Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Vanha tarjoilualusta
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Kevättunnelmia kukkakaupasta
Kodin lähellä on monipuolinen kukkakauppa, joka on minulle kuin karkkikauppa lapsille, täynnä ihanuuksia. Mökille ostin belliksiä. Päivällä ne pääsevät ulos, mutta yöt on vietettävä sisällä.
Bellis, kaunokainen (Bellis perennis).
Astian ostin antiikkiliikkeestä ja luulin että se on jokin kala-astia. Mutta se onkin ilmeisesti viktoriaaninen jalkakylpyastia. Aika vieras aikakausi ja tyyli mökilleni.
Kotiin ostin kirjopikarililjoja. Ne ovat niin hienoja mökilläkin. Keväällä tulee varoa, kun ne ovat nousemassa maasta, sillä ne ovat hentoja ja katkeavat helposti jos liian uteliaana tutkii, ovatko ne hengissä.
Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris)
torstai 23. maaliskuuta 2017
Majava ahkeroi rannalla
Onneksi virrassa on toinen haara, jota pitkin vesi pääsisi eteenpäin, jos päävirta on tukossa. On siis toiveita, ettei saunani peity veteen.
Majavan aiemmin tien poikki kaataman puun joku oli siirtänyt syrjään. Mutta rannan asukas ei luovuta. Nyt se on kaatanut toisen puun tien poikki.
Ensimmäisenä keväänä mökillä odotin jäiden lähtöä. Eivät ne minnekään lähde, vaan virta kuluttaa jään alapuolelta pois.
Teräville hampaille minullakin olisi käyttöä, majava voisi kaataa niitä puita, jotka kaataa pitää. Jouduin kirveellä hakaamaan poikki jäljellä olevan kahdesta haavasta, jonka olin tappanut kuorimalla niiden rungot leveältä alueelta. Näin kun tekee, haavan ei pitäisi vesoa. Kesällä pitää vielä kaataa sähkölinjan olla olevat lepät.
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Lukulamppu pääsi paikalleen
Valaisin on ilmeisesti 50-luvulta ja sen on valmistanut Aris eli Arisuo Oy, jonka Toivo Arisuo perusti 1947. Yritys toimi Kaarinassa vuoteen 1982 saakka.
Kotiin olin etsinyt pitkään uutta valaisinta pienelle työpöydälleni. Louis Poulsenin AJ-valaisin näytti kuvissa hienolta, mutta kun liikkeessä sitä katselin, oli se iso ja kömpelö. Kun viimeisen kerran sitä kävin katsomassa, oli sen hinta taas kerran noussut. Niin kuin joka vuosi. Sitten Avotakassa, yhdessä sisutusesittelyssä oli kaksi kuvaa kauniista valaisimesta. Mutta ei mitään tietoja siitä.
Aivan sattumalta, kun etsin varjostinta netissä, huomasin, että kyseessä oli Clas Ohlsonin valaisin. Ja pika pikaa kävin sen hakemassa. Lähimmässä myymälässä mustana sitä ei enää ollut, mutta onneksi kauempaa se löytyi.
Ja valaisimen sain hintaan, johon verrattuna AJ maksaa 28 kertaa enemmän.
torstai 16. maaliskuuta 2017
Kasvihuone vapautui lumesta
Nyt suojasää oli pehmentänyt lumen ja seinustat oli helppo puhdistaa. Sokkeli on nyt vapaana eikä sulava lumi vahingoita sitä. Onneksi lumet ovat valuessaan puhdistaneer kasvihuoneen katon. Pesu-urakasta tulee pienempi. Lapsuuteni maisemissa Varsinais-Suomessa kukkii jo leskenlehti. Hämeessä vielä lapioidaan lunta.
Sisään kasvihuoneeseen en vieläkään päässyt, sillä oven välissä on jäätä.
Sisään kasvihuoneeseen en vieläkään päässyt, sillä oven välissä on jäätä.
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Kukkia
Kaupungissa käynnin jälkeen odotti maalla kukkaan puhjennut amaryllis. Amarylliksen saa uudelleen kukkimaan. Joskus se vaan vaatii paljon kärsivällisyyttä. Hienoa, että juuri se ainoa valkoinen amarylliksista onnistui.
Joulun jälkeen kukkakaupasta olisi saanut amarylliksia muutamalla eurolla. Mutta tämä onkin erikoistapaus.
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Pöydän kunnostus etenee
Maalin paloja irtosi aluksi helposti puukon kärjellä. Pöydän pinnassa oli sitten suuria, syviä laikkuja vailla maalia. Selvästikään niitä ei voinut kittaamalla paikata. Päädyinkin katsomaan, mitä maalikerrosten alta löytyy.
Ihan hieno puupinta maalien alta tuli esiin. Toiset osat ovat tummempaa puuta, mutta mielestäni se ei haittaa.
Kaikkialta maali ei irronnut helposti. Tarvittiin lisää työkaluja, talttaa ja kaavinta tai mikä sen nimi nyt onkaan. Maalinpoistoainettakin taas yritin käyttää. Sillä sain lähinnä vaan tuhoa aikaan. Leivinuunin edustan pellistä lähti maalia, ei pöydän pinnasta.
Löytyi vihertävää ja sinertävää maalia. Alin, vaaleanruskea kerros oli kaikista sitkein. Työkalulla sain vahingossa tehtyä pehmeään puuhun koloja. Oman työn jälki näkyy. Joitakin niistä korjasin puukitillä.
Pöydän luukussa olevaa koukkua en saanut irti. Se saa siis jäädä, vaikka sen emali onkin osittain rikkoontunut. Jalat maalasin kalkkimaalilla. Nyt vielä vahaa tai lakkaa päälle kun ilmat lämpenevät.
Kevään kukiksi löysin iiriksiä ja helmililjoja.
Tuoli mahtui henkilöautoon ja se siirrettiinkin verstaalle toiselle mökille. Jatkossa mökki säästyy työmaan pölyltä ja vahingoilta.
Kevään kukiksi löysin iiriksiä ja helmililjoja.
Tuoli mahtui henkilöautoon ja se siirrettiinkin verstaalle toiselle mökille. Jatkossa mökki säästyy työmaan pölyltä ja vahingoilta.
lauantai 4. maaliskuuta 2017
Pöytävalaisimen muuttumisleikki
Tämän valaisimen hankin alkuaikoina kun mökissä vallitsi sinivalkoinen tuulimyllykoristekausi. Kausi on nyt ohi ja kun en saanut valaisinta helposti myytyä, aloin miettiä sen tuunaamista. Uusvanha valaisin on siinä mielessä hyvä, että sähköt ovat EU- kelpoiset. Monena yönä olen sen valossa pelannut pasianssia kun olen ollut yksin mökillä ja ulos on laskeutunut täydellinen pimeys.
Kokeilin, lähtisikö musta maali raaputtamalla pois. Ja hups, muutaman minuutin hiomisen jälkeen sitä olikin vain hiukan jäljellä.
Etsin uutta kupua ja lopulta löytyi kaksi vaihtoehtoa. Pyöreä, hiukan yksinkertaisempi lasikupu sekä tavallinen varjostin.
Ja tämä varjostin sopi valaisimeen paremmin. Kiinnitykseltäkin se on sopiva, koska varjostinta ei kiinnitetä lamppuun, vaan sen rengas on lampun varren ympärillä.
Nyt mennään näin. Ja aina voin palata alkuperäiseen versioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)