Siirtymistä syksyyn

On venetsialaisten ja muiden kesän loppumiseen liittyvien perinteiden aika. Tämä ei ole vielä perinne, mutta elokuun loppua juhlistettiin brunssilla Urajärven kartanon kahvilassa. Tarjoilut olivat hyvät, ehkä tästä tulee jokavuotinen perinne.

Edellisenä päivänä oli vuorossa metsästysseuran hirvipeijaiset ja se on perinteinen tapahtuma.Tilaisuuden tarjoiluilla korvataan maanomistajille se, että he ovat vuokranneet maansa metsästysseuran käyttöön metsästykseen. Tarjolla oli hirvikeittoa, voileipiä ja kakkukahvit. Ja sahtia. Minulle riittivät voileivät ja kakku, mutta oli mukavaa olla paikallisten ihmisten seurassa nuotiotulen äärellä. Varsinkin keskustella kahdeksankymppisen viljelijän kanssa, joka on viisas ja ystävällinen ja jolla on näkemyksiä. Toinen iäkäs mies sai minut näkemään punaista, kun hän kertoi, että hänen ”oli pakko”  ostaa uusi metsä, jonka satavuotiaat kuuset hän oli heti kaadattanut.

Ilma on lämmennyt, mutta öisin on ollut vain muutama aste lämmintä. Pakkasta ei mäelläni vielä ole ollut. Siirsin ainoan tuottavan tomaatin, lahjaksi saadun amppelitomaatin, kasvihuoneeseen jatkamaan tuotantoaan ja otin muutamia muita tomaatteja sisälle kypsymään. Ehkä ne siellä saavat väriä.

Olen alkanut siistiä pihaa. Paikoin se on työlästä, sillä säästän varvut: puolukat, mustikat ja kanervat. Puolestani koko piha saisi olla varvikkoa. 

Erityisen iloinen olen siitä, että kanervat leviävät.

Eläimet, ilmeisesti rusakot, jyrsivät aitan hirsistä punamultaa. Siinä on ilmeisesti niiden tarvitsemaa suolaa. Varastosta löytyi vielä vanhaa punamultaa. Sillä voi maalata kolealla ja kosteallakin säällä. Niinpä hirret saivat uuden maalipinnan. Vauhtiin kun pääsin, maalasin myös saunan etuosaa.

.

 Ostin jo syyskukkiakin pihaa piristämään. Toinen daalia selvisi syksyyn, toinen ei kestänyt alkukesän sateita.

Omat venetsialaistuleni palavat jonain kosteana, tuulettomana iltana kun poltan loput keväällä karsimistani kuusenoksista ja kuivuneet lupiinien ja tuoksuvadelman kukat.

Siistejä sisätöitä

Muurin rappaus oli lohjennut puuhellan vierestä ja minäpä päätin korjata sen. Sopiva aika sille oli, kun helteiden alkaessa mökissä oli vielä miellyttävän viileää ja mukavampi olla kuin ulkona. En ajatellut, että muuri, niin kuin leivinuunikin, on tehty kivistä. Uusi puuhella on muurattu tasakokoisista tiilistä. Kun rapsuttelin rappausta pois, kolo suureni ja suureni. Ostin valmista laastia kun en viitsinyt sitä itse lähteä sekoittamaan, valmis tasoite on siistimpää. Ainetta kului tuubi ja toinenkin. Sitten mökkikin kuumeni ja työ keskeytyi. Vanhan navetan pohjalle tehty vierastalo oli viileämpi paikka olla. Työ jatkui sateiden ja viileämmän sään alettua. Ei muurin korjauskohdasta aivan suoraa tullut, ei se sitä ollut ennenkään. Maalia vaan päälle.

 Laitoin kupariesineitä muurille katseenvangiksijoiksi, etteivät epätasaisuudet kiinnittäisi huomiota.

Korjasin tulenkestävällä kitillä tulipesän auenneen reunan ja siistin lieden maalausta muualtakin. Vielä hellan pinnan siistiminen liesimustalla ja valmista tuli.

Sisällä ollessa tuli sisustettuakin. Kesäpäivillä kylätalolla, entisellä koululla, oli ohjelman lisäksi joitakin myyjiä. Ei tarvinnut lähteä kauas kirpputorille. Vaikka yritän olla ostamatta mitään, tuulimyllypeltipurkki piti saada. Mannaryynille ei aiemmin ollutkaan paikkaa.

Keräsin sinivalkoisia tuulimyllyesineitä aikoinaan ja niitä on mökissä paljon.

Sisätöiden aika jäi lyhyeksi, sillä ulkona oli paljon tehtävää, mutta nyt lämmityskausi voi alkaa - sitten kun sen aika on.

Kesä on jo pitkällä

 Oli niin kesäistä, aurinkoista ja lämmintä, ettei ajan kulumista huomannut. Havahduin yhtäkkiä, että  elokuun on jo yli puolivälin. Tähän aikaan yleensä kerään ja kuivaan luonnonkukkia. Nyt niiden kukinta on jo loppu tai loppumaisillaan. Eipä hätää, sillä olkikukkia riittää koristeihin. Vanhoja tuttuja, pietaryrttiä ja siankärsämöä sentään löytyi. Laitoin niitä tällä kertaa kranssiin kuivumaan.

Lämpimät värisävyt luonnossa kertovat syksyn lähenemisestä. Kypsyvä ohra viljapelloilla, pihlajan marjojen punertuminen

ja elokuun pikkuaurinkojen, kultapallojen keltaisuus. Sateet kaatoivat taas niitä ja maassa makaavista varsista oli ihan pakko kerätä kukkia.

Otin myös suopayrtin kukkia kuivumaan. Niistä tulee jännittävän näköisiä myttyjä, mutta niiden väri säilyy. Kuivattuja ja tuoreitakin kukkia voi käyttää pesuaineena ja niistä voi tehdä saippuaa. Käytetään suopayrttiä lääkkeenäkin. Onhan sen koko nimi rohtosuopayrtti.

Merkkejä syksystä ilmaantuu vähitellen lisää. Koulutaksi ajelee jo mökkitiellä, ensimmäinen hirvikärpänen teki hyökkäyksen niskaani metsässä, illat pimenevät. Mutta vielä on kesä, vaikka hetken aikaa on syksyisen kylmää.