Talvi voi tulla

 Talvi on tulossa, vaikka en sitä erityisemmin odota tai toivo. Hiljalleen olen siihen valmistautunut. Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, seinät pesty ja räystäskourut tyhjennetty. Pihlajanmarjoja, joita olen ihaillut, on nyt täälläkin.

Punaisen lisäksi myös vihreää. Pieniä kuusentaimia kasvaa pitkin pihaa ja nypin niitä pois. 

Pelargoniat olen siirtänyt sisälle mökkiin. Ahdasta niillä on, mutta jotkut vielä kukkivatkin. Keväällä, jos ne selviävät talvesta, on taas aika leikata niitä.

Olen suojannut pensaita ja puita. Kasvilavaan upottamani ruukut, sipulikukat ja muut, olen peittänyt metalliromulla, rentukat muovipurkeilla. Sähköuunin ritilät käyvät moneen tarkoitukseen. Ostin muovisia nimikylttejä, sillä aikaisemmista, jäätelötikuista ja muista puisista nimilapuista tekstit hävisivät talven aikana.

Ennen lumimyrskyä ehdin vielä poimia koivunoksia maasta ja kaadetuista puista. Tein niistä ja pesulan metallihenkarista metsämaiseman mökin oveen.

Kauriiden jälkiä alkoi näkyä pihalla heti kun maassa oli lunta.

Syksyistä satoa

Metsästä ja pihalta löytyy muutakin poimittavaa kuin syötävää. Olen kerännyt sammalta, oksia, käpyjä ja tammenterhoja askartelutarpeiksi.

Nämä tammenterhot ovat naapurin pihalta. Tammi on erikoinen, siinä on isot nahkamaiset lehdet, terhoja tulee paljon, mutta ne eivät ala kasvaa. Yksi tuttu sanoi, että se on Kanadan tammi.

Lämpimänä päivänä lähdin metsään katsomaan, onko siellä suppilovahveroita. Aiemmin löytämässäni paikassa niitä oli ja hiukan laajemmallakin alueella. 

Muualtakin löytyi muutama yksittäinen sieni.

Vielä löytyi kanttarellejakin, mutta en poiminut niitä. Painoin vaan paikan mieleeni.

En poiminut suppilovahveroitakaan, sillä naapuri, joka poimii marjoja, poimii myös sieniä. Ja hän kertoi löytäneensä hyvän paikan ja kysyi haluanko suppilovahveroita. Niitä oli löytynyt todella paljon.

Sienet halki, puhdistus ja pannuun. Olen tehnyt niistä kastiketta, keittoa ja piirakkaa. Ja pakastimeenkin sieniä riitti.

Vaihdantatalous toimii, pyysin sienien tuojaa hakemaan talviomenoitani ja hän pakkasi niitä repullisen mukaansa. Omenat ovat säilyneet hyvin, ne ovat pehmenneet ja ovat ihan syötäviä. Maahan pudonneet omenat vein metsänreunaan, jossa toivon rusakoiden pysyvän.

Marraskuun kauneutta

 Ensimmäinen oikea pakkasyö huurrutti metsän ruohot. On kuin joku olisi sokeroinut ne.

Kukat ovat kuihtuneet, mutta nyt lehtien kauneus tuli esiin.

Sammaleiset kivet tuovat vihreyttä metsään kun kasvillisuus on kuihtunut. Niiden muodot näkyvät nyt selvästi.

Pienet tammen taimet erottuvat nyt hyvin. Niitä löytyy yllättävän paljon. Pieni taimi, suuret lehdet.

Lieko ja puolukka säilyvät vihreinä.

Osa pihlajanmarjoista on vielä punaisia.

Muutama kielon marjakin löytyy.

Yhtenä päivänä lumi oli kaunistanut aamulenkin polkuni.

Pyhäinpäivän kynttilät

Sattumalta huomasin, että TV:ssä esitetään taas tanskalaista sarjaa Fra yt til nyt eli Vanhasta kauniiksi. Jaksossa Maria teki kynttilänjalkoja rautaromusta. Samaa olen minäkin tehnyt, mutta en puhdista enkä lakkaa vanhoja koneiden osia, sillä pidän ruosteesta eivätkä kynttilänjalat ole sisätiloissa, vaan grillikatoksessa. Nyt niissä palavat pyhäinpäivän kynttilät. Aika moni tuttu on tämän vuoden aikana jättänyt tämän maailman. 

Näitä esineitä grillikatoksen vallanneet oravat eivät saa sotkettua. Ne mussuttavat siellä käpyjä.

Omavaraisbloggaajien marraskuun aiheena on kunnostus ja korjaus. Ryhmän ovat ideoineet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Kuuntelin YLE:n Kulttuuriykkösen keskustelua FIX-näyttelystä, jossa itsekin kävin. Ohjelmassa todettiin muun muassa, että mikään ei ole huoltovapaata, vaatteiden, huonekalujen ja rakennusten lisäksi myös maailma tarvitsee huoltoa ja hoivaa. Siitä muistuttaa poikkeuksellinen myrskykin.

 Olen kunnostanut mökiltä löytämiäni huonekaluja ja ottanut kaikkea mahdollista uusiokäyttöön. Ideoita haen TV:n lisäksi mm. saksalaisesta Landlust-lehdestä ja sen sivuilta netissä. Myös Pinterestistä löytyy vinkkejä. Työläin tämän paikan kunnostustöistä on ollut kulmakaappi.

 Nikkaroinnissa ja rakentamisessa olen onneton ja isommat työt olen teettänyt remppamiehellä tai apumiehellä. Kesällä kunnostin kuistin ikkunaa, josta maali oli alkanut irrota. Poistin irtoavan maalin ja maalasin puitteen uudelleen ja mielessäni mietin, että itse kunnostamani ikkunat ovat säilyneet paremmin kuin nämä remppamiehen työstämät. Mutta minä pakersin ikkunoiden parissa päiväkausia ja remppamies taas tekee kaiken mahdollisen nopeasti koneella. Näin säästyy toki asiakkaan rahaa.

Nyt on käynnissä romun hyödyntäminen. Ostin ison avoimen varaston eteen kevytpeitteen. Sitä  tuuli vie mielensä mukaan ja talvella lumet tulivat sisään peitteestä huolimatta. Pihapiiristä löytyi vanhoja raskaita koneenosia ja ne pitävät peitteen paikoillaan. 

Varastossa on kymmenen litran maalipurkki melkein täynnä nauloja, ruuveja ja erilaista purkutavaraa. Sitä penkomalla löytää kiinnikkeitä joka tarpeeseen.

Romupyörä sai arvoisensa lyhdyn roskakuopasta löytyneestä puhkikuluneesta  emaliastiasta.

Puuvajassa oli osa jostain esineestä, ehkä reestä, joka oli laitettu polttopuiksi. Vain osa, iso koukku ja vähän puuta, oli jäänyt jäljelle. Siinä palaa nyt lyhty valaisemassa puuvajan ovea. 

Romuja löytyy vielä paljon, niistä saa jouluksikin koristeita näiden pyhäinpäivän valojen lisäksi.

Linkit omavaraisuuteen pyrkivien sivuille alla.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Karpaloita keräämässä

Keräilijäluonne kun olen, piti lähteä suolle keräämään karpaloitakin. Tänä vuonna ajattelin kokeilla liköörin tekemistä niistä. Reseptissä marjojen määrä oli ilmoitettu grammoissa. Vanha vaaka näytti eri lukeman jokaisella punnituskerralla. Ja astia, johon tein lientä valmiiksi, oli aivan liian pieni tarvittavien karpaloiden määrälle.

Isommassa purkissa marjat odottavat jouluun, jolloin likööriä pitäisi päästä maistelemaan. Uutena vuotena voisi tehdä siitä sovellettua kir royalea. 

Aloitin poiminnan vakio paikalta suon laidalta. Siellä marjoja oli harvakseen, mutta kun uskaltauduin pidemmälle suolle, marjoja alkoi löytyä. Poiminta oli mukavaa lämpimässä säässä, kun karpaloita ei tarvinnut kaivaa kohmeisin sormin kylmästä sammaleesta.

Hanhilaumoja liikkui nauhoina ja auroina kohti etelää. Niitä oli kylällä pellolla tankkaamassa yhdessä joutsenten kanssa. Jos ne laskeutuisivat suolle, olisi se hetkessä tyhjä karpaloista.

Ensimmäisen päivän saaliissa oli vielä raakoja marjoja. Laitoin muutaman karpalon itse tekemäni puolukkajäätelön päälle. Jäätelön tekeminen lähti siitä, kun ihmeekseni näin kyläkaupassa kondensoitua maitoa. Pitihän sitä kokeilla jäätelön tekoon, mutta tulos oli lähinnä jäädykettä.

Toisen poimintamatkan tein suon toiselle puolelle. Tajusin vasta viime vuonna, että sielläkin on karpaloita. Pitkälle sielläkin piti uskaltaa, ennen kuin karpaloita löytyi kunnolla. Suon yli en ole vielä uskaltanut kulkea. Hirviä oli liikkunut suolla, niiden jälkiä oli paljon ja jätöksiäkin. Olivat ne makoilleetkin mättäillä. Saa suolla yöpyä, kunhan ei tee tulta. 

Sille puolelle tein toisenkin retken ja marjoja oli nyt niin paljon, että ystävä, jolla on pieni pakastin, sai pienen pussillisen karpaloita.

Viljellyn sadon lisäksi luontokin antoi runsaasti syötävää ja säilöttävää.

Lämmin lokakuu

 Lokakuu on ollut lämmin, ei enää helteinen, mutta päivällä on voinut olla 13 astetta lämmintä. Yöpakkasia on ollut, mutta mäelläni ne eivät ole tehneet tuhoja. Esikko kukkii. 

Samoin viimeinen kehäkukka ja krassit.

Kosteaa on ollut, yleensä iltapäivällä on satanut. Yhtenä päivänä sadekuuro sattui auringonlaskun aikaan. Rujon hakkuualueen ylle muodostui upea sateenkaari. 

Syksyiset värit loistavat. Puissa ja maassa.

Omenapuiden lehdet ovat edelleen vihreitä eikä niiden oksia vielä voi leikata. Jos talvi tulisi nopeasti, lumen paino katkoisi omenoiden painamat oksat. Kysyin vastapäisen mäen naapurilta, joka on aktiivinen metsästysseurassa, ottaisiko se omenoita eläimille. Omenat kelpaavat ja hän lupasi, että hirvet, kauriit, mäyrät ja villisiat syövät ne pois. Mietin, olenko kaksinaamainen luonnonystävä kun omenoilla houkutellaan saaliita, mutta en halua kauriita pihallenikaan. Olen luullut, että Ikean kassi kestää mitä vaan, mutta omenat olivat sille liikaa, kassi alkoi revetä. Jouduin siirtämään osan omenoista muovikassiin. Kottikärryllä kuskasin ne mäkeä alas ja jätin naapurin tienhaaraan. Siitä ne ovat hävinneet.

Joku lintu oli tehnyt sievän pesän omenapuun haaraan. Ostamani pönttö ei linnuille kelpaa. Katsojia kävi keväällä, osa kurkisti sisälle pönttöön, mutta vuokrasopimusta ei syntynyt. Olisikohan pönttö pitänyt stailata sisältä?

Syksyn tuntee, vaikka on lämmintä. Siitä, että hämärä ja pimeä tulevat aikaisin. Yöllä valaisee täysi kuu.

Sopiva näyttely

Olipa Design- ja Arkkitehtuurimuseoiden yhdessä järjestämä Fix, näyttely korjaamisen taiteesta, minulle sopiva näyttely. Esillä oli tuttuja tuoleja. "Patina on ajan arvokasta kirjautumista materiaaliin. Myös kuluminen on osa materiaalin elinkaarta ja käytön näkymistä. Liiallinen kuluneisuus koetaan arvoa heikentäväksi, mutta maltillisena se voi olla patinan tavoin arvoa kohottava ominaisuus."

Minulla on yksi tämän mallin tuoli. Näyttelyn tuolirivissä se sijoittuisi keskivaiheille. Kuluneisuutta näkyy.

Ikkunoiden korjausta on tullut harrastettua. Ei tosin näin hienojen ikkunoiden.

Kintsugi-tekniikkaa olen yrittänyt soveltaa.

Ja lisää korjattavaa löytyisi. Eläimet, linnut ja oravat, särkevät astioita itseni lisäksi.

Villasukkien parsinnasta voi tehdä taidetta.

Materiaalia ja tarvetta olisi ja väinekin löytyy.

Siivoamalla ja pesemällä pidetään paikat ja vaatteet kunnossa. Iiu Susiraja, Rauhan lippu.

Suosittelen lämpimästi näyttelyä. Huolla ja korjaa.