Syreenien aika

Nyt kukkivat syreenit. Ilmeisesti ohikiitävän hetken ajan niin kuin omenapuut, joiden kukinta oli helteellä ohi muutamassa päivässä.

 Olen odottanut, että löydän kukkia tähän, mökiltä löytyneeseen maljakkoon. Maljakosta en ole löytänyt tietoja. Se lienee ihan yleinen puristekristallimaljakko. Syreenien joukossa on muutama lemmikkikin, jotka toin toiselta mökiltä.

Vanhojen syreenipensaitteni kukinta ei ole runsasta, mutta pensaita on monta ja ne ovat saaneet levitä  rauhassa. Niiden tuoksu täyttää pihan.

Syreeninkukkia näkyy melkein kaikista ikkunoista. Tässä eteisen eteläpuoli. Eteinen on melkein valmis, kun remppamieheni oli käynyt laittamassa lattialistoja paikoilleen. Vielä tarvitaan sähkömies tememään asennuksia.

On tullut kesä

Jouduin olemaan muutaman hellepäivän kaupungissa. Kaupunkin kadut olivat kuumia ja pölyisiä. Vain meren rannalla ja yli 100 vuotta vanhan kotitaloni paksujen seinien sisällä oli vilpoisempaa. Kun tulin taas mökille, oli tullut kesä. Tuomet kukkivat kaikkialla matkan varrella. Muutama lämmin päivä vielä ja kukassa olivat jo syreenit ja omenapuut. Mustikka kukkii, pihalla ja metsässä. Jos nouseminen mäelleni käy voimille, voi tien vierestä rinteestä välipalaksi napsia mustikoita mikäli pölyttäjät tekevät työnsä.

Työrupeama oli menossa pilalle kun sähkömies jäi - taas - saapumatta, mutta remppamieheni sentään maalasi lauantaina eteisen lattian toiseen kertaan. Sen vuoksi mökkiin ei saanut mennä. Sain remppamieheltä toisen sähkömiehen yhteystiedot ja tämä tuli käymään. Ensi töikseen hän hälyytti korjaajat töihin. Kolmivaiheliittymästäni oli yksi vaihe tippunut pois. Ei ihme, ettei kaikkiin pistorasioihin tullut virtaa. Ehkä nyt sähköhellakin saadaan toimimaan. Kun en päässyt mökkiin, vietin aikaa tutkimalla tonttiani. Olin ajatellut siirtää toiselta mökiltä yhden raparperin itselleni. Mutta marjapensasalueen viereen onkin ilmestynyt kokonainen rivi raparperia.

Yllätykset jatkuivat. Olin ajatellut siirtää myös tulikellukkaa, mutta sitäkin on jo täällä. Tätä karkulaista ei voinut olla huomaamatta.

Omenapuiden kukinta paljasti, että mökin takana on vielä neljäskin omenapuu. Ennestään etupihalla on kaksi ja yhden syreenipensaan keskellä yksi. Osa omenapuista on ilmeisesti villejä tai villiintyneitä. Mutta ei sillä väliä, kunhan kukkivat. Puita pitää leikata, mutta teen sen vasta kukinnan jälkeen.

Naurattaa, kun ajattelen pelkoani siitä, ettei uudella mökillä olisi kieloja. Niitä löytyy joka puolelta,  ensimmäiset heti mökin edestä syreenipensaan alta. Ja ensimmäiset niistä kukkivat jo. Mukana on kalliokieloa, jota minulla ei ennen ollutkaan.

Kalliokielo (Polygonatum odoratum)

Yhdessä talossa kylällä on hevosia ja se on saanut pääskyset palaamaan. Muutama niistä istui sähkölangalla. Mutta ilman pääskysiäkin uskoo, että jo on kesä.

Taukopaikka

Edelliset omistajat ovat tehneet pihapiiriin kuuluvasta navetasta loma-asunnon. En pidä siitä lainkaan. Mielestäni käkikellotalot kuuluvat alppimaisemiin, eivät suomalaiseen sekametsään. Yritin olla näkemättä ja ajattelematta koko rakennusta, mutta huomasin kuitenkin jo syksyllä, että tämän vierastalon edustalla on koko pihan aurinkoisin paikka. Ehkä myöhemmin puut peittävät aurinkoa, kun niissä on täydet lehdet. Metalliset puutarhatuolit asettuivat luontevasti rakennuksen edustalle ja niihin on hyvä istahtaa vaikka mehutauolle.

.

Vihjaisin täällä blogissa, että kaipaan skilloja ja niin niitä sitten tuli, lahjana kauniissa vanhassa puuastiassa.

Rakennuksen edustalle on tehty istutusalueita, mutta ei niissä kasva muuta kuin humala, joka kasvaakin hurjaa vauhtia.

Humalan viereen laitoin kaunokaisastian odottamaan kukkien lopullista sijoituspaikkaa.

Toisella puolella kasvavat puistolemmikit minikasvihuoneissa. Istutusalueen reunan ulkopuolella nousee jokin kasvi, ilmeisesti joku iiris.

Lepopaikalta voi ihailla mökin nurkalla kukkivia narsisseja ja kevään hentoa vihreyttä. Opettelen nyt kutsumaan rakennusta navetan sijaan vierastaloksi ja koska mökissä ei vieraille ole nukkumapaikkoja, myös teen rakennuksesta vierastalon.

1. 

Sinivuokkometsäni

Vähitellen olen oppinut reitin mäen parhaalle sinivuokkopaikalle. Aiemmin etsin maamerkkejä sen löytämiseksi. Ensimmäinen oli kaatumaisillaan oleva kuusi. Myöhemmin sitä ei sitten löytynytkään, se oli ilmeisesti kaatunut. Seuraavaksi kasasin keon ruohoa siihen kohtaan, josta pitää kääntyä jyrkännettä kohti. Se oli hajoitettu. Metsänhaltijako sinivuokkoja suojelee?

Nyt tiedän, että matka pitää aloittaa sitä polkua pitkin, joka kulkee pienen raunion ohi. Mitä tässä on joskus ollut, on arvoitus.

Sitten pitää jatkaa melko pitkään samaa metsätietä ja sitten ensimmäisiä vuokkoja jo ruohon seasta nouseekin. Paras paikka on jyrkännettä kohti viettävä aurinkoinen rinne.

Pidemmällä metsässäni on toinen raunio, paikalleen luhistunut ja lahonnut rakennus, ehkä lato.

Siitä kun vielä jatkaa, tulee suolle. Minut on lapsena opetettu pelkäämään suonsilmiä. Joku lampi suolla on, ehkä se silmä, joka vetää lapsia syvyyksiinsä. Tien toisella puolella olevan naapurin tytär kertoi häntä pelotellun samalla tavoin kun hän oli ollut poimimassa karpaloita tällä suolla. Karpaloita en vielä ole löytänyt, mutta ilahduin, kun huomasin, että suo laidalla kasvaa suopursua.

Luulin, että ylhäällä mäellä olisi paljon sinivuokkoja, mutta sitten kävelin kylätietä ohi risteykseni. Metsääni on molemmin puolin tietä. Oikealla mäen alla kasvaa kuusia ja vuokkoja oli niidenkin alla, mutta sitten tulee aukio, jolla kasvaa koivuja ja siellä sinivuokkoja sitten vasta olikin. Joukossa oli yksi valkoinenkin yksilö.

Pelargonia ikkunalla

En ole mummo eikä ikkunan alla ole katulaulajaa, mutta pelargonia on ikkunalla. Kamarin ikkunalla on yksi. Myytyäni vanhan mökin, ei minulla ollut paikkaa talvettaa pelakuita. Pari jätin sisälle mökkiin uusille omistajille, muut vei pakkanen. Ei ollut myöskään pistokkaita eli pelargonioiden kasvatus on aloitettava alusta. Olen odotellut niiden saapumista kauppoihin ja heti piti saada ensimmäiset, kun niitä oli saatavilla.

Taimitarhat manostivat pelargonioita, mutta minulla ei kotona ole autoa ja puutarhamyymälät ovat kaukana. Kukkakaupoissa niitä ei ollut ei myöskään keskustan Plantagenin myymälässä. Mutta torilta sentään kotimaiset kukat löytyivät. Kuistin kukat haen kesäkuussa mökkipaikkakunnalta.

Tuvan eteläikkunalle sijoitin kaksi.

Pohjoispuolen pöydällä on yksi pelargonia. Ilta-aurinko paistaa siihen, toivottavasti se rittää.