sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Talven lumet menevät ja tulevat

Talven lumet menevät ja tulevat Pitkään jatkunut lämmin kausi ja sateet ovat hävittäneet lumet mökkipaikkakunnaltakin.Yritin kuitenkin löytää hiukan joulun tunnelmaa kun ensimmäinen adventtisunnuntaikin on tulossa ja sen joudun viettämään kaupungissa. Punaisen puolalaisen emalikahvipannu olen saanut, kun lähdin kotoa elämään omaa elämää. Toinen alkupääoman esine oli pieni sininen emalikattila. Ja taisi isosisko ostaa vielä tiskiharjan ja tiskirätinkin.




Satoi koko torstaipäivän ajan. Lunta ei enää missään näkynyt, talvesta oli jäljellä vain hiukan ohutta jäätä vastarannalla.


Mietin, mitä tuhoja lumen alta mahtaakaan paljastua. Rannan koivut olivat ainakin vielä säästyneet. Ehkä tälle majavalle ei koivu maistukaan. Mutta naapurin puolella rannan asukas oli ahkeroinut. Se on ottanut itselleen tosi ison harvennusurakan. Näiden puiden paksuus on yli 10 senttiä. Ja puut majava uittaa vastavirtaan yläjuoksun puolella olevan niemen taakse, jonne se kuulemma kerää talvivarastosta hakeakseen siitä ruokaa jään alta.


Yksi ikävä juttu oli käynyt ja se oli käynyt muurahaisille. Ilmeisesti tikka oli ryöstänyt munat muurahaisen pesästä.


Hyvin nukutun yön jälkeen, kun verhot avasi, olikin maa taas valkoinen. Kanervat olivat saaneet kevyen kuorrutuksen, samoin kuuset.




maanantai 21. marraskuuta 2016

Kuvia keltaisesta kamarista

Kuvia keltaisesta kamarista Mökin toinen kamari on pieni ja kapea. Tilaa vievät myös perällä olevat portaat, joita pitkin pääsee katossa olevan luukun kautta avovintille. Kamari ei ollut ollut asuinkäytössä, vaan sitä oli käytetty lämmittämättömänä ruokavarastona. Toinen seinä oli täynnä leveitä hyllyjä, joille saattoi kuvitella kurkku- ja hillopurkkeja. Kamari kunnostettiin, seiniin tuli levyt, katto ja lattia maalattiin, Koska siinä on vain yksi kolmiruutuinen ikkuna, valitsin tilaan vaaleankeltaisen värin tuomaan valoa.




Jotkut kutsuvat keltaista kamariani romuvarastoksi ja on myönnettävä, että sinne on tullut kerättyä kaikenlaista kaunista turhuuttaa.



Perhostauluja ole kerännyt matkoilta ja kirpputoreilta.


Vanha houkutuslintu lähti mukaan Brasiliasta. Kynttilänjalka vaikuttaisi Aarikan tuotteelta, mutta mittän leimaa siinä ei ole.



Nikkarini teki kamariin toiselle seinälle ylös sängyn, johon pääsee vintille meneviä portaita myöten. Kukaan ei siellä vielä ole uskaltanut nukkua, mutta se on hyvä säilytyspaikka ylimääräisille vuodevaatteille ja tyynyille. Kun keinutuoli tuli tupaan, siirtyi valkoinen puusohva sängyn alta tupaan ja korituolit tulivat tilalle.



Portaiden alla on hyvää tilaa säilyttää tavaroita.


Vanerimatkalaukku oli sisäpuolelta huonossa kunnossa. Niinpä tapetoin sen konjakkipullojen etiketteihin tarkoitetulla paperilla.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Talventörröttäjiä

Talventörröttäjiä Kävin pikaisesti maalla. Kotona kaupungissa lumessa on saanut kahlata. Nyt sitä on kuljetettu pois tai kasattu isoiksi keoksi. Ja jalkakäytävillä on nyt ruskeaa sohjoa. Hämeessä lunta on huomattavasti vähemmän. Koska lumen on uhattu sulavan lähipäivinä, päätin kuvata ulkona, vaikka pilvisenä päivänä valoa ei ollut keskipäivälläkään paljoa. Lumesta nousevat talventörröttäjät.


Jopa vuohenputki saa armon, koska se nousee lumesta kauniina. Vaikka siemenet saattavat levitä lunta pitkin. Kaikkia kasveja ei talvella tunnista.



Onkohan tämä mesiangervo?


Vaikkei maalla ole ihmisiä käynyt, on siellä ollut elämään. Eläimet liikkuvat vilkkaasti.


Tien varrasta kuvasin vielä heiniä.


Toivottavasti talventörröttäjistä riittää ruokaa linnuille, sillä itse en ole vielä päässyt aloittamaan talviruokintaa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kukkien muuttoliike

Kukkien muuttoliike Se alkoi täältä. Saintpaulia, Paavalinkukka, oli viettänyt kesän toisella mökillä. Ilmojen viilennyttyä sen oli aika aloittaa kukkien muuttoliike, palata kotiin ja antaa tilaa orkideoille. Yksi orkidea on pysyvästi toisella mökillä jossa se jaksaa kukkia joka vuosi. Se viihtyy Arabian vanhassa potassa.




Perillä kotona. Hymytytön olen itse saanut, se ei ole kirpparilöytö.

Perintöompelukoneen päälle toin omalla mökilläni kesää viettäneet orkideat. Siellä pidän talvella niin alhaista peruslämpöä, etteivät orkideat selviäisi siitä hengissä.



Molemmat orkideat olivat tehneet kukkavanat. Toinen vanhoihin kukkavanoihin, toinen tavanomaisesti lehtien juureen. Toivottavasti nuput jaksavat avautua vaikka on vuoden pimein aika.

Omalla mökilläni hain kukkapöydän varastosta ja pelargoniat muuttivat sisälle mökkiin. Ne eivät onneksi tarvitse paljoa lämpöä. Nyt en lämmitä muita tiloja kuin mökin. Pelargonioita on siksi paljon sisällä kamarissa, koska se on valoisin huone.


maanantai 7. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivän ostos

Tuli talvikin taas kerran yllättäen, mutta muistakin syistä jäin pyhäinpäiväviikonlopuksi kaupunkiin. Käväisin Tapahtumatalo Bankin aktiikki, design, taide ja vintage-tapahtumassa. Paljolti uteliaisuudesta tapahtumapaikkaa, entistä pankkia kohtaan. 

Ensimmäiseksi iski silmään Raija Uosikkisen koristeella varustettu pieni seinälautanen ja kiertelyn lopuksi kävin sen itselleni hakemassa. Mökille se pääsee kunhan siellä taas käyn.


Arabian koristelautassarjaa kutsutaan Pohjolaksi, koska siihen kuuluvat kuusi koristekuviota kuvaavat suomalaista arkielämää 1950-luvulla. Tätä kuviota kutsutaan Koskenlaskijaksi. Se sopii mökilleni, sillä sen lähistöllä on pieni koski.

Minulla on toinen saman sarjan koristeella varustettu esine. Sen olen saanut joskus aivan nuorena. En ole sen arvoa ymmärtänyt, olen sitä jopa käyttänyt tuhkakuppina. Tuhka-astiaksi se on tarkoitettu, mutta siksi sitä ei varmaankaan tiennyt se täti, jolta sen sain.


AS-mallin tuhkakupin koristeen nimi on Syyssade. Pohjola-koristetta on valmistettu vuosina 1955 - 1958. 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Kasvihuoneen syksy

Kun viimeisetkin vihreät tomaatinraakileet oli korjattu sisään kypsymään ja runsain sato eli varret ja lehdet oli kannettu kompostiin, oli aika siistiä kasvihuonetta. 



Kasvihuoneen edessä olevat kanervat ja callunat siirtyvät sisälle talven tultua.
Nyt eläimet vielä hallitsevat kasvihuonetta.



Ajatus sammalsomistuksista syntyi, kun tiputtelin suurimpia sammaleita mökin katolta lehtiharavalla ja röystäskourun puhdistusharjalla. Se, sainko enemmän haittaa kuin hyötyä aikaan, selviää kun käyn tutkimassa vintillä, onko katto alkanut vuotaa rikkimenneiden tai paikaltaan siirtyneiden tiilien vuoksi. Sammalta kertyi muutama saavillinen ja kun minulla ei ollut niille paikkaa, aloin kerätä niitä astioihin koristeeksi. Näin siirsin sammaleen hävitysongelman näppärästi kevääseen.


Keväällä tulen aloittamaan kasvatuksen näissä suurissa ruukuissa. Niin ei tarvitse useampaan kertaan siirtää taimia isompiin ruukkuihin.


Myös mökin ulko-ovi sai syksyisen asun.