Kukkimisjärjestys

On jännittävää odottaa, mitkä kevään kukista ensinnä avaavat nuppunsa. Kaikista ensimmäisinä pihan kukista kukkivat tietysti jouluruusut. Lumikellojen nuput avautuivat kun lämpö ensimmäisen kerran nousi yli 10 asteen. Mutta seuraava kukkija olikin sitten sininen, viime kevään esikko. Ja aivan pian kukki myös toinen esikko. Tänä keväänä sain esikot pelastettua eläimiltä eikä niitä syöty.

Krookuksista ensinnä nuppunsa avasi yksittäinen aurinkokellon luona kasvava yksilö.

Kun lämmin ilma jatkui, levisi yläpihalle pian krookusten väriloisto.

Pihan sinivuokko avasi seuraavaksi nuppunsa.

Olen aina iloinen, kun löydän metsästä uuden sinivuokkopaikan, vaikka niitä on siellä hyvin monessa kohdassa. Pihapiirissä on vain muutama yksilö.

Ja skillat jatkoivat sinistä kukintaa. Ensimmäisenä nuppunsa avasi se, jonka olen lahjaksi saanut ja joka on ensimmäinen pihan skilloista.

Narsisseista ensimmäisenä kukki se kosteikon reunalla oleva pikkunarsissi, joka ensimmäisenä oli maastakin noussut.

Puutoslista

Sitä kuvittelee, että asiat ovat kunnossa ja kun aurinko paistaa, ei viitsi ikäviä asioita ajatella. Entisen mökin aikaan sain paikalliselta pelastuslaitokselta listan ja kehotuksen tehdä sen mukainen pientalon paloturvallisuuden omavalvontatarkastus. Kun nyt on aika jatkaa kotivarakirjoituksia, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin listan mukaiset asiat läpi nykyisellä mökillä. Listan viimeinen kohta kun on varautuminen sähkö-, vesi- ja lämpökatkoihin ja kotivara. Tarkastinkin samalla, mikä kotivarani tilanne on.

Osoitenumero alas mökkitien varteen tehtiin heti mökin ostamisen jälkeen kun paikalle piti opastaa erilaisia muutto- ja remonttimiehiä ja tavarantuojia. Nyt olen tekemässä uutta kylttiä tukevammasta materiaalista. Muovin tilalle pohja vanerista ja numerot raudasta. Mökissä ei numeroja ole, eikä koordinaatteja ole sisällä näkyvillä. Mökillä on kuitenkin ihan oikea osoite. Ei tämä maaseudun tiemerkintäsysteemi kaikille ihan selvää ole. Numero kertoo, miten pitkä matka edellisestä tienristeyksessä on kymmenissä metreissä. Paikkakuntalaiset tuntevat mökkini tilan nimellä.

Palovaroittimet olen kyllä hankkinut, mutta niiden kiinnittäminen kattoon on niin hankalaa. Tuvassa on pieni varoitin, jonka laiton leivinuunin päälle. Vierastalossa palovaroitin piippaa patterin loppumista, mutta olen antanut sen pitää ääntä ja toivon, että se osaltaan hätistää pois pesäpaikkaa etsiviä eläimiä. Kohta ne saavat pentuja ja tarvitsevat niille kodin.

Tulisijojen eduspellit ovat tulenkestävää materiaalia. Kamarien pönttöuunien pellit maalasin ensin, muttei maali pysynyt niissä ja lopulta rapsutin sen pois.

Tuhkat kerään peltiseen astiaan, jota säilytän saunan edustalla. Alkusammutusvälineinä on sammutuspeiteitä, jotka ovat helposti saatavilla. Olen piiloittanut ne pussukoihin. Tuvan sammutuspeitteen pussukassa on myös hätänumero.

Varatietä vierastalon toisesta kerroksesta ei ole. Rakennuspiirustuksissa, jotka sain kaupan yhteydessä, on parvekkeelta alas vievät portaat, mutta niitä ei ole toteutettu. Hyppääminen alas on nyt ainoa mahdollisuus. Pitäisikö tehdä köysitikkaat? Talo- ja kattotikkaat eivät nekään ole kunnossa. Vierastalossa ei ole mitään, mökille tehtiin heti ensimmäisenä syksynä itse puiset kattotikkaat nuohoojaa varten. Ne tulivat ensimmäisenä talvena lumen mukana alas. Nyt tikkaat ovat lyhennettyinä saunan katolla. Remppamieheltä on tilauksessa oikeat lapetikkaat mökin katolle, hänellä vaan on kiirettä. Ne on saatava syksyksi, jolloin taas on aika kutsua nuohooja paikalle.

Tarkistin sulake- ja lamppuvarastot. Niitä on riittävästi, mutta paristoja on kulunut talven valovirityksiin ja niitä tulee hankkia lisää.

Lääkelaatikkoon pitää hankkia laastaria ja hankkimatta on myös uusi kyypakkaus sen tilalle, jonka syksyllä söin ampiaisen pistoon.

Ruoka- ja juomavarastoja on koeteltu, kun kaupassa on käyty vain kerran viikossa. Kotona kaupungissa olen tottunut siihen, että joku lähikauppa on aina auki. Nyt pitää suunnitella viikon ruokaostokset. Lähikaupungin marketissa on normaali valikoima, vain koronaepidemian alkuvaiheessa leipä- ja näkkileipähyllyt olivat tyhjiä. Hyvin on maalla pärjätty kun sähkökatkojakaan ei ole ollut.

Alla on lista blogeista, joissa Satu (Tsajut) ja muut kirjoittavat ajatuksiaan kotivarasta.

Tsajut
Trio Miumau ja herra Nilsson
Puutarhahetki
Rakkautta ja maanantimia
Korkeala
Mummon kirja
Helecleaner
Kalastaja kuivalla maalla
Jovelassa
Luomulaakso

Pääsiäisen aikaan

Niin kuin monesti ennenkin, sää muuttui epävakaaksi kun Pääsiäinen lähestyi. Lämpimät päivät loppuivat ja yöllä alkoi taas olla pakkasta. Aamuisin piha oli useampana päivänä valkoinen joko sataneesta lumesta tai huurteesta. Aurinko kuitenkin sulatti nopeasti lumet. Perhosia ja sisiliskoja ei eää näy, mutta pihalla raikui pikkulintujen konsertti. Pikkunarsissit avautuivat sopivasti tuomaan keväistä väriä.

 Peppi on on idolini.

Pääsiäispupu odotti kun tulin mökkitielle omalta mäeltäni. Pupuparan väri noudattaa entisiä aikoja kun tähän aikaa vielä oli lunta maassa. Suojaväriksi valkoinen Pääsiäisenä sitten taas kävi, kun lumipyry alkoi.

Rairuohoa en ole kylvänyt, tänä vuonna vihreyttä tuo lehtikuusen oksa. Haluaisin lehtikuusen pihalleni, mutta vielä en ole keksinyt, mistä sellaisen voisin hankkia.

Pajunoksat ovat pensaasta, joka oli jo kaadettu. En ryöstänyt pörriäisten ruokaa.

Sisällä on pullossa muutama helmililjan kukinto.

Oikeastaan on ihan hyvä, että välillä sataa, lunta räntää tai vettä. Routa sulaa ja on aika rauhoittua ja levätä.  Piha- ja muut työt kyllä odottavat. 

Elettiin ennenkin

Käynti rautatiemuseossa vuosia sitten tuli mieleeni tänä poikkeusaikana. Junan toiletissa oli puulaatikossa sammalta. Systeemi oli oikeastaan nerokas: tuotos ja pyyhintäaine kun tipahtivat suoraan ratapenkalle maatumaan. Sama pyyhintätapa toimisi loistavasti myös kompostoivassa wc:ssä. Kaupungin vesivessassa sammaleen käyttö saattaisi olla ongelmallista, mutta onhan siellä vettä! Seuraava vaihe, kun paperiniput tulivat juniin, olikin sitten kammottava kun ruskeatahraisia papereita leijui ympäri rautatien penkkaa. Nykyisin sanonta vetää kuin junan vessa ei enää pidä paikaansa kun jätökset kerätään säiliöihin.

