En tiedä pation määritelmää, mutta siksi tätä vierastalon edustaa nyt kutsun. Ennen taukopaikalla oli tuolien ja pöydän alla epämääräisesti vanhoja tiiliä. Varastosta löytyi pieni tiilikasa. Siitä ja vanhoista tiilistä kasasin suuremman alueen. Pohjaksi kannoin kivituhkaa porakaivon tekemisestä syntyneestä kasasta. Yritän keksiä, mihin kivituhkaa käyttäisin ja tähän se sopi. Uudet tiilit ovat pääosin reikätiilejä ja myös niiden reikiin sain kivituhkaa uppoamaan. Periaatteena oli: ei tässä mittaa tai vatupassia tarvita.
Siili on tarkoitettu jalkojen pyyhkimiseen, mutta ei sitä täällä saa tahdä.
Vanha pöytä ei enää ollut kovin kaunista katsottavaa. Olen etsinyt uutta tilalle ja netistä löytyi sopiva. Kuljetus mökille on vaan niin hankalaa. Jos pieni pöytä tuodaan suurella rekalla, päättyy kuljetus mökkitien tunneliin, jonka korkeus on neljä metriä. Yritin sopia etukäteen, että haen tavarat tunnelin luota tai mäen alapuolelta, jos kuljettaja ei uskalla ajaa mäelleni. Kuljettajan piti soittaa puoli tuntia etukäteen, mutta soitto tuli kun hän oli melkein perillä. ”Olen jo teillä”. Auto oli mäen alla tien risteyksessä. Polkupyöräni oli mäessä poikittain tiellä eli ei hän ihan perille olisi päässytkään. Näin parhaaksi kantaa tavarat mäelle ja päästin kuljettajan jatkamaan matkaansa. Päytälevy on marmoria ja painaa aika tavalla. Se taitaa olla liukaskin, pitää miettiä, mitä sillä voi pitää. Kun ei se ihan suorassakaan taida olla.
Vierastalon etupuolen seinien vierustat ovat kuivia. Sade ei niihin parvekkeen alle yllä. Humala kasvaa kulmalla ja jotkut isolehtiset kasvit, ehkä kurjenmiekat, pysyvät hengissä. Ne eivät ole kukkineet, kasvattavat vain lehtiä. Siirsin seinustalle maksaruohoa syreenipensaan alta ja hiukan mehitähteä. Mehitähtiä ostin lisääkin. Toivottavasti kasvit kasvaessaan peittävät rumia verkkoja, jotka estävät eläinten pääsyä talon alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti