Viime hetken toimia

Kun pakkasyöt alkoivat, oli kiire toimia. Napsin vielä isomaksaruohosta kukintoja juurtumaan. Viime syksyn kukkien juurrutus onnistui hyvin ja nekin kukkivat nyt kukkapenkissä.

Valkovuokoista ei tähän aikaan vuodesta ollut enää mitään näkyvistä. Enkä voinut niitä siirtää vanhalta mökiltä. Kyllä pihalta keväällä valkovuokkoja kuuluisi löytyä. Kiireesti lähdin selaamaan nettiä ja löysinkin valkovuokon juurakoita. Nämä ovat siis laillisia versioita, ei ympäristörikoksena jostakin siirrettyjä. Tai enhän tiedä, mistä myyvä yritys on nämä  hankkinut, mutta minun omatuntoni on puhdas.

Valkovuokkoja laitoin mökin edustalle, mutta myös toisen mökin perunamaalle talvehtimaan.

 Sinne laitoin myös kuolanpionin siemeniä. Niitä olen ennenkin kylvänyt, mutta aina niiden paikka on unohtunut tai mahdolliset taimet hukkuneet muun kasvillisuuden sekaan. Iso pakkauspahvirasia tuskin hukkuu talven aikana.

Verkkokaupassa oli käynnissä loppuunmyynti hurjin alennuksin ja lisäsin tilaukseen lumikelloja. Annos 10*10. Keväällä tietää, miten monta lumikelloa pihalta pitäisi löytyä. Keksin niille myös paikan uudelta pihaltani. En uskalla pihalla kaivella kun en vielä tiedä, mitä pihalla keväällä ja kesällä kasvaa. Mutta sitten keksin paikan, jossa varmasti ei kasva mitään. Ensi töikseni olin raivannut tuoksuvadelmien pensaikkoa ja niiden alla ei taatusti kasvanut mitään. Sinne kätkin lumikellon siemenet.

Vielä viimeiset kukat tuomaan väriä syksyn harmauteen.

Oikea naulakko löytyi vihdoinkin

Olen jahdannut pitkään vanhaa emalinaulakkoa, jonkalaisen kuvia olen nähnyt. Ja olen ostellut erilaisia korvikkeita kun en ole oikeaa löytänyt.

Nyt sitten yhdestä facebook-ryhmästä tärppäsi. Naulakosta käytiin huutokauppaa ja hinta kohosi. Postimaksujen kanssa vielä suuremmaksi.

Mutta nyt se on minun. Toki voin kysyä itseltäni onko syytä hankkia enää lisää tavaroita kun vanha mökki on niitä täynnä ja lisäksi uuden mökin omistajat jättivät kaiken romun ja roinan riesakseni. Sitä on monen vuosikymmenen ajalta. Toki joukossa on myös aarteita, mutta ainakin yksi vaihtolavallinen tavaraa ja purkujätettä tulee poisvietäväksi.

En enne ole nähnyt naulakkoa suomalaisin tekstein, vain ruotsiksi ja englanniksi. Hienoa on ollut, kun astioille ja ruokailuvälineille on ollut omat pyyhkeet.

Puhdistin naulakon varovasti. Tämän paikka uudella mökillä ei vielä ole selvillä. Kuvat ovat kotoa. Kyllä se mökillä paikkansa löytää.

Valon pilkahduksia

Aurinko tuli esiin ja kirkasti syksyn värien loistoa. Mutta myös mökin tilanteeseen tuli valoa. Tie uudelle mökille valmistui.

Alunperin tie korkealle mäelleni oli päässyt huonoon kuntoon. Sen pinnalta oli vesi kuluttanut maakerrokset niin, että sileä kallio oli paljastunut. Tien kunnostusta on kohdellut monta vastoinkäymistä. Ensin satoi niin paljon, ettei urakoitsija uskaltanut tuoda mursketta kuorma-autollaan ettei sateen pehmittämä kylätie olisi aivan velliksi mennyt. Sään parannuttua kunnostus eteni, mutta sitten urakoitsijan kuorma-auto hajosi. Saksasta tilattu vara-osa  meni ensin väärään osoitteeseen. Mutta nyt kaivinkone oli siirretty alas odottamaan poiskuljetusta ja tie oli hienossa kunnossa.

Tämä mökkitieni on kuuluisa. Paikallisen metsästysseuran hirvipeijaisissa kuulin lisätietoja mökin historiasta. Sen jo etukäteen tiesin, että joku oli traktorilla tullut alas jyrkältä rinteeltä. Traktorilla oli tultu hakemaan sahtia, jota oli taidettu maistellakin. Tie oli silloin ollut vain kinttupolkua, jota ilmeisesti kuljettiin jalan ja hevosella.Tie kulkee jyrkänteen reunalla ja putous siltä olisi todella hurja. Mutta varmaa on, etten minä ala sahtia valmistaa.

Mutta nyt tie on leveä ja tasainen. Ja asiat pääsevät rullaamaan. Nyt on jo nuohooja tilattu katsastamaan uunien tilanne. Nyt saan tavarat muutettua toiselta mökiltä sitten kun on sen aika ja pihalle saadaan vaihtolavalle, jotta purkutavara ja entisten asukkaiden tavarat saadaan pois.

Tien reunoja on jouduttu murjomaan. Työtä se vaatii, mutta ajan kanssa näkymä varmaan paranee. Urakoitsija oli joutunut kaatamaan yhden kauniina männyn. Mutta ehkä se pidättelee, jos joku on tipahtamassa tieltä.

Vannomatta paras

Päätös mökin myynnistä vahvistui, kun kävelin kaupunkipuutarhassani eli Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa aivan kotini lähellä. Siellä kaikki oli niin kuin omassa puutarhassani toivoisin olevan. Kaikki kasvit hyvinvoivia ja hoidettuja. Täydellinen järjestys. Ja tajusin, etten ikinä saa tontistani siihen verrattavaa. En, vaikka kuinka ahertaisin. Hankkimani uuden pihan suhteen tein vakaan päätöksen, että enää en istuttele jatkuvasti uusia kasveja enkä nyhrää leikkelemässä ruohoja "kynsisaksilla".

Mutta, minkäs sitä itselleen voi. Kun huomasin mökin edustalta yhden esikon, päätin hakea sen seuraksi viime keväänä ostamani. Viimeisinä päivinä, kun vanha mökki vielä oli omistuksessani, kävin hakemassa esikon. 

Samalla nappasin mukaan  belliksen. Vielä, kun vauhtiin pääsin, kaivoin kuolanpionin pienemmän haaran maasta ja tietysti mukaan lähti myös sormustinkukkia ja niiden kukkavarsiin, joissa on valtavat määrät siemeniä.

Ja tietysti pari jouluruusun tainta piti ottaa mukaan.

Valkovuokot ovat vielä harkinnassa, siirtäsinkö niitäkin. Niitä vaan on vaikea löytää tähän aikaan. Sinivuokkoja löytyy uudesta metsästäni ja pihapiiristäkin.

Mökin päädyssä on hieno varvikko, puolukkaa, mustikkaa ja kanervaakin on joukossa. Kunttaa on omasta takaa.

Mukaan lähti myös epämääräinen joukko sipuleita. Katsotaan, mitä niistä keväällä maasta nousee.

Unholaan jääneet puutarha ja piha

Tuoksuvadelma oli valloittanut laajan alueen lipputangon ympäriltä. Vanhoista omenapuista parempi eli vähemmän ränsistynyt oli jo jäämässä tuoksuvadelman peittämäksi.

Tässä omenapuussa on kaksi vihreää omenaa. Tämä taisi olla yksi syy, miksi olen ostamassa pihaa ja siellä olevaa punaista hirsimökkiä. Keväällä en olisi voinut kuvitellakaan voivani myydä rakasta mökkiäni. Mutta kohta se on myyty. Naapuristossa tapahtui muutoksia ja minulle selvisi, että se ihana rauha ja hiljaisuus, joka mökillä vallitsi kun kummallakaan puolella olevissa mökeissä ei käynyt väkeä, on lopullisesti ja totaalisesti hävinnyt. Omenat ovat varmaan kovia ja happamia ja taatusti joku metsän eläin ehtii ne syödä ennen minua.

Keskellä pihaa kasvoi iso paju. Syreenipensaat ovat hoitamattomia, mutta on niissä joitakin kukkia ollut. Auringonkello on paikassa, jossa puut sen ympärillä ovat kasvaneet niin korkeiksi, ettei aurinko enää yllä kelloon.

Mökin takana kalliolla kasvaa mehitähteä. Kaukasian maksaruohoakin siellä on, syreenipensaan alla.

Mökin edessä on kukkapenkki, joka tuntuu olevan hyvässä paikassa, koska päivänliljat, tai niiksi niitä luulen, ovat kukkineet runsaasti ilman lannoitusta tai muuta hoitoa.

Kukkapenkistä löytyy myös kuunliljaa ja keisarinkruunuja. Välttämättä mökkipihaan kuuluva juhannusruusu löytyi ulkorakennuksen päädystä.

Rinteessä mökin edustalla puutarha on jatkunut. Ryteikön joukosta löytyi viinimarjapensaita ja karviaisia.

Parasta kuitenkin on kauppaan kuuluva metsä. Sitä on riittävästi. Lähin naapuri on vastakkaisella mäellä tien toisella puolella.