Jos pitäisi olla huolissaan jostain, joka tarttuu pisaroista, kiinnittäisin enemmän huomiota johonkin muuhun kuin alapään hygieniaan. Jos käsien pesu olisi tärkeää, ostaisin normaalia enemmän talouspaperia käsien kuivaamiseen ja paikkojen pyyhkimiseen. Ennen kädet kuivattiin pelkästään pyyheliinoihin. Jotka yleensä pestiin ja mahdollisesti myös keitettiin ja silitettiin tai mankeloitiin  pesun jälkeen ja siten kaikki pöpöt lähtivät niistä. Keittämisessä saatettiin käyttää lipeää, jota valmistettiin itse koivun tai muun lehtipuun tuhkasta ja vedestä. Vanhat luonnonkuituiset, lähinnä pellavaiset tekstiilit kestivät käsittelyt. Vanhoihin pyyheliinoihin liittyy paljon kauneutta, jota nykymaailmasta ei enää löydy. Nimikoidut pyyheliinat varmistivat, että jokainen käytti vain omaansa. Tai sitten ne kertoivat vain sen, kenen kapioiksi tekstiilit oli valmistettu.

Pyyheliinoilla saattoi olla telineessä oma koukku kuivattavan asian mukaan. Nenät niistettiin kangasnenäliinoihin, jotka myös pestiin huolella ja silitettiin. Myös nenäliinat nimikoitiin. Kaunis nenäliinapakkaus sopi lahjaksi. Jos lautasliinoja käytettiin, olivat nekin pestäviä.

Taloissa, joissa oli karjaa, maitoastiat pestiin aamuin ja illoin ja karjakeittiön padassa oli silloin kuumaa vettä muuhunkin tarkoitukseen. Padassa oli hyvä pestä ja keittää isompi määrä pyykkiä. En tiedä, onko pihalleni sijoitettu pata peräisin saunasta vai navetasta.

Pyykkiä voi pestä ja keittää myös alumiinivadeissa puuhellan päällä. Lipeä ei alumiiniastiaan sovi. Saunassa pesemiseen käytettiin tietenkin vihtaa. Koivunlehdissä on puhdistavia aineita.

 Talouspaperi käy ihan hyvin servetistä. Ainakin jos nauttii mehua mökin portailla. Mustaviinimarjamehun keitän teräksisellä Mehu-Maijan seuraajalla. Alumiinin käyttöä ei enää suositella happamien ruokien valmistamisessa. Korona-virukseen mehu ei taida tehota, mutta pienet flunssat sillä saa torjuttua.

Pieni ystäväni halusi esitellä mökkiäni kaverilleen. Ihmetys oli suuri, kun kerroin, että mökissäni on asunut perhe, isä, äiti ja useampi lapsi. "Näin pienessä mökissä!" Mutta kyllä ihmettelisivät sata vuotta sitten eläneetkin jos tietäisivät miten nykyinen poikkeustila saa ihmiset käyttäytymään.

Omavaraisuusryhmän  #suuntanaomavaraisuus tämän kuun aiheeksi sattui hygienia. Nyt niin ajankohtaisia kirjoituksia löytyy linkeistä. Ryhmän ideoijien blogit ovat listalla ensimmäisinä.

Tsajut 

Korkeala 

Urban farming - Kaupunkiviljely 

Harmaa torppa 

Puutarhahetki 

Jovelassa 

Iso-Orvokkiniitty 

Laura eli Javis

Sarin puutarhat 

Rouva Yrttinen 

Metsäläisten elämää 

Rakkautta ja maanantimia 

Koivun juurella 

Airot ulapalla  

 Caramellia