Olkikoristeita

 Ohjeita olkikoristeiden tekemiseen näyttää nyt joulun alla olevan useammassa lehdessä. Aika monimutkaisia kaikki. Otin tuvan puusohvan alta esiin vanhan matkalaukun, jossa säilytän olkia, jotka jäivät yli kun tein himmeleitä. Ostin silloin ohjekirjan, jossa on koristeidenkin ohjeita. Olkeni ovat paksuja eivätkä ne sovellu moniin malleihin. Enkä ryhdy silittämään olkia liottamisen jälkeen niin kuin joissain ohjeissa kehotettiin tekemään. Himmelitekniikkaan olkeni soveltuvat.

Monta vuotta sitten sain lahjaksi saksalaisen tuttavan itse tekemiä olkikoristeita. Koristelin niillä kuistin kuusen. Pikkukuusen latvaan tein tähden. Otin kuusen juurineen maasta, siksi se on purkin toisessa reunassa. Jos se selvää kevääseen, istutan sen jonnekin.

Otin myös esiin vanhan olkikoristeen.

Mökkipaikkakunnan museossa on näyttely Taivaan kudelma, jossa on esillä Riitta Koistisen himmelitaidetta. Upeita töitä teemana tähdet ja tähtikuviot. Niitä on kuusen koristeena 

tauluksi koottuna

ja riippumassa katosta.

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuului ennen suvun naisten havukranssitalkoot kotipaikkakunnalla. Oman kranssini toin aina kotiin ja laitoin sen ikkunan ulkopuolelle. Nytkin tein kranssin, mutta havuja hakiessa satoi vettä enkä pahemmin valikoinut niitä. Kranssista, jonka vielä pitää olla kaksipuolinen, tuli aika huono. Yritän korjata sitä kuromalla havuja kokoon punaisella nauhalla sen jälkeen kun saan sen kotiin. Mökillä naapuri saa joululahjaksi havukranssin.

Omavaraisbloggaajien aiheena joulukuussa on mm. itse tehdyt joululahjat ja -koristeet. #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 5

Pienikotitarvetila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Oikutteleva talvi

 Muutamana päivänä oli pakkasta ja ehdin ottaa pari talvikuvaa. Ketokaunokkien talviasu on kuin ne olisivat puuvillan kukkia. Yhdessä yössä lumet kuitenkin hävisivät ja lämpötila nousi plussan puolelle.

Pitkät ruohot seisoivat ylväinä pystyssä.

Kun taas elettiin lumetonta aikaa, oli metsässä helppo kulkea. Piti vaan muistaa, että ennen kello 16:ta on ehdittävä pois sieltä. Pimeässä on vaarana kompastuminen oksiin tai juuriin. Saniaiset ja sananjalat ovat luovuttaneet ja kaatuneet ruskeina maahan eivätkä ne enää haittaa kulkemista. Suon lähelle on muodostunut pieni lampi kun ojat ovat kasvaneet täyteen sammalta.

Sammaleet olivat vihreitä ja väriä oli ruohoissakin. Väriläikkinä oli myös jäätyneitä kanttarelleja, jotka olivat jääneet poimimatta. Pitää muistaa niiden paikka ensi syksynä.

Olin muutaman päivän kaupungissa. Siellä tuntui melkein siltä, että valoja oli liikaa. Silmäni ovat tottuneet hämärään. 

Maalla olikin sitten taas pakkasta ja hiukan lunta. Sytyttelin lisää valoja, päivät ovat hämäriä ja illat mustia, mutta kohta pahin on ohi. 

Ulkotuli palaa turvallisella alustalla.

Illalla ei tiedä, minkälaiseen aamuun herää. Seuraavana aamuna satoi vettä ja lumet olivat hävinneet.

Pakkaspäiviä

 Aloitin lintujen ruokinnan, kun parina päivänä oli kunnolla pakkasta. Tein uudenkin ruokinta-automaatin vesipullosta. Ystävä viisasteli, että  siitähän olisi saanut 20 senttiä. 

Omia ruokintapaikkojani linnut eivät heti löytäneet. Täytin myös naapurin vanhan ruokintalaitteen ja jo seuraavana päivä sen ympärillä oli vilskettä. Se onkin lähellä kuusimetsää, jossa linnut viettävät aikaa. Talitiaiset hallitsevat syömässä käyntiä ja viipyvät sen lähistöllä. Niistä saan helposti kuvan puhelimellani, mutta töyhtötiaiset ja hömötiaiset vain käväisevät ruokintalaitteella ja ottavat siemeniä tai pähkinöitä mukaansa ja lentävät pois.

Hömötiainen

Talitiainen

Muutaman päivän kuluttua myös omilla ruokintapaikoillani alkoi käydä lintuja. Myös hömötiaisia, joista olen iloinen, sillä niiden kanta on pienentynyt huomattavasti. Perustelen lintujen ruokintaa sillä, että läheiset avohakkuut ovat rajoittaneet niiden elämänpiiriä. Hömötiaisia varten olen nostellut lahoja koivunrunkoja muita vasten varten nojopuiksi. Niihin hömötiaisten pitäisi olla helppoa tehdä pesä.

 

Tein vielä pajusta syöttölaitteen talipalloille. Ripustin sen omenapuuhun, paikkaan, jossa voin tarkkailla sitä sisältä.

Värjötteli pitkään ulkona yrittämässä ottaa kuvia linnuista palelevan sormin. Parasta kylmille sormilleni ovat siskon kutomat lapaset.

Pakkasta olivat odottaneet myös talvikylvöni. Vierastalossa oli muovikassissa valmiina multaa muovirasioissa ja siinä oli myös siemenpusseja. Olin iloinnut siitä, ettei rakennuksen yläkerrassa ollut näkynyt jälkiä hiiristä sen jälkeen, kun tungin sen kulmiin teräsvillaa. Mutta alakertaan hiiri oli löytänyt tiensä ja tietysti myös siemenpussit. Mutta vain kaksi pussia, Maatiaisesta tilattujen unikkopellon ja ruiskaunokkien pussit oli pilkottu ja siemeniä syöty. Yhteen rasiaan riitti unikon siemeniä. Kahteen muuhun kylvin siementen, paperisilpun ja mullan sekoitusta. Mukana mahdollisesti myös hiiren papanoita.

Loput siementen, mullan ja paperisilpun sekoituksesta kylvin ulos paikkaan, josta piti tulla kukkaketo. Tein vielä olkikukan ja tarhaneidon siementen kylvöjä. Rasiat saavat olla talven kasvihuoneen lattialla. Tarhaneito on minulle uusi tuttavuus. Otin siemenpussin vahingossa kun luulin siinä olevan ruiskukkaa. Taitaa olla aika uusia silmälasit. Ulkokylvöstä ei tarvinnut kastella, sillä seuraavana päivänä maan peitti ohut lumikerros.