Liikennettä

 Tuvasta ja kamarista on suuntautunut runsasta liikennettä ulospäin. Pelargonioita muutti kuistille. Niillä menee aikaa tottua kuistin valoisuuteen ja lämpöön ja vahvistumiseen. Yksi kurkkukin sinnittelee ikkunalla. Ulkona ikkunan takana syreenien kukinta on loppumassa. Maa peittyy niiden liloihin kukkiin.

Vanhoja perlargonioita jäi sisälle.

Lankaköynnös siirtyi vierastalon ikkunalle. Siinä se pysyy paremmin kuin amppelissa. Laventeli on minulle uusi tuttavuus, nyt se valmistautuu uuteen kukintaan.

Ja kaktus saa viettää kesän kasvihuoneen edessä sinisarjojen seurassa. Toisessa sinisarjassa on jo nuppu.

Puukori lähtee tuvasta ja talven pölyjenkin on aika lähteä.

Tule hyvä sato

Nyt ovat kaikki taimet paikoillaan kasvatussäkeissä ja ruukuissa, herneet on kylvetty ja vuorossa on hyvän sadon odotus - tai pettymys. Viimeisinä ulos pääsivät avomaan kurkut. Kylällä maamiesseura järjestää keväisin perinteisen kylvön siunauksen, mutta sen vaikutus ei taida ulottua mökilleni saakka. Pitää vaan toivoa: tule hyvä sato, älä tule huono kato. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sateet ovat vauhdittaneet kasvua ja täydet vesisaavit helpottavat kastelua.

Kasvihuoneessa pitkä kurkku jo kukkii. Taimet säilyivät hyvin ulospääsyn odottelun kuistilla ja kun olen katsellut, millaisia on myynnissä netissä ja kirpputoreilla, olen saanut hyvät taimet.

Varmuuden vuoksi, jotta jotain satoa tulisi, ostin taas kirsikkatomaatin, jossa on jo valmiina kypsiä tomaatteja.

Raivasin mökin takana alueen, jonne suunnittelin kukkaketoa. Ensin myyrät toivat sinne narsisseja ja mylläsivät maata. Sitten pitkäjuuriset, sitkeät kalliokielot valtasivat toisen sivun alueesta. Ne saavat olla, minusta ne ovat graafisuudessaan kauniita.

Ne osoittivat, miten tyhmä ajatus kukkakedon kylvämisestä on. Kun pihani on mitä on ja leikattua ruohokenttää on tähän aikaan vuodesta vain pienillä alueille, on kukkaketoa luonnostaan ihan tarpeeksi. Lemmikkejä ja metsäkurjenpolvia kukkii pitkin pihaa.

 Kielo kukkii niin runsaasti, että otin sitä maljakkoonkin.

Nyt kukkivat leinikit, nurmitädyke, maahumala, mansikat ja moni muu. Yksi suosikeistani on kissankäpälä.

Osaltani kevään kiireisin aika on ohi. Omavaraisbloggaajilla kiireet varmasti jatkuva. Lisää tietoa ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) paimentaa, löytyy täältä #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta

 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Puiden kukintaa

 Kirsikat aloittivat kukinnan. Tämä laji on luotettava, yleensä kun se on alkanut kukkia, se kukkii joka vuosi. Kaksi kirsikoistani on jo kukkimisiässä, muut ovat pienempiä. Rusakot eivät näistä välitä, mutta marjat häviävät heti kypsyttyään, mutta sillä ei ole väliä koska ne ovat happamia.

Nyt kukkivat kaikki omenapuut. Vanhat puut, joiden tärkein tehtävä onkin kukkiminen, niiden hedelmät eivät ole kummoisiakaan. Mutta kukinta-aika on juhlaa.

Ja uusin puu, Huvitus, joka on lähempänä saunaa, kukkii sekin. Sen omenat ovat hyvän makuisia. Harmi kun kova, kylmä tuuli on ajanut pölyttäjät muualle. Vain yksi kimalainen pörräsi omenapuiden luona. Joitakin kukkakärpäsiä oli liikkeellä. Kohta sään pitäisi lämmetä, se houkuttelisi pölyttäjät liikkeelle. Hyttyset voisivat lopettaa minun kiusaamiseni ja siirtyä lentelemään omenapuiden kukkiin.

Pihlajatkin alkavat kukkia. Tovottavasti ötökät käyvät kiinni sen kukkiin, ei omenapuiden.

Olen katsellut kuusia, mutta niihin ei tänä vuonna tule käpyjä, puiden kukkia. Mistähän oravat löytävät syötävää, yleensä ne napsivat öljyiset siemenet kuusen kävyistä irrottamalla suomut yksi kerrallaan. Vain lehtikuusessa on käpyjä.

Mutta pihani männyissä on runsaasti kukintaa. 

Jokin aika sitten osuin menemään kasvitieteelliseen puutarhaan juuri oikeaan aikaan. Loistomagnolia, Magnolia Solangana kukki. Tämän kukintaa moni kaupunkilainen odottaa, minä näin sen kukkivan ensimmäisen kerran.