yläpuolella, jossa kissat ja lapset yleensä nukkuvat tai muuten vaan oleskelevat leivinuunin lämmössä. En laiskotellut tai lämmitellytkään pangolla, vaan pesin ja rapsuttelen, kittasin ja maalasin. Lämmintä paikka uuninpangosta ei tule, sillä leivinuunin korjaus olisi ollut liian suuri työ. Uuni on tehty kivestä, ei tiilestä ja se olisi pitänyt purkaa ja rakentaa uudestaan. Nyt leivinuuni jäi kynttilöiden polttopaikaksi. Ulkopuolelta se oli kunnostettava. Jotta siitä, mitä tuvasta tulee, saisi kuvan, piti ensin purkaa vaalea levykatto ja saada katon hirret esiin. Valitettavasti hirsiin oli veistetty paikat riuista tehdyille koolingeille. Vaaleat veistopaikat sain peitettyä öljyvahalla. Hirsien väliin remppamieheni laittoi valkoiset paneelit. Mutta hallitsevinta tuvassa oli punaruskealla maalilla maalattu leivinuunikokonaisuus, josta maali oli osittain rapissut pois ja valkoinen kalkkimaali oli paljastunut sen alta. Nyt se on kokonaan valkoinen ja tuvan ilme muuttui.
Sen kunniaksi laitoin tuikun palamaan lasitölkkiin, joka ilmeisesti on Riihimäen lasin. Teksti purkin kyljessä on aika epäselvä.
Puuhellan päätin korjauttaa ja se oli mahdollista, sillä hellalla on oma hormi. Hellan kannen muurari toi varastoistaan. Se on siis uusiokäytössä. Högforsin 3A:ta se on kuten leivinuunin luukkukin. Högforsin tehdas on vanha, se toimi Karkkilassa vuodesta 1894 vuoteen 1940, jolloin se fuusioitiin Kymin Oy:öön. Vuoteen 1918 saakka yhtiön nimi oli Aktiebolaget Högfors Bruk och Wattola Träsliperi. Sen luettelosta vuodelta 1926 löytyy liedenkansi 3 A. Nykyinen Högfors valmistaa venttiilejä.
Monta viikkoa odotin hellan kuivumista, mutta vihdoinkin uskalsin laittaa siihen tulet. Hyvin hella vetää, vaikkei vetojuhta olekaan, kuten muurari vitsaili.
Vanhaa kunnon liesimustaa ja hellataso on kuin uusi.
Leivinuunin luukusta rapsutin hopeamaalin pois ja sekin sai liesimustaa pintaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti