Pakkaspäivinä

 Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.

Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.

En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.

Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.

Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.

Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.

Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.

Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään. 

Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.

Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Lumitöitä

 Pitkän pakkasjakson jälkeen tuli suojasää ja olihan sitä käytettävä hyväksi. Lunta on harvinaisen vähän, eikä linnaa saanut siitä tehtyä eikä ukkoakaan, mutta lyhty syntyi. Kun palloa pyöritti, kaikki lumi, joka oli kevyttä pakkaslunta, tarttui siihen ja maa paljastui. Lunta en halunnut poistaa, vaan se saa jäädä suojaamaan maata pakkaselta, jota taas on tulossa. Tein vain pieniä palloja.

Lumet tulivat osittain alas peltikatoilta, mutta onneksi ne eivät osuneet poluille eivätkä täyttäneet niitä. Tiputin harjalla lumet kasvihuoneen katolta. Samalla tulivat alas viimeiset lehdet ja likaakin lähti lumen mukana.

Varsinaisiin lumitöihin minulla on uusia apuvälineitä. Kylätalon myyjäisistä löysin kauan etsimäni luudan. Pikkulikkana, kun sisarukset olivat koulussa, kuljin aikuisten mukana ja tapitin hiljaa, mitä he tekivät. Kylältä yksi vanhempi mies kävi meillä tekemässä luutia. Luudan varsi oli erilainen kuin tässä. Ehkä maakunnilla on omat luudantekoperinteensä.

Toisen apuvälineen, akkulumilapion, hankin jo viime vuoden talven lopulla. Paksussa nuoskalumessa siitä ei silloin ollut yhtään apua. Mutta nyt kevyt pakkaslumi lensi sillä pitkälle. Mutta se on tarkoitettu tasaisille pinnoille, ei minun muhkuraisille pihapoluilleni. 

Osan mökille johtavaa tietä puhdistin akkulumilapiolla. Alaspäin meneminen oli helppoa, mutta koneen raahaaminen takaisin ylös raskasta. Kolalla viimeistelin tien toisen puolikkaan puhdistamisen lumesta.

Viime vuonna selvisin lapioimalla tielleni polun, mutta mökkitien auraajan pitkälle tieni puolelle työntämä valli oli liian iso lapioitavaksi. Pyysin naapuria apuun linkonsa kanssa. Vahingossa hän peruutti traktorin päin tonttini numerokylttiä, jota laki edellyttää. Kyltti oli korjattavissa ja siirsin sen turvallisempaan paikkaan. Ja yritin tänä vuonna käsimerkein ohjata auraajaa työntämään lumet tien toiselle puolelle, mutta hän vain morjesti.

Suojasää kesti niin lyhyen ajan, ettei lyhty heti sulanut. Saan kerrankin nauttia siitä pitkään.

Talven kukkia

 Jouluruusut kukkivat vielä. Ostin ne jouluksi, mutta oikeasti hankin ne istutettaviksi keväällä  pihalle. Jotkut otukset ovat tuhonneet pahasti entiset jouluruusut, syöneet nuput ja versot. Ja kyllä keväällä pihalta pitäisi löytyä jouluruusun kukkia. Pitää vaan keksiä, miten kesällä suojelen uudet istutukset.

Ensin pitää tietysti saada jouluruusut selviämään kevääseen saakka. Luin, että niiden ympärille ruukkuun pitää laittaa sammalta, joka säilyttää kosteuden. Toisen istutin isompaan ruukkuun ja sinne lisäsin reunoille ja pohjaan sammalta. Toisessa on sammalta ruukun ympärillä. Viileydestä ja pienestä pakkasestakin jouluruusut selviävät hyvin.

Nuppuja kukissa jo on.

Neuvonantajani Emännän tietokirja vuodelta 1932 ohjeistaa: Krookukset ovat hyvin kiitollisia sipulikasveja, kunhan vain malttaa jättää ne kyllin kauaksi aikaa kellariin, ennen helmikuun alkua ei krookuksia pidä hyötää, mutta tästä ajasta alkaen ne menestyvät hyvin asuinhuoneen ikkunalla. 

Ensimmäinen kookukseni on kukkinut ja kuihtunut, mutta uusia on tulossa. Pelätessäni mökin jäätymistä, käärin krookusruukun kevyttoppatakkiin ja kannoin sen naapuriin.

Emännän tietokirja toteaa myös, että kun kukkasipulien kukinta voidaan järjestää aikaan, jolloin ei juuri muita asuinhuoneissa menestyviä kukkakasveja ole, on niiden viljely sitäkin mielenkiintoisempaa. Odotankin ilmojen lämpenemistä, jotta voisin ostaa lisää kukkia. Pakkasella niitä ei voi kuljetella.