Tämä ei ole Thomas Edison.

Lajitelmassa oli mukana 8 iiriksen sipulia. Näistä iiriksista kukki vain kaksi, toinen valkoinen, toinen valko-keltainen. Toisessa ostamassani pussissa oli pelkästään iiriksiä. Niiden sipulit laitoin toiseen ruukkuun ja niiden piti mielestäni olla sinisiä. Niistä kukkimaan lähti 3,  kaksi keltaista, yksi rusehtava.

En ole ihastunut keltaiseen väriin, mutta tämä se vasta outo on.

Pienenpieniä malvankukan sipuleita oli 14. Niitä sijoittelin ruukkuihin muiden kasvien joukkoon. Ne näyttivät aika ponnettomilta, lehdet roikkuivat pitkin multaa, mutta sitten niihin ilmestyi pieniä nuppuja. Ja kesän lopulla kauniit siniset kukat avautuivat.

Gladioluksia en myöskään ole koskaan kokeillut. Varret kasvoivat todella komeaksi. Mutta kukkimaan ne eivät ryhtyneet. Olin jo menettänyt toivoni, kun huomasin niissä nuppuja ja kesän lopuksi gladioluksetkin kukkivat. Koska tiesin olevani pidempään poissa mökiltä ja koska yöt alkoivat viilentyä, hallastakin jo puhuttiin, otin kukkia kotiin. Hiukan kukat kärsivät kuljetuksesta, mutta tuovat silti väriä päiviini.

Ei ollut tulos ihan sitä, mitä kuvittelin eikä onnistumisprosenttikaan ollut kovin hyvä. Taisivat olla viimeiset marketista ostamani sipulipussit.

Sadepäivien puuhia

Sadepäiviä varten pitää aina olla valmiina jotain työtä varastossa. Ettei joudu turvautumaan siihen kaikista epämielyttävimpään tekemättömään työhön eli ulkovaraston siivoukseen. Talvella kunnostamani pöydän kansi odotti edelleen pintakäsittelyä ja yhtenä sateisena päivänä  se viimeinkin sai lakan pintaansa.

Mietin, vahaanko vai lakkaanko pöydän ja lopulta päädyin lakkaukseen. Jalat olin jo talvella maalannut  kalkkimaalilla. Lakkaus on kestävämpi ratkaisu eikä sitä tarvitse uusia niin kuin vahausta. Vahalle löytyy vielä varmaan käyttöä.

Aivan tasaista pöydän pinnasta ei tietystikään tullut. Mutta kelpaa. Lakkaa  on kaksi kerrosta.

Pöydälle laitoin liinaksi vrkkaushovihankkijani eli veljeni tyttären tekemän liinan. Ja vielä maljakkoon kurjenkelloja.

Vihervajan valkaisu

Jos nyt ostaisin Kekkilän vihervajan, ostaisin sen valmiiksi maalattuna. Sen maalaaminen ei ollut ihan pieni juttu. Ensimmäisenä vuotena maalasin kasvihuoneen puuosat valkoiseksi ja vajan ulkopuolen punaiseksi. Puutarhavajan sisäpuoli jäi silloin maalaamatta. Siellä alkoivat ampiaiset viihtyä ja sain ne karkoitettua vähäksi aikaa kun maalasin vajan alaosan valkoiseksi. Kokonaan en sisäpuolta jaksanut maalata. Seuraavaksi oli vuorossa lattian lakkaaminen. Halusin säilyttää sen puunvärisenä. Ja nyt sitten oli aika maalata vajan yläosa.

Vinon sisäkaton maalaus on haasteellista. Kun tasapainoilee tikkailla ja yrittää varoa tippuvaa maalia. Valkoista öljymaalia löytyi myös hiuksista ja se pysyy.

Jotenkin vanhat puunväriset kalusteet, rottinkiarkku ja hylly, näyttävät raikkaammalta kokonaan valkoisessa ympäristössä.

Ovien maalaaminen oli oma lukunsa. Kun alla oli tikkaat ja maalattava ovi heilui eikä mistään saanut tukea.

Vitriinikaapin viimeistely

Olin saanut idean, että tuvan työtasolla oleva mikro pitää piilottaa kappiin. Sen tilalle halusin pienen vitriinikaapin. Mittasin tason alla olevan kaapin leveyden ja sen mukaan mikron piti kaappiin mahtua.  

Mutta en ollut huomioinut oven saranoita, joiden vuoksi mikro ei kaappiin sopinutkaan. Ja olin jo ehtinyt tilata vitriinikaapin nettikaupasta. Tilaamani kaapin piti olla valkoiseksi maalattu ja vanhan näköiseksi käsitelty. Todellisuudessa se oli hutaistu huonolla maalilla, jota irtosi isoina palasina. Eipä auttanut muu kuin irrottaa melkein kaikki maali kaapista ja hioa se. Sen jälkeen maalaisin sen kalkkimaalilla ja kun sitä hioi, alkoi kaappi näyttää siltä, mitä sen ehkä oli alunperin tarkoitus olla.

Kaappiin mahtuvat mummolakupit ja osa halla-mukeista, vanhat maustepurkit ja muutakin tavaraa.

Vitamiinipurkki on tanskalainen.

Vitriinikaapin tieltä leipälaatikko siirtyi toiseen päähän työtasoa, mikron viereen.