Siemenpankkeja

Ihmettelin viime kesänä kun alueelle lipputangon ja tuoksuvadelman ympärille kasvoi runsaasti sormustinkukkaa, vaikka sen siemeniä ei pitänyt olla seoksessa, jota alueelle kylvin. Sormustinkukkia on monessa muussakin paikassa. Niille pärjää alueelle kylvetyistä kasveista vain lehtosinilatva, joka jaksaa kasvaa niitä korkeammaksi.

Epäilin jo siemenseoksen koostumusta. Vasta nyt tajusin, mistä on kysymys. Pihapolun varteen, alueelle, jossa ensin myllersivät myyrät ja sitten minä, oli tarkoitukseni kylvää ruohonsiemeniä. Mutta vanhat siemenet eivät enää itäneet ja kylvö jäi odottamaan uusien siementen hankkimista. Polun varteen on sinä aikana noussut ihan selvästi sormustinkukan taimia. Pihalla on siis useampia sormustinkukan siemenpankkeja. Polun varressa on ilmeisesti ollut kukkaistutuksia ja niin saa jatkossakin olla. Pitää olla varovainen ja katsoa tarkkaan, mitä rikkaruohoina kitkee. Sormustinkukkien taimien lisäksi tässä on ailakkia ja piharatamoa.

Samalla alueella toisessa paikassa on mielestäni lehtoakillean pikkutaimia. Niistä olen todella iloinen. Toivottavasti tulevaisuudessa narsissien kuivuneet varret peittyvät akilleoihin ja sormustinkukkiin. Sormustikukkia on kyllä niin paljon ja niin monessa paikassa, että ensi keväänä on niitä siirreltävä, jotta muillekin kasveille tulee tilaa.

Sitten huomasin polun varrelta vielä tämän kasvin. Olin joskus hankkinut kirjan Kotipihan valtaajat, opas haitallisten vieraslajien torjuntaan. Selailin sitä ja se avautui oikealta kohdalta, sieltä kasvi löytyi. Tämä on silkkiunikko (Papaver rhoeas). Kasvi on luokiteltu tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Ei siis mikään kova pahis. Se on myös myrkyllinen. Silkkiunikon siemenpankilla voi olla ikää yli kahdeksankymmentä vuotta. Tämä voi  siis olla talon alkuperäisiä kasveja. Olen pari kertaa yrittänyt saada unikkoja kasvamaan onnistumatta siinä. Nyt niitä toivottavasti nousee maasta jatkossakin.

Toisia siemenpankkeja yritän hävittää tai ainakin pienentää. Koiran- ja vuohenputkien kukinnot kerään pois pihalta. Lupiinien kukinnot poltan ruosteisessa tynnyrissä, jota kutsun krematorioksi koska siellä hävitän myös jyrsijöiden raadot.

Näköjään menee ainakin pari vuotta siemenpankkien heräämiseen siitä kun on alkanut niittää ja hoitaa alueita. Odotan jännityksellä, mitä maasta vielä nousee.

Metsäkukat

Juhannuksen jälkeen aloin kulkea silmät mökkitien tienpenkassa nähdäkseni koska maariankämmekät ilmestyvät sinne. Muutakin maasta nousee. Nämä kummajaiset ovat ilmestyneet tien varteen, metsänreunaan, lähellä pihaani. Nämä ovat mäntykukkia, loiskasveja. Tämä on ilmeisesti yleisempi kahdesta lajista eli kangasmäntykukka. Nämä kasvit ottavat ravintonsa puiden seuralaistateista. Mäntykukat tulevat esiin kun sienijuuret kasvavat ja kun sateinen kesä ennakoi hyvää sienivuotta, on mäntykukan ilmestyminenkin merkki siitä. Kukat lakastuvat nopeasti ja jäljelle jää vain ruskea varsi.

Ja kun edelleen pidin silmäni tien varressa, niin olihan niitä siellä, kanttarelleja. Toki muitakin sieniä on noussut maasta. Itse asiassa olinkin jo miettinyt, että onko tämä taas sellainen niin sateinen ja kolea heinäkuu, että kanttarelleja löytyy. Jatkossa pitää muistaa, että mäntykukat ennustavat sieniä.

Tien varren maariankämmekät ovat pieniä, mutta suon laidalla, kosteammassa paikassa, löysin  komeita yksilöitä.

Toinen suosikkini, isotalvikki, kukkii sekin jo metsässä. Mäntykukat ja talvikit ovat jonkunlaisia sukulaisia.

Myös näitä, kurjenkelloja, saisi olla enemmän. Niitä löytyy avoimilta paikoilta.

Maitohorsmat saavat kukkia metsässä, mutta pihalta ne joutuvat lähtemään.

Metsässä on hiljaista, linnut ovat vaienneet. Ei edes mustarastas muistuta viiden maissa, että ilta on lähestymässä.

Vierastalon patio

En tiedä pation määritelmää, mutta siksi tätä vierastalon edustaa nyt kutsun. Ennen taukopaikalla oli tuolien ja pöydän alla epämääräisesti vanhoja tiiliä. Varastosta löytyi pieni tiilikasa. Siitä ja vanhoista tiilistä kasasin suuremman alueen. Pohjaksi kannoin kivituhkaa porakaivon tekemisestä syntyneestä kasasta. Yritän keksiä, mihin kivituhkaa käyttäisin ja tähän se sopi. Uudet tiilit ovat pääosin reikätiilejä ja myös niiden reikiin sain kivituhkaa uppoamaan. Periaatteena oli: ei tässä mittaa tai vatupassia tarvita.

Siili on tarkoitettu jalkojen pyyhkimiseen, mutta ei sitä täällä saa tahdä.

Vanha pöytä ei enää ollut kovin kaunista katsottavaa. Olen etsinyt uutta tilalle ja netistä löytyi sopiva. Kuljetus mökille on vaan niin hankalaa. Jos pieni pöytä tuodaan suurella rekalla, päättyy kuljetus mökkitien tunneliin, jonka korkeus on neljä metriä. Yritin sopia etukäteen, että haen tavarat tunnelin luota tai mäen alapuolelta, jos kuljettaja ei uskalla ajaa mäelleni. Kuljettajan piti soittaa puoli tuntia etukäteen, mutta soitto tuli kun hän oli melkein perillä. ”Olen jo teillä”.  Auto oli mäen alla tien risteyksessä. Polkupyöräni oli mäessä poikittain tiellä eli ei hän ihan perille olisi päässytkään.  Näin parhaaksi kantaa tavarat mäelle ja päästin kuljettajan jatkamaan matkaansa. Päytälevy on marmoria ja painaa aika tavalla. Se taitaa olla liukaskin, pitää miettiä, mitä sillä voi pitää. Kun ei se ihan suorassakaan taida olla.

Riippaorvokki onkin vanhalla paikallaan seinällä.

Vierastalon etupuolen seinien vierustat ovat kuivia. Sade ei niihin parvekkeen alle yllä. Humala kasvaa kulmalla ja jotkut isolehtiset kasvit, ehkä kurjenmiekat, pysyvät hengissä. Ne eivät ole kukkineet, kasvattavat vain lehtiä. Siirsin seinustalle maksaruohoa syreenipensaan alta ja hiukan mehitähteä. Mehitähtiä ostin lisääkin. Toivottavasti kasvit kasvaessaan peittävät rumia verkkoja, jotka estävät eläinten pääsyä talon alle.

Pihan luonnonkukat

Päivänkakkarat ovat taas vallanneet alueita pihalta. On joukossa harakankellojakin. Ja jokunen mäkitervakko.Harmillista vaan, että kirsikan alku ja hevoskastanja ovat niin pieniä, että kakkarat peittävät ne. Joskus hevoskastanjasta pitäisi tulla puu ja silloin se voittaa kukat ja kirsikka on liian lähellä sitä ja se tuleekin siirtää muualle. Kukat ovat myös tukkineet kulkuväyliäni.

Tänä vuonna kukkii myös lehtosinilatva (Polemonium caeruleum).

Annoin luonnonkukkien kukkia. Sitten joku oli katkonut juhannusruusun oksia ja herneitäkin oli pilkottu. Epäilin ensin jäniksiä, joita olen pihalla nähnyt. Minkä ihmeen vuoksi eläinten täytyy makoilla pihallani kun ympärillä olisi metsää ja tilaa yllinkyllin? Mutta sitten näin taas multakasoja ja myyräjahti alkoi uudelleen. Olinkin ihmetellyt, mikä tai kuka rapisteli kuivia vaanteranlehtiä saunalle vievän polun varrella. Lehtikasat ja pitkä heinikko tarjoavat suojaisia paikkoja myyrille. Poistin kasvillisuutta alueelta, jotta näkisin, missä kasoja on ja jotta voisin virittää ansat. Laitan myös toivoa yhteistyöhän mökin päällä raakkunen korpin kanssa.

Otin päivänkakkaroiden kukintoja maljakkoon. Sitten helteet päättyivät kaatosateeseen, joka kirjaimellisesti kaatoi pitkiksi kasvaneet luonnonkukat.