perjantai 27. toukokuuta 2022

Valmisteluja

 Viime kesän tomaatit kasvoivat kasvihuoneessa niin suuriksi, etteivät ne pysyneet hallinnassa. Yritin väsätä niille tukia, mutta ne jäivät nopeasti liian pieniksi. Lopulta hain alumiinisen sahapukin tomaattien eteen, jotta ne eivät kaatuisi kasvihuoneen lattialle. Nyt aloin varautua hyvissä ajoin ja ryhdyin talvella suunnittelemaan tukia. Aloitin tietysti tutkimalla varastoja. Vanhasta ikkunanpokasta tuli ensimmäinen tomaattituki. Sijoitin kasvualustana toimivan muovikaukalon nyt kasvihuoneen päätyyn, jossa on enemmän tilaa kasvaa korkeutta. Laatikon pohjalle tein taas oksasilppurilla haketta. Kasvatussäkki on jo valmiina.



Ulkona olevaan laatikkoon sijoitin kaupungista hankkimani tuen. 

Maalasin korkean kasvulavan päällä olleet vanhat ikkunat vihreiksi, niin ne sopivat kehikkoon. Korjaisin ikkunoita, poistin vanhoja kilttejä ja yritin kitata ruutuja uudelleen, mutta vanha kittini oli kovettunut, eikä notkistunut kunnolla pellavaöljyllä. Yksi ruutukin oli rikki, mutten jaksanut vaihtaa sitä, korjasin vain lasiliimalla. Nyt kasvilavassa on tulppaaneja, siirrän niitä pois, kun ne ovat kukkineet.



Talvella kun tukia tein, kaivoin esiin myös lehtiharavan, jonka varsi on joskus katkennut. Tukena sitäkin voi käyttää.

Luottopuutarha avautui toukokuun puolivälissä ja kohta sen jälkeen hain tomaattien ja kurkkujen taimia. Matkaa puutarhalle on yli 10 kilometriä ja suuri osa tiestä on hyvin mäkistä ja mutkaista. Tietä on käytetty rallitaipaleena ennen sen asfaltointia. Kukkia en paljoa sortunut ostamaan. Pari krassia koska omat krassintaimeni ovat vielä hyvin pieniä ja olkikukan, koska niiden siemenet on vielä kylvämättä. Ei kesäkukille olisi paikkaakaan. Seurasi jakso kylmiä öitä. En uskaltanut laittaa edes tomaatteja kasvihuoneeseen. Viime vuonna kurkkuja paleltui. Taimet ovat sisällä mökissä, jossa myös kuistin pelargoniat odottavat ilmojen lämpenemistä.

perjantai 20. toukokuuta 2022

Keväinen piha

 Mökin piha on mielestäni parhaimmillaan juuri nyt kun sipulikukat kukkivat eivätkä vuohenputket vielä ole ottaneet valtaa. Polun varteen vesimyyrien tekemiin koloihin istuttamani narsissit kukkivat ensimmäisten joukossa. Narsisseja on ympäri pihaa ja oikeastaan hyvä niin, ne todella karkoittavat myyriä. Vaikka haaveilenkin yhtenäisistä kukka-alueista.


Ukrainan värit hallitseva paikoitellen.


Skillat ovat lopettamassa kukintaansa. Tuuli heiluttaa niitä niin, että kuvaaminen on vaikeaa.


Rentukat kukitin kasvihuoneessa kun siellä oli tilaa.


Kevätesikot viihtyvät vanhassa kukkapenkissä. Istutin niitä myös metsänreunaan, mutta siellä ne kukkivat vaatimattomammin.


On helmililjojen aika.

Ensimmäinen lemmikkikin avasi jo kukkansa.


Kevät etenee hurjaa vauhtia, mustikatkin kukkivat jo. On toivottava, että ei tulisi pakkasöitä. Päivällä aurinko paistaa ja käki kukkuu. Upea kevät.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Väriä vierastaloon

Nyt on aika muuttaa vierastalo kasvien säilytyspaikasta asumiskuntoon. Siirtelen sieltä kasvamassa olleita kasveja kasvihuoneeseen ja toisia kasvihuoneesta ulos. Vierastalon edessä väriä tuovat sisällä kasvatetut tulppaanit.

 

Meksikolainen käsityö, seinävaate, oli lainassa ystävällä, mutta nyt sain sen itselleni. Mietin jonkun aikaa, mihin sen sijoittaisin. Ainakin toistaiseksi se on vierastalon yläkertaan menevien  portaiden edessä ja piilottaa taakseen arkun ja laatikot, joissa säilytän maalipurkkeja. 

Käsityötä myi torilla nainen, joka ilmeisesti oli myös tehnyt sen. Ihastuin rauhankyyhkysiin ja käsityön ite-henkeen. Vaikka voimakkaat värit eivät omaa tyyliäni ole. Ohuena se ei painanut paljoa ja mahtui hyvin matkalaukkuun. Kevyenä se ei kuitenkaan laskeudu kauniisti. 


Maljakko, jonka olin vähällä laittaa roskiin, koska se on niin korni, sopii eksoottiseen kokonaisuuteen. Tämän mökin entiset omistajat ovat varmaankin ostaneet matkamuistoksi joltain ulkomaanmatkalta. Matkamuistoja oli mökillä paljon ja vain joitakin säästin.

Viimeinen jouluamaryllisen kukka on tähän aikaan vuodesta sekin eksoottinen. Vieläkin on amarylliksen sipulista sisällä yksi nuppu hiljakseen kasvamassa.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Lumet lähtivät

 Lumet lähtivät nopeasti kun sen aika tuli. Vielä on katoilta pudonnutta lunta rakennusten varjoisilla  sivulla ja paikoitellen muuallakin. Lumen alta paljastuivat vaahteran lehdet, jotka eivät talven aikana maadu ja joita madot eivät syö. Haravointia edessä.

Talvi oli kova myös kasveille. Jouluruusun nuput ja kukinnot ruskettuivat tai pilaantuivat kokonaan lumen alla. 

Mutta onneksi pienet taimet ovat hyvissä voimissa. Jouluruusut saavat levitä minne ne haluavat.

Samoin kuin lumikellot, myös krookukset kukkivat lumen alla. Kun lumi lähti, ne nousivat pystyyn. Mutta koko krookusalue ei ollut kukkassa samaan aikaan, vaan  osa oli jo kukkinut kun osa vasta paljastui lumen alta.


Kaunis krookuskenttä mielestäni on tänäkin vuonna.

Ensimmäiset valkovuokot kukitin kasvihuoneessa.

Metsässä sinivuokkojen kukinta on parhaimmillaan. Löysin kallion juurelta uuden vuokkoalueen.


Alkaa oikeasti tuntua keväältä.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Kaupunkipuutarha

 Kuusisataakolme askelta kotitalon portilta ja olen kaupunkipuutarhani portilla.

Ei puutarha ihan omani ole, vaikka sitä kaupunkipuutarhakseni kutsun. Se on kuitenkin käytössäni ja mikä parasta, muut hoitavat sitä. Omavaraisbloggaajien, Sadun ja Heikin organisoiman ryhmän, yhtenä toukokuun aiheena oli paikka, joka inspiroi. Minulle kasvitieteellinen puutarha on keidas keskellä kaupunkia. Siellä käyn ottamassa ennakkoa keväästä ja kesästä. Tänä ihmeellisenä vuotena kun lunta oli runsaasti myös etelässä, ei kevät täälläkään ollut kovin pitkällä kun Pääsiäisen jälkeen puutarhassa kävin. Kukkia toki jo oli.



Täällä oppii tunnistamaan kasveja ja oppii, millaisissa paikoissa ne viihtyvät. 

Löytyy vinkkejä omaan pihaan. Näin ehkä voisi käyttää pihan vanhaa koivua. Sitten kun se joskus kaadetaan. Yksi metsuri kävi sitä katsomassa parikin kertaa ja nosti kädet pystyyn, ei uskaltanut kiivetä puuhun.

Puutarhassa on rauhallista. Tänne olen paennut hellekesän iltoina isojen puiden varjoon. Ne myös vaimentavat liikenteen melua. Mustarastaat ja varpuset liikkuvat välittämättä vierailijoista. Aurinkoisena kevätpäivänä puisto oli nuorten rakastavien suosiossa.

Suosikkini  sammalpuutarha oli vielä lepotilassa, mutta kohta se on varmaan taas tällainen.

Täällä on kaunista myös talvella.

Istutusalueetkin ovat vielä lepotilassa mutta kesällä täynnä kukkia. Niitä pitää taas käydä ihailemassa.


Suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoitukset löytyvät alla olevista linkeistä.