perjantai 20. syyskuuta 2024

Minä luulin

Kun olin talvella siivonnut ison varaston ja keväällä vienyt vanhat maali- ja muut sieltä löytyneet epämääräiset purkit ja rojut jäteasemalle, luulin, että olisin jo päässyt eroon edellisten asukkaiden roinasta. Sitten muistin vierastalon, entisen navetan, takana olevan öljytynnyrin pätkän, jota oli käytetty jätetunkiona. Keräsin siitä pullot, lasinsirpaleