Jouluna

Vuosi sitten innostuin enkelikelloista. Ensimmäinen ostamani oli surkea kopio, toinen ruotsalainen. Mutta nyt minulla on oikea aito suomalainen Weisten enkelikello. Punainen joululiina löytyi uudesta mökistä.

 .

K. A Weiste Oy on vuodesta 1924 toiminut joulukoristeisiin erikoistunut yritys.

Mökin remontin keskellä, ovien ja ikkunoiden puitelautojen kunnostuksen välillä, puunasin vanhan peililipaston oliiviöljy-viinietikkaseoksella. Pelipiironkiin iskin silmäni kun kävin mökkiä katsomassa. Sen ehdottomasti halusin jäävän mökkiin ja lopulta sinne jäi kaikki muukin mitä siellä oli.

Peilipiirongin pinnasta tuli hieno. Piirongista löytyi vanha kuusenkynttilä, jonka laitoin pieneen kynttilänjalkaan. Valoja ei tässäkään kamarissa vielä ole. Piirongista tulee myöhemmin lisää kuvia. Nyt kuvan ottaminen oli hankalaa, kun peilistä heijastui kamarin keskeneräisyys ja keskelle huonetta kootut huonekalut.

Tänä vuonna sisko oli askarrellut koristeita kynttilöihin. Kynttilässä on runo.

Räntää ulkona sateloo

Aika Jouluun mateloo 

Joulupukkia tässä uotellaan

Maha puuroa pullollaa

Aattona keittelinkin riisipuuroa joulurauhan julistamisen aikoihin.

Uunin pangolla

Olen viettänyt aikaa leivinuunin pangolla eli tilassa leivinuunin

yläpuolella, jossa kissat ja lapset yleensä nukkuvat tai muuten vaan oleskelevat leivinuunin lämmössä. En laiskotellut tai lämmitellytkään pangolla, vaan pesin ja rapsuttelen, kittasin ja maalasin. Lämmintä paikka uuninpangosta ei tule, sillä leivinuunin korjaus olisi ollut liian suuri työ. Uuni on tehty kivestä, ei tiilestä ja se olisi pitänyt purkaa ja rakentaa uudestaan. Nyt leivinuuni jäi kynttilöiden polttopaikaksi. Ulkopuolelta se oli kunnostettava. Jotta siitä, mitä tuvasta tulee, saisi kuvan, piti ensin purkaa vaalea levykatto ja saada katon hirret esiin. Valitettavasti hirsiin oli veistetty paikat riuista tehdyille koolingeille. Vaaleat veistopaikat sain peitettyä öljyvahalla. Hirsien väliin remppamieheni laittoi valkoiset paneelit. Mutta hallitsevinta tuvassa oli punaruskealla maalilla maalattu leivinuunikokonaisuus, josta maali oli osittain rapissut pois ja valkoinen kalkkimaali oli paljastunut sen alta. Nyt se on kokonaan valkoinen ja tuvan ilme muuttui.

Sen kunniaksi laitoin tuikun palamaan lasitölkkiin, joka ilmeisesti on Riihimäen lasin. Teksti purkin kyljessä on aika epäselvä.

Puuhellan päätin korjauttaa ja se oli mahdollista, sillä hellalla on oma hormi. Hellan kannen muurari toi varastoistaan. Se on siis uusiokäytössä. Högforsin 3A:ta se on kuten leivinuunin luukkukin. Högforsin tehdas on vanha, se toimi Karkkilassa vuodesta 1894 vuoteen 1940, jolloin se fuusioitiin Kymin Oy:öön. Vuoteen 1918 saakka yhtiön nimi oli Aktiebolaget Högfors Bruk och Wattola Träsliperi. Sen luettelosta vuodelta 1926 löytyy liedenkansi 3 A. Nykyinen Högfors valmistaa venttiilejä. 

Monta viikkoa odotin hellan kuivumista, mutta vihdoinkin uskalsin laittaa siihen tulet. Hyvin hella vetää, vaikkei vetojuhta olekaan, kuten muurari vitsaili.

Vanhaa kunnon liesimustaa ja hellataso on kuin uusi.

Leivinuunin luukusta rapsutin hopeamaalin pois ja sekin sai liesimustaa pintaansa.

Joulun valmistelua

Jouluvalmisteluni alkavat käynnillä naisten joulumessuilta Vanhassa Satamassa. Monta houkutusta oli, mutta nyt minulla ei kirjaimellisesti ole paikkaa uusille mökkitavaroille. Niitä on jo noin viidessä paikassa odottamassa uuden mökin remontin valmistumista. Mutta tämän mökin sentään ostin. Jouluvieraat toivottavasti tuhoavat sen niin, ettei sijoituspaikasta tule ongelmaa.

Etenkin tämä irvistävä lumiukko vetosi minuun.

 Toinen joulunodotuksen alkuun kuuluva asia on suvun havukranssitalkoissa tehdyn kranssia saaminen ikkunaani. Tuuli on hiukan sitä riepotellut, vai liekö tekovikoja. Vaikka oli harvinaisen valoisa päivä, kuvista tuli tummia. Joulunodotukseen kuuluu myös ilo siitä, että pimeneminen loppuu kohta.

Yhtenä aamuna aamu-tv:ssä oli floristi tekemässä asetelmia kieloista. Niin, sinne jäivät kaikki kieloni, vanhalle mökille. Yhtenä päivänä jo oikaisin mökiltä tullessani metsäisen rinteen kautta ja etsin merkkejä kieloista. Niitä ei tähän vuodenaikaan tietenkään löydä, mutta lumen alta näkyi sentään sinivuokkoja. Niitä löysin jo syksylläkin. En olisi varmaan mökkiä ostanutkaan, ellen olisi tiennyt tontilla olevan sinivuokkoja.

Joulukukkani ovat siis kieloja tänä vuonna. Floristi oli sitä mieltä, että kielot tulee istuttaa yksinkertaiseen astiaan. Minun kieloni pääsivät Arabian voipyttyyn.

Floristin mukaan kielot voi keväällä istuttaa kukkapenkkiin tai mökille. Katsotaan, miten belgialaiset kielot tulevat viihtymään Päijät-Hämeen maaperässä.

Ainakin ne tuoksuvat aidosti. Miss Diorilta.

Itsenälsyyspäivä

Itsenäisyyspäivään kuului tänäkin vuonna matka lapsuuden kotiseudulle ja lähisukulaisten tapaaminen. Ehdin kuitenkin kotiin sytyttämään kaksi kynttilää ikkunalle. Koska uuden mökin remontti on pahasti kesken remppamiehen ollessa muualla töissä, olen jatkanut mökkiin jääneen irtaimiston selvittelyä purkutöiden ohella. Tuvan astioiden ja ruokailuvälineiden joukossa oli kaksi kynttilänjalkaa, jotka pikaisesti vaan totesin mahdollisesti säilytettäviksi. Myöhemmin aloin niitä tutkia ja ne ovatkin vuonna 1977 Suomen 60-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi tehdyt Poheemi-juhlakynttilänjalat.

Kynttilanjaloissa on teksti Suomi Finland 1917 - 1977.

Kynttilänjalkojen suunnittelija on tuntematon, mutta mallia on Nuutajärvellä valmistettu jo 1900-luvun alkuvuosina. Mikä sopisikaan näitä paremmin Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivän  kynttilöille.

Lisää aarteita löytyi vanhasta arkusta. Siitä josta löytyi suomalaista designlasia, löytyi myös tämä maljakko, jota en heti tunnistanut suomalaiseksi.

Tämä on Mikko Helanderin Kalla-maljakko. Maljakkoa on tehnyt Humppilan lasi 1960-luvulla. Se on vapaasti puhallettu, viivahiottu ja driivattu eli sen suuaukko on viimeistelty käsityönä. Tästä ei tule suosikkimaljakkoani. Ei mallin vuoksi eikä siksi, että siihen sopivia kukkia on vaikea löytää. Kuvittelin ostavani siihen jonkun pitkän kukan samalla kun haen kotimaisia omenoita torilta, mutta vain yhdessä kojussa myytiin kukkia ja valintani päätyi tähän kasviin.

Joulukuu toi talven

Joulukuu alkoi lumisateella ja mökkiäni ympäröi jouluinen satumetsä. Ainakin toistaiseksi. Jo tie mökille oli hieno lumisessa asussaan.

Oman tieni poikki oli loikkinut orava, ylempänä joku pienempi eläin, myyrä tai metsähiiri. Arvasinkin, ettei mökillä ihan yksin tarvitse olla. Isompia eläimiä ei vielä ole näkynyt. Hirviä ja kauriita metsässä varmasti liikkuu. Sympatiani oravia kohtaan kylläkin väheni, kun purin eteisen sisäkattoa ja ilmeni, että sen päällä oli asustanut useampikin orava. Roskaa putosi alas runsaasti katon mukana.

Pihakuusi on juuri sen näköinen kuin jouluisen kuusen pitääkin olla. Syreenipensaiden oksat painuvat lumen alla ja omenapuut oli koristeltu valkoisiksi.

Sytytin lyhdyn pölkyn päälle, vaikkei lyhtyjä nyt tarvitse sen vuoksi sytyttää, että löytäisin pihalla kulkevan polun. Ne ovat nyt koristeina. Kulkeminen sujuu ilman tasku- tai otsalamppua lumen valaistessa maiseman.

Vanhaa ja kaunista

Ensimmäisiä aarteita, joihin katseeni uudella mökillä osui, oli kaunis, ohut, käsinkirjottu pöytäliina, joka oli rumalla pyöreällä pöydällä. Kesäisiä kukkia ohuen ohuella kankaalla. Ihmetyttää, miten kirjailu on pystytty tekemään.

Hyasintti on mökiltä löytyneessä Riihimäen lasin Arki-maljakossa, jonka on suunnitellut Hans Nyqvist. Maljakko on automaattipuhallettua lasia ja se on valmistettu 1970-luvun loppupuolella. Maljakon kyljessä on tyylitelty kukkakuvio ja sitä kutsutaan joskus myös Vuokko-nimellä.

Tämä pöytäliina on kovin hauras, varsinkin märkänä ja vahingoitin sitä hiukan kun laitoin sitä kuivumaan. Jos tätä liinaa käyttää, on se parasta sijoittaa lasin alle.

Pienemmän kamarin seinällä oli kaksi sievää pikkutaulua.

Kissakuva ei ole hirvittävän vanha. Sen takana olevassa lapussa lukee Berg Art No 1299, mtta en löydä siitä tietoja. Kissakuviahan on miljoonia.

Toisen kuvan takana on omistuskirjoitus, joka näyttäisi kirjoitetun jollain  järvi-loppuisella paikkakunnalla.  Omistuskirjoitus on päivätty 4.8.1928 ja allekirjoituksena Aini Hein.

Pikkujoulukuuset

Tien varren pikkuinen kuusi oli tien lanauksessa taittunut pahasti ja pelastin sen koristeeksi vanhaan pataan. Yöllä oli tullut hento lumipeite, joka kuorrutti sopivasti myös kuuseni.

Kuusen ympärille hain metsästä sammalta ja sen päälle laitoin lehtien alla punaisina säilyneet koristeomenat.

Saa nähdä, miten kauan omenat sälyvät koristeina. Linnut tai oravat voivat ne viedä ja pakkanen saattaa ruskistaa ne.

Kuusiteema sai jatkoa, kun ruokakaupassa huomasin perinteiseksi mainostetun piparkakkutaikinan. Samalla sai jatkoa vanha perinne leipoa piparit pikkujoulun tietämissä. Taikina oli huveta ennen paistamista, sillä taikina on mielestäni melkein parempaa kuin valmiit piparit.

Keittiön laatikosta löytyi kuusimuotti.

Valmiit kuuset ovat uudesta mökistä löytyneellä Riihimäen lasin leivostarjottimella. Sellaista esinettä  minulla ei ennen ollutkaan.

Arvotonta rojua ja aarteita

Kaikkea mökkiin jätettyä tavaraa en ole ehtinyt käydä läpi. Enimmäkseen se on poisheitettävää roskaa. Jätesäkkejä on kertynyt kaksi kasaa; toinen seka- ja toinen energiajätettä. Tupaan jätettyyn vanhaan arkkuun olin kurkistanut aiemmin ja havainnut päällimmäisenä olevan ison ja ruman seinäkellon. Sen jälkeen arkku sai jäädä rauhaan. Nyt oli aika inventoida tämä kulunut ja rikkinäinen arkku. Liekö se peräisin armeijasta, vihreä väri viittaisi siihen. Arkusta löytyi liinavatteiden ja sen seinäkellon lisäksi matkamuistoja, joulukynttelikkö ja pyyheliinoihin käärittynä suomalaista design-lasia.

Aurora-kynttilänjalan on suunnitellut Heikki Orvola Nuutajärvelle. Herkkä ja siro esine. Sopivaa kynttilää vaan on vaikea löytää. Mökillä pakkanen on jo puraissut pihlajanmarjoja.

Pagoda-kynttilänjalka-maljakko on Nanny Stillin suunnittelema ja sitä on valmistanut Riihimäen lasi.
Tätä on valmistettu vuosina 1967-1973. Maljakkona tämä kuuluu sarjaan vaikeasti pestävät. Yläosa toimii myös kynttilänjalkana.

Tämän maljakon tyyli on tuttu, tällainen löytyi myös lapsuudenkodistani. Se oli kuitenkin isompi versio, jonka nimi on Crassus. Muistan vaan, että sen puhdistamisessa oli iso työ. Tämän nimi on Crocus, suunnittelija Timo Sarpaneva. Suunniteltu 1967 ja valmistaja on Iittala. Pohjassa on kaiverrus TS. Ja peseminen on vielä vaikeampaa kuin ison version, pieniin koloihin ei yllä millään. Vuorokauden liotus ensin käsi- ja sitten konetiskiaineessa kuitenkin tehosi.

Nämä lasiesineet samoin kuin seinäkello vaikuttaisivat esimerkiksi syntymäpäivälahjoilta, joista ei kotona ole pidetty, vaan ne on kiikutettu mökille. Minun mökkisisustukseeni taas nämä eivät sovi, vaan ne päätyivät kotiini.