Talvi voi tulla

 Talvi on tulossa, vaikka en sitä erityisemmin odota tai toivo. Hiljalleen olen siihen valmistautunut. Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, seinät pesty ja räystäskourut tyhjennetty. Pihlajanmarjoja, joita olen ihaillut, on nyt täälläkin.

Punaisen lisäksi myös vihreää. Pieniä kuusentaimia kasvaa pitkin pihaa ja nypin niitä pois. 

Pelargoniat olen siirtänyt sisälle mökkiin. Ahdasta niillä on, mutta jotkut vielä kukkivatkin. Keväällä, jos ne selviävät talvesta, on taas aika leikata niitä.

Olen suojannut pensaita ja puita. Kasvilavaan upottamani ruukut, sipulikukat ja muut, olen peittänyt metalliromulla, rentukat muovipurkeilla. Sähköuunin ritilät käyvät moneen tarkoitukseen. Ostin muovisia nimikylttejä, sillä aikaisemmista, jäätelötikuista ja muista puisista nimilapuista tekstit hävisivät talven aikana.

Ennen lumimyrskyä ehdin vielä poimia koivunoksia maasta ja kaadetuista puista. Tein niistä ja pesulan metallihenkarista metsämaiseman mökin oveen.

Kauriiden jälkiä alkoi näkyä pihalla heti kun maassa oli lunta.

Syksyistä satoa

Metsästä ja pihalta löytyy muutakin poimittavaa kuin syötävää. Olen kerännyt sammalta, oksia, käpyjä ja tammenterhoja askartelutarpeiksi.

Nämä tammenterhot ovat naapurin pihalta. Tammi on erikoinen, siinä on isot nahkamaiset lehdet, terhoja tulee paljon, mutta ne eivät ala kasvaa. Yksi tuttu sanoi, että se on Kanadan tammi.

Lämpimänä päivänä lähdin metsään katsomaan, onko siellä suppilovahveroita. Aiemmin löytämässäni paikassa niitä oli ja hiukan laajemmallakin alueella. 

Muualtakin löytyi muutama yksittäinen sieni.

Vielä löytyi kanttarellejakin, mutta en poiminut niitä. Painoin vaan paikan mieleeni.

En poiminut suppilovahveroitakaan, sillä naapuri, joka poimii marjoja, poimii myös sieniä. Ja hän kertoi löytäneensä hyvän paikan ja kysyi haluanko suppilovahveroita. Niitä oli löytynyt todella paljon.

Sienet halki, puhdistus ja pannuun. Olen tehnyt niistä kastiketta, keittoa ja piirakkaa. Ja pakastimeenkin sieniä riitti.

Vaihdantatalous toimii, pyysin sienien tuojaa hakemaan talviomenoitani ja hän pakkasi niitä repullisen mukaansa. Omenat ovat säilyneet hyvin, ne ovat pehmenneet ja ovat ihan syötäviä. Maahan pudonneet omenat vein metsänreunaan, jossa toivon rusakoiden pysyvän.

Marraskuun kauneutta

 Ensimmäinen oikea pakkasyö huurrutti metsän ruohot. On kuin joku olisi sokeroinut ne.

Kukat ovat kuihtuneet, mutta nyt lehtien kauneus tuli esiin.

Sammaleiset kivet tuovat vihreyttä metsään kun kasvillisuus on kuihtunut. Niiden muodot näkyvät nyt selvästi.

Pienet tammen taimet erottuvat nyt hyvin. Niitä löytyy yllättävän paljon. Pieni taimi, suuret lehdet.

Lieko ja puolukka säilyvät vihreinä.

Osa pihlajanmarjoista on vielä punaisia.

Muutama kielon marjakin löytyy.

Yhtenä päivänä lumi oli kaunistanut aamulenkin polkuni.