Pakkasen torjuntaa

Pitkästä aikaa ulkona on hiukan pakkasta. Yleensä tammi- ja helmikuu ovat vuoden kylmimpiä kuukausia. Sähkönkulutus hyppää korkealle ja laskun loppusumma samoin. Nyt onkin viimeinen hetki tarkistaa, ettei lämpö karkaile mökistä. Vihjailuista huolimatta ompeleva ystävä ei ole tehnyt minulle ovimakkaraa, joka estäisi lämmön karkaamisen tuvan vanhan oven kynnykseltä. Ostin kaupunkikäynnillä korvikkeeksi  pitkänmallisen tyynyn. Ilman mittoja ja tyyny onkin hivenen liian lyhyt, vaikka kaunis onkin.

Kun etsin joululahjaksi toivottua lankaa, aloitin oikeista lankakaupoista. Hakemaani lankaa niissä ei ollut, mutta ostin jotain sinnepäin. Oikea lanka löytyi halpakaupasta ja paljon halvemmalla ja minulle jäi ylimääräiset  kaksi lankakerää ja niihin sopivat virkkuukoukut. Kun lahjakkuuksia meidän perheessä on jaettu, ovat siskot saaneet suunnistus- ja käsityötaidot eikä minulle ole jäänyt niistä mitään. Ryhdyin kuitenkin virkkaamaan ovimakkaraa. Mato siitä tuli. Pää syntyi kun yritin levennyksessä tehdä jotain erikoisempia koukeroita. Loput tein ihan perussilmukoilla. Täytettä etsin omista ja naapurinkin kaapeista. Löytyi ohrasuurimoita, riisiä ja kuskusta. Viimeistelin madon nappisilmillä. Tiukasti mato istuu oven edessä vaikka hiukan kuhmurainen onkin ja se ljää onneksi piiloon samettioviverhon taakse. Kesällä oven edessä on pitsiverho.

Tarkistin myös ikkunoiden tuplien liimaukset ja työnsin pellavarivettä ja - nauhaa lattian ja jalkalistan välisiin rakoihin.

Lattian kylmyyteen auttavat siskon tekemät joulusukat. Olemme sopineet, ettei aikuisille lahjoja hankita, mutta siitä lipsutaan. Nämä sukat sain joulun alla lapsuudenkodissa käydessäni.

Valkoinen on maa

Odotettu lumi tuli mökille sitten yhdellä rysäyksellä. Sitä satoi koko keskiviikkopäivän, välillä todella sakeasti, iltaa kohti lumen tulo heikkeni. Maa, metsä ja maisemat muuttuivat valkoisiksi. 

Pääsin mökille, vaikka mäessä oli tarpomista. Jotta pääsisin myös pois, lapioin tien laitaan kapean polun. Maa on lumen alla sula ja aurauskalusto saisi pahaa jälkeä aikaan. Painava, märkä lumi tarttui lumilapioon. Jos myöhemmin ilma pakastuu, kolaan mäen, pakkaslumi on kevyempää. On siirrytty lumitöiden aikaan. Mutta kaunista on ja valoisampaa kuin ennen.

Satanut lumi oli raskasta nuoskalunta. Syreenit, nuoret koivut ja katajat taipuivat sen alla. Vanhoista koivuista putosi oksia ja metsästä kuului rasahduksia kun pieniä puita tai oksia katkeili. Osa katolla olleesta lumesta tuli ryminällä alas. Muutaman kerran sähköt katkesivat hetkeksi, onneksi ei pidemmäksi aikaa.

Joku otus oli käynyt etsimässä majapaikkaa. En tunnista, mistä eläimestä on kysymys. Jäljet alkoivat hirsiaitan alta, ehkä tämä otus majailee jo siellä. Saunan takkahuoneessa käy jyrsijöitä.Yksi hiiri jäi pyydykseen, sen jälkeen juustopala on osattu ottaa loukuista laukaisematta niitä. Vaihdoin myrkkypaloihin. Ne näyttävät maistuvan hyvin, mutta raatoja ei missään näy. Superhiiret näyttävät olevan immuuneja myrkylle. Antaisin hiirien olla rauhassa elleivät ne likaisi lattiaa.

Vuoden lyhimmät päivät tummuvat aikaisin.

Pieni työ, iso vaikutus

Mökin tuvassa oli alunperin kattohirsiin kiinnitetty levykatto, joka remontin aluksi poistettiin. Edellinen omistaja oli sähköistänyt mökin ja sähkömiehenä hän oli vedellyt reippaasti johtoja katonrajaan. Kun levykatto oli poistettu, valkoiset johdot jäivät pahasti näkyviin tumman hirsiseinän taustasta. Olisi heti pitänyt tehdä johdoille jotain, mutta remontin alussa oli niin monta synkkää epätoivon hetkeä, ettei moiseen pikkujuttuun tullut haaskattua energiaa. Helpompaa maalaaminen olisi silloin ollut, kun tupa oli tyhjillään ja tikkaita valmiina paikalla. Säköjohdot kuitenkin alkoivat yhä enemmän häiritä ja hain rautakaupasta maalipurkin ja mielestäni maalilla sai jo yhdellä kerroksella suuren muutoksen aikaan. Piti ihan istua tovi ihailemassa muuttunutta tupaa. Ja nyt voi aloittaa joulun valmistelun siellä.

Sähkötaulua vielä jäi vaaleaksi, mutta sen varalle on jo suunnitelma. Pitää löytää tarpeeksi iso peltinen sähkötaulun kaappi, poistaa sen tausta, asentaa se vanhan sähkötaulun päälle ja maalata kaappi. Pistorasiat ja katkaisijat voisi vaihtaa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Hirsiseinät näyttäisivät paremmalta, jos niihin vedetty tumma petsi tai lakka olisi poissa, mutta se on vielä suurempi työ. Jo nyt on päästy aika pitkälle. Alla kuva tämän nurkan lähtötilanteesta.

Tupa näyttää nyt korkeammalta, hyllykön yläpuolellakin näyttää olevan tyhjää tilaa. Sinne sijoitin ensimmäisen joulukoristeen. Tätä koristetta kutsutaan ilmeisesti olkipukiksi tai ohtapukiksi.

Muutkin nurkat näyttävät paremmilta.

Ikkunalle laitoin kevyen liekokranssin. Lumi, joka ikkunasta näkyy, ei jäänyt maahan.

Uudessa metsässä

Viimeisin hankintani ei perustunut tuotto-odotuksiin tai kannatavuuteen. Ostin metsää, kokonaista 1,000 hehtaaria. Tonttini länsipuolella on valtavan iso tila, mutta luoteiskulmassa oli mystinen pikkutila, jonka omistajaa ei naapurikaan tiennyt. No, Maanmittauslaitoksesta sen sai selville ja yllättäen se kuului äidille ja pojalle, joilta mökkini ja metsäni ostin. Ilmiselvästi poika, joka kaupat hoiti, oli unohtanut tämän Lisämaa-tilan olemassaolon. Ja se oli varmaan iloinen yllätys, kun minä tarjoisin hänelle siitä rahaa. Sen verran olin häntä oppinut tuntemaan, että tarjouduin hoitamaan kaikki kauppaan liittyvät järjestelyt ja kulut. Hänen tarvitsi vain laittaa nimensä kauppakirjaan ja kerätä setelit lompakkoonsa. Sen tehtyään hänen ilmeensä oli kuin joulupukki olisi käynyt.

Osassa tätä metsää on mystinen satu- tai haltijametsän tunnelma. Pehmeitä sammalmättäitä, ojia, jotka eivät johda minnekkään, kantoja, kääpiä ja sieniä sekä valtavia nuokkutalvikkikasvustoja.

Metsä on, niin kuin mökki ja pihakin, jätetty hoitamatta ja osa metsää on soistumassa. Alueen takareunalla puut kituvat ja kaatuvat. Kuusten pintajuuret eivä tuulella pidä märässä maassa. Olen sitä mieltä, että edellisten omistajan teettämän hakkuun metsäkoneet ovat täyttäneet ojat ja aiheuttaneet soistumisen alkamisen.

Korkeammilla alueilla on vankkaa kuusipeltoa. Alue on ollut peltona, sammaloituneet kivivallit kertovat siitä. Löysin myös kivistä tehdyn kaivon. Se on viides kaivoni. Saunan nurkilla on kolme kuivaa rengaskaivoa ja pihalla teettämäni porakaivo. Tämän viidennen kävin merkkaamassa punaisilla nauhoilla, ettei kukaan tai mikään vahingossa putoa siihen.

Varsinainen syys, miksi tämän hehtaarin halusin, on se, että nyt omistan pikkuisen suon kokonaan. Se on liian pieni, jotta se pääsisi suojeluohjelmiin, mutta yksityisessä suojeluksessani se on nyt. Suot ovat tärkeitä hiilinieluja. Suon länsipuolella olleelle pellolle on ilmeisesti nostettu suosta mutaa lannoitteeksi. Suossa on ehkä siksi lampia. Nyt siitä ei oteta turvetta eikä sammalta. Karpaloita toivon sen reunoilta löytyvän. Metsästä tulee aiheutumaan kuluja ja työtä, mutta en kadu sen ostamista.

Joulukuu alkoi

Joulukuu alkoi ja sen myötä jouluun valmistautumiseni. Tuoksuista se alkaa. Ensimmäiset piparit on nyt paistettu. Tein piparkakut ennen Liimataisen piparkakkureseptillä, jossa taikina tehtiin leipomista edeltävänä päivänä. Äitini käytti sitä reseptiä, joka ei sisällä lainkaan munaa. Se sopisi siis hiukan soveltaen myös vegaanille. Nykyään kaupan valmistaikina kelpaa, maku ei ole sama, mutta tuoksu on. Tänä vuonna syntyi kuusia ja sydämiä. Tämän metsän kuuset saa hävittää. Kirjoituksen lopussa on linkkejä muihin blogeihin, joissa kerrotaan jouluun valmistautumisesta ja keinoista joulutunnelman luomiseen.

Tuoksun vuoksi myös hyasintit ovat välttämättömiä ja ne pitäisi saada avaamaan nyt vielä nupussa olevat kukintonsa juuri jouluksi. Myös muut kukat kuuluvat jouluuni, jouluruusu on jo valmiina, pienet joulutulppaanit tulevat kukkakauppoihin vasta myöhemmin.

Tinakulhon löysin muutamalla eurolla kirpputorilta. Pohjassa lukee Suomen Tina ja se sopii hyvin mökkiini, se on 30- luvulta, joku on saanut sen II:ksi palkinnoksi. Pidän tinan himmeästi pinnasta, jota ei tarvitse puhdistella tai kiillottaa. Kynttilänjalka on norjalainen.

Aidon kynttilän tuoksu kuuluu sekin jouluuni. Pihalla on led-kynttilöitä näyttämässä tietä, mutta jouluna sisällä palavat oikeat steariinikynttilät.

Havut ovat yksi jouluvalmisteluihin kuuluva juttu. Perinteisiin kuuluu suvun naisten havukranssitalkoot itsenäisyyspäivän tienoilla lapsuudenkodissa ja kiertely jouluisessa Turussa. Sillä matkalla saan vietyä sukuaisten lahjat perille, niistä ei joulun alla ole enää stressiä.
Pieni ystäväni sen sijaan saattaa taas toivoa jotain hittilelua, joka on loppunut kaikista kaupoista ja jonka metsästäminen vie aikaa ja raastaa hermoja. Mutta ilo on suuri, jos hän saa juuri sen, jota on toivonut. Ja sitten joulupukin lista tulikin.

Listalla viimeisinä oleviin toiveisiin tuli vielä myöhemmin malliksi pätkä lankaa, jollaista pitäisi löytää. Näistä jotain joululahjaksi kootaan. Ensin vaan pitää selvittää, mistä oikein on kysymys.

Musiikki kuuluu jouluun, hoosianna ensimmäisenä adventtina, oratoriot ja jotkut joululaulut joko konsertissa tai radiosta tai tallenteilta. Ei jatkuvaa joululaulujen tulvaa, vältän tavarataloja, joissa joululaulut soivat tauotta.

Pakko myöntää, että kyllä pakkanen ja lumikin kuuluvat joulutunnelmaan, mutta kohtuullisessa määrin tänä vuonna, kiitos.

Tsajut

Jovela
Sarin puutarhat
Puutarhahetki
Trio Miumau ja Herra Nilsson
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala