Helmikuun aurinko

Auringossa on jo voimaa, yöllinen 19 asteen pakkanen oli sen ansiosta laskenut puoleen päivään mennessä kymmenen astetta.  Hanki kantaa sen verran, ilman lumikenkiäkin, että pystyin kiertelemään omia ja naapurien maita ja metsiä. Ei ole paha, vaikka jalka painuisikin lumeen, lunta ei ole paljoa. Vanhan riihen päädyssä oleva pönttö on ehkä liian hyvin naamioitunut harmaaseen seinään. En ole nähnyt, että siinä olisi ollut asukkaita. Nyt aurinko on kuitenkin aloittanut sen lämmittämisen tulevia vuokralaisia varten. 

Riihen kurkihirren pään päällä on pesä, tai entinen pesä. Se voisi olla oravan tekemä.

Lumet eivät ole ehtineet pudota ladon katolta viimeisimmän suojan aikana. Valo piirtää hienoja varjoja seinälle.

Krookusruukussa oli pari narsissia, joiden kukat nyt loistivat auringossa.

Mäelläni männyt saavat auringonvaloa.

Pihalla aurinkokello käy kesäajassa.

Aurinkoiset päivät taitavat kohta olla ohi ja pitää taas varautua suojasäähän ja liukkauteen. 

Pistokkaat multaan

 Pelargoniat innostuivat kasvamaan, kun valo lisääntyy. Kauniiksi niitä ei kuitenkaan voinut sanoa, vanhimmat niistä oli leikattava.

Vielä on ehkä liian aikaista leikata niitä, mutta valehteleva kuu on kasvamassa ja sen mukaan on hyvä aika kasvulle. Kuun sirpin voi tulkita merkitsevän D:tä, descending eli laskeva. Toinen tulkinta on, että sirppi on osa P.tä, pienenevää. Ja asia on sitten päinvastoin. Poltan kuivia puita enkä pilaa ilmaa pienhiukkasilla, piipusta tulevaa savua tuskin huomaa.

Uudemmat kukat jätin leikkaamatta, jotta ikkunoille jäisi vihreyttä. Maksaruohon oksat ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa. Nekin pääsevät multaan.

Pelargonioiden pistokkaita en tällä kertaa laittanut veteen juurtumaan, vaan työnsin ne suoraan kosteaan multaan.

Nyt ikkunoilla on tilaa.

Muovin alla juurtumista odottavat pistokkaat pitää vielä sijoittaa jonnekin, jos ne näyttävät lähtevän kasvuun.

Nyt toivon, ettei tulisi viime talven kaltaisia hurjia pakkasjaksoja. Silloin mökki pääsi niin kylmäksi, että osa pelargonioista paleltui.

Kukat aloittavat kevään

 Istutin syksyllä krookuksia ruukkuihin. Osan niistä kaivoin maahan, osa ruukuista talvehti sisätiloissa. Krookukset olivat ilmeisesti liian lämpimässä paikassa sisällä, koska kukkien versot alkoivat kasvaa jo tammikuussa. Olen ottanut ruukkuja valoon yksi kerrallaan, sillä krookusten kukinta on niin nopeasti ohi. Joka vuosi nämä kaunottaret aloittavat kevääni kukinnallaan.

Kaikkien krookusten väri ei ollutkaan perinteinen violetti, joukossa oli valkoisia kukkia.

Ja vanhetessa kukan väri vaalenee.

Olen katsellut ulkona lumettomia alueita, mutta onneksi siellä sipulikukat eivät vielä nouse maasta. Sillä ei talvi vielä ole loppunut. Vielä on yksi ruukku krookuksia pimeässä odottamassa pääsyä valoon ja kukintaan. Ja jo nyt harmittaa, kun en laittanut enempää sipulikukkia ruukkuihin sisälle talvehtimaan. Kohta olen ostokukkien varassa. Ensimmäisiä ovat perinteisesti esikot. Tämän vuoden ensimmäinen on hempeän värinen, yritän ostaa eri värisiä. Niitä olen sitten kesällä istuttanut eri paikkoihin pihalle, vaikka siellä parhaiten viihtyvät tavalliset kevätesikot.

Ulkona ensimmäisiä kukkijoita ovat lumikellot. Jos lumen määrä pysyisi niin vähäisenä kuin mitä se nyt on, pääsisivät ne nopeasti kukkimaan.

Toteutunut toive

Metsän antimia löytyy läpi vuoden. Vihreyttä pihaan, josta lumet jo ovat osittain sulaneet.

Metsästä saa paljon muutakin kuin raaka-ainetta selluun ja paperiin tai polttopuita. Talojen ja huonekalujen lisäksi puusta voi tehdä vaikka koristeita. 

Koivun tuohta voi sytykkeiden lisäksi käyttää muuhunkin. Maalatut puumunat ovat tuokkosessa, jonka löysin mökiltä. Siihen on varmaan kerätty metsämansikoita. 

Koivusta saisi mahlaa, havupuista pihkaa, kuusenkerkistä voi tehdä vaikka mitä ja kuusen neulasista teetä. Olen nähnyt yhdessä koivussa pakurikääpää. Siitä tehdään ainakin teetä. Ennen tehtiin lapsille kaarnalaivoja ja pajutöihin saa metsästä aineksia.

Omavaraisbloggaajien helmikuun aiheena on mm. metsä. Oman metsäni ostin joitakin vuosia sitten. Mökin myynti-ilmoituksen nähtyäni lähdin vakoilemaan, en rakennuksia, vaan metsää, jonka keskellä mökki on. Vaikka oli jo loppukesä, näin, että metsässä oli paljon sinivuokkoja ja se melkein ratkaisi asian ja tein tarjouksen. Näin myös edellisten omistajien teettämien hakkuiden jättämät syvät jäljet maastossa. Hakkuiden jälkeen metsää ei oltu hoidettu. Jo varhaisessa vaiheessa minulla alkoi olla selvää, etten hakkauta metsäni puitani. 

 Aluksi hoidin itse pientä metsääni. Harvensin pusikoituneita koivikkoja ja kuusikkoja tien varressa ja muuallakin kunnes vastaani tuli sellainen ryteikkö, josta totesin, etten sen raivaamisesta selviä hengissä. Metsäasiantuntijan kanssa kävimme metsän läpi. Hän työnsi käteeni kaksi rullaa nauhaa ja käski rajata mökin läheltä raivattavan alueen ja toisella värillä merkitä säästettävät puut. Hän merkitsi muut alueet. Muutamana päivänä metsästä kuului moottorisahan ääni. Muualla raivauksen seurauksena ryteiköt alkoivat näyttää metsältä ja puut pääsevät siellä kasvamaan. Mutta olin vähällä itkeä, kun näin raivauksen  tuloksen mökin lähellä, kuusia pitkin poikin toistensa päällä. Karsin ja kasasin kuuset ja oksat pinoihin. Sillä minulle ei ole iloa metsästä, ellen pääse siellä kulkemaan. 

. Metsän hoitaminen vaatii työtä, joko omaa tai ostettua. Koska en itse käytä moottorisahaa, paitsi pikkuista akkusahaa, joudun tilaamaan metsurin pätkimään myrskyn tai lumen kaatamat puut. Ja se maksaa nykyään aika paljon. Siksi viimeksi kaatuneet kuuset saivat polttopuiksi naapurit, joiden avohakkuiden jälkeen myrsky oli ne kaatanut. Saivat ne, kunhan veivät pois. Onneksi he kasasivat oksat, niin pienet taimet pääsevät kasvamaan. 

Naapurien hakkuut ja se, miltä niiden jälkeen näyttää, vaikuttivat siihen, että vaikka jo olin yhä enemmän alkanut puhua, että suojelen metsäni, ryhdyin selvittämään miten sen voisi tehdä. Viimeinen pisara oli kun sain tarjouksen omaa mökkiäni ympäröivästä puustosta. Avohakkuu, mätästys ja kuusen taimia tilalle. Kirjoitin joskus Aki Kaurismäestä, joka halusi suojella metsänsä niin, ettei sieltä tehdä edes saunavihtoja https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/03/pyhat-puut.html. Kaurismäki on lahjoittanut metsänsä jollekin luonnonsuojelujärjestölle ja minun metsästäni on nyt suuri osa suojeltu toiveeni mukaisesti.

 Suojellulta alueelta ei saa ottaa tikkuakaan eikä selkärankaisia eläimiä saa siellä tappaa, pyydystää eikä hätyyttää, eikä selkärangattomia eläimiä saa pyydystää tai kerätä. Kuljen siellä jokaisen oikeuksin. Saan edelleen poimia mustikoita, puolukoita ja karpaloita suolta sekä sienestää. Ja minulla on vielä hiukan muuta metsää, jossa voin harrastaa metsänhoitoa, kerätä polttopuita, jäkälää, sammalta, käpyjä, varpuja ja oksia ja aineksia vaikka vihtoihin. Suojelualueella minun ei tarvitse enää murehtia  kaatuvia kuusia, sillä siellä niistä tulee lahopuuta, joka on tärkeää luonnolle.

Kaikista tärkeintä minulle on metsän antama suoja, turva ja mielenrauha.

Omavaraisbloggaajien ryhmän ovat perustaneet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Lisää ryhmästä: #suuntanaomavaraisuus.

Linkkejä ryhmäläisten kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo