Vielä löytyi kukkia

 Kun luvassa olivat syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kävin keräämässä pihalta viimeisiä kukkia. Sormustinkukan varren latvasta löytyi vielä kukkia. 

Maksaruohot kukkivat. Ne kestävät pientä pakkastakin, mutta otin jo nyt pari kukintoa sisälle juurtumaan.

Orvokkeja sinnittelee eri puolilla pihaa.

Keräsin yksittäisiä kukintoja maljakoihin.

Pakkasöiden jälkeen kukkien sijaan ulkoa löytyi muuta kaunista.

Tienvarren heinikko oli houkuttelevan pehmoisen näköinen.

Hyvä uutinen

Mäki, jolla mökkini on, jatkuu naapurin puolella. Siellä on hienoa vanhaa metsää. 

Raja kulkee noin metrin etäisyydellä puuvajani seinästä. Olen usein miettinyt, mitä jos naapuri teettää tässäkin metsässä avohakkuun. Hieno metsä tuhoutuisi ja samalla maisema mökkini vieressä. Siinä menisivät myös hyvät mustikkapaikat. Olen pohtinut, että tekisin ostotarjouksen mäestä, mutta ainakaan nykyisen omistajan isä ei aikoinaan ole suostunut myymään metsää. Vuokrausta käytetään maiseman säästämiseksi tai ehdottaisinko jollekin taholle metsän suojelemista. Mutta pelästyisikö omistaja niin, että hakkauttaisi metsän heti.

Sitten yhtenä päivänä olin kävelemässä mökilleni. Naapurin portin luo oli pysäköitynä outo auto. Se jatkoi matkaa ja pysähtyi myös tien varrella olevalle ohituspaikalle. Kun tulin mökkitien ja oman tieni risteykseen, seisoi auto siinä olevalla kääntöpaikalla. Jokainen outo auto herättää epäilyksiä ja meninkin auton luo ja kysyin siinä olevilta naisilta, etsivätkö he jotain. Vanhempi nainen esittäytyi ja hänhän oli naapurimetsän omistaja. Hän oli tyttärensä kanssa tullut kiertämään metsäänsä. Minä tietysti sanoin, että tuon mäen metsä pitäisi suojella ja sain kuulla, että se onkin suojeltu. Suojelu ei näy kartoilla, koska se on määräaikaista, kestää 10 vuotta. Voi, miten hyvä uutinen.Tytär saa sen jälkeen päättää, mitä metsälle tehdään. Metsänomistaja asuu kaukana eikä usein käy metsällään eikä tien hoitamisesta päättävissä kokouksissa. Mutta hän kertoi, että hänen isänsä, sotaveteraani, oli vielä 80-kymppisenä käynyt itse  hoitamassa metsäänsä. 

Kiersin sen jälkeen kuvaamassa metsässä ja sieltähän löytyi kanttarelleja. Kun ei muuta ollut, keräsin niitä pusakan helmaan. Ne olivat sen verran kuivia, että sain taiteltua kannat irti, nehän pitää jättää metsään.

Metsässä on maa- ja pystylahopuuta. 

Joku lintu oli tiputtanut sulan metsään.

Muurahaiset olivat rakentaneet ison kodin itselleen.

Kääpiä löytyy.

Ja löytyy sieltä suppilovahveroitakin.

Värien aika

Luin lehdestä jutun, jonka mukaan ruskan alkaminen ei ole kiinni sään kylmenemisestä, vaan ajankohdasta, päivien lyhenemisestä, joka alkaa aina samaan aikaan. Juuri nyt näyttäisi olevan ruskan värien aika. Lehdenhakumatka on värikäs.

Saman jutun mukaan punainen väri on merkki siitä, että puu kärsii stressistä valon väheneminen takia. Keltainen ja oranssi väri kertovat varautumisesta. Niistä kasveista lehtivihreä on jo siirtynyt talteen runkoon. Katselin vanhoja kuvia ja lokakuussa ruskan värejä näkyy, mutta en usko, että ne tulisivat aina samana päivänä. Villiviini ilahdutti minua ja paljon aikaisemmin ruskavärillään. Sen seurana ovat humalan vaalenevat lehdet. 

Pienillä pihlajilla olisi jutun mukaan stressiä. Kaupungissa, jossa on paljon vierasperäisiä jalopuita, punaista väriä on enemmän. Niiden stressin ymmärtää.

Väriä on puissa, pensaissa ja maassa. Lepän lehdet säilyvät vihreinä.

Mustikat, lillukat ja kurjenpolvet vaihtoivat väriä.

Vaahterani hehkuu nyt eri väreissä. Parhaiten sen näkee vierastalon parvekkeelta.

 Ja pihaa täyttävät sen värikkäät lehdet.

Värit vaihtuvat nopeasti. Kirkaat värit muuttuvat ruskeiksi ja lehdet putoavat maahan.