lauantai 29. lokakuuta 2022

Vanhoja valokuvakehyksiä

 Olen pitkään etsinyt vanhoja kauniita valokuvakehyksiä ja sitten niitä alkoi löytyä netin kaupoista ja mökkipaikkakunnan osto-myyntiliikkeestä. Sillä hankintareissulla kirpputorilta, jonne piipahdin, ei onneksi löytynyt mitään, sillä siellä olisi kelvannut vain käteinen ja sitä minulla ei ollut lompakossa eikä taskujen pohjilla.


 Takimaisessa kuvassa on minulle läheinen Ruth-serkku. Ilmeisesti rippikuvassa. Kuvan kehyksen, niin kuin muidenkin kullanvärisen kehysten valmistaja on Aug Eklöf Oy Kultalistatehdas, joka sijaitsi Porvoon Haikassa. Tehdas aloitti vuonna 1929 ja sai kansainvälistäkin mainetta.  

Puisessa kehyksessä olen minä vuosia, vuosia sitten. Sen valmistajasta en tiedä muuta kuin että se on ruotsalainen.

Kahdessa kuvassa ovat Ruth ja mummo. Kuvien välillä joitakin vuosia.

Sielläkin näkyy hyllyssä olevan vanha valokuvakehys.


Linnanmäen silhuettitaiteilija Eero Manninen leikkasi siellä joka kesä kuvia kävijöiden profiileista vuodesta 1953 vuoteen 1992. Hänen tyttärensä Sirkka aloitti saman työn vuonna 1988 ja jatkoi vuoteen 2017. Tässäkin kuvassa olen minä ja kuvan leikkaamisesta on siitäkin kulunut vuosia.

Siirsin öljylampun tänne kirjoituslipaston päälle. Öljyä en siinä polta, sisällä on led-tuikku.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Syksyn töitä

 On aika pestä työvälineitä ja kunnostaa ne ensi kesää varten. Pesu on tehtävä ennen kuin ilmat ja vesi kylmenevät. Saunan vesisäiliön olen jo tyhjentänyt, enkä enää lämmitä saunaa ennen kesää.



Hieno teräsvilla on hyvä väline puhdistamiseen.

Puiden ja pensaiden lehdet peittävät pihan. Sen verran niitä on ainakin kulkureiteiltä haravoitava, ettei niitä kulkeudu sisälle.

Poltin vanhoja asiakirjoja ja oksia. Koko kesän oli voimassa vaihtelevasti ruohikko- tai metsäpalovaroituksia. Vasta nyt syksyllä uskaltaa tehdä avotulen. Helpottaa, kun pääsee eroon asioista, joilla ei enää ole mitään merkitystä. Tulee siivottua omaa elämäänsäkin.

Sienestys ei tämän syksyn puuhiin kuulu, muita kuin kärpässieniä ei paljon ole näkynyt.


 

Vielä töitä riittää, ainakin räystäskourut on tyhjennettävä ja ikkunoita ja ovia on tiivistettävä.

perjantai 14. lokakuuta 2022

Viimeiset kukat

 Sade ja tuulet laittoivat vauhtia syksyn etenemiseen. Värit luonnossa alkavat muuttua ruskeiksi. Mutta vielä löytyy kukkivia kesäkukkia.

  

 Mukana on daalian nuppu. Sain keväällä hienon ajatuksen ja tilasin monta pussia daalioiden juurakoita. Ne olivat laadultaan kehnoja, vain muutama lähti kasvamaan ja vain yhteen tuli nuppuja, mutta niin myöhään, etteivät ne ehtineet avautua. Ei taida nupusta sisälläkään kukkaa tulla. Taustalla näkyy kasvilava, jossa vielä on tomaatteja kypsymässä harson alla.

 

Lisää kukkia löytyi naapurin ja omalta pihalta.


Konnantatar on saanut hienoja värejä lehtiinsä.


Isomaksaruoho kukkii parhaillaan.

 

Ja yrittää verenpisarakin vielä kukkia.  

 
 

lauantai 8. lokakuuta 2022

Syyssomisteita

 Vielä ei ole ollut pakkasöitä eikä vielä mielestäni ole aika hankkia kanervia. Kylmenemistä odotellessa tein vierastalon oven eteen somisteeksi puun vaahteran lehdistä. Jos se ei säily pitkään, aina voi tehdä uuden. Lehtiä riittää. 


Vanhaan maitokannuun keräsin heiniä. En pidä näistä ruohoista, nytkin sain terävästä reunasta haavan sormeeni. Joku kastikka tämä ilmeisesti on.



Ruska on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen hieno. Luonnonkasvitkin ovat loistaneet väreissä. Näkymä pihalleni on värikäs.

Mökkitiekin on saanut reunoilleen keltaiset somisteet.

maanantai 3. lokakuuta 2022

Kaikki talteen

 Olin tulossa metsästä mökille kun poikkesin suolle katsomaan, mikä olisi karpaloiden tilanne. Ne olivat jo kypsymässä ja ryhdyin niitä poimimaan. Kun taskussa ei ollut puhdasta muovipussia, keräsin marjat hattuuni. Myöhemmin kävin poimimassa niitä lisää. Joka vuosi ahneuksissani ulotan poiminnan aina vaan pidemmälle suolle. Jos jonain vuotena menen liian pitkälle ja pulahdan vanhaan mutahautaan, jää hattu muistoksi. Kauriit ja hirvet ovat liikkuneet suolla. Karpaloista ne eivät ole kiinnostuneita, ne löytävät suolta vettä juodakseen. Kauriit ovat kevyitä, mutta paikoissa, joista hirvi oli mennyt, liikuin turvallisella mielellä.

Olin jo viime vuonna suunnitellut karpaloliköörin tekemistä, olin nyt hankkinut sitä varten Turku-Distilleryn vodkaa, mutta sitten totesin, että se on liian arvokasta tarkoitukseen. Keitin karpalomehua, sitähän voi halutessa terästää vodkalla.

Omavaraisbloggaajien aiheina lokakuun alun postaukseen on sato, kekri ja metsästys. Satoni on melkein korjattu. Kasvihuone on jo tyhjä, kurkut, herneet, mansikat, salaatit syöty. Tomaatteja vaan on vielä paljon ulkona kypsymässä. Yritän saada niihin sisällä väriä.  

 Jopa viinimarjat on jo keitetty mehuksi, sitä tuli parikymmentä litraa. Tässä viimeisen keittokerran mehut jäähtymässä. Vielä on perunoita maassa ja puolukoita metsässä. Niitä yritän saada mahdollisimman paljon talteen.

Ensimmäinen vieras mökilläni sen ostamisen jälkeen oli metsästysseuran edustaja, joka kävi kysymässä oikeutta metsästykseen tilallani. En itse metsästä enkä syö lihaa, mutta asiaan kuuluu, että hirviporukalle annetaan lupa. Tänä vuonna, muutaman välivuoden jälkeen, metsästysseura järjesti hirvipeijaiset kutsumalla vuokraajat ja kyläläiset hirvikeitolle. Ensimmäistä kertaa tilaisuus oli ulkona, seuran jahtimajalla. Helteet olivat juuri loppuneet ja ilma kylmentynyt, mutta nuotion äärellä tarkeni. Hirven metsästys alkaa kohta, vielä ei tienvarren merkkilankaa ole korjattu. Katkennut lanka kertoo, mistä eläin on mennyt tien yli metsään.

Yksi naapureista oli nähnyt tien laidalla useampia villisikoja. Hän soitti minulle varoittaakseen, koska hän tietää minun kävelevän tiellä pimeälläkin. Villisiat voisi hävittää, toinen juttu ovat karhut, sudet ja ilvekset, jotka mielestä pitää säilyttää Suomen luonnossa.

Paikallinen Maamiesseura järjesti lokakuun 1. päivänä kekritapahtuman. Paikalla oli kekritär ja kekripukki. Tarjolla hernekeittoa, haitarinsoittoa ja vanhojen työkalujen arvuuttelua. 



Linkit muiden kirjoituksiin alla. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-blogikirjoitussarjasta löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuussarja.

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu

Jovela

Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3 

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Villa Varmo

Kohti laadukkaampaa elämää

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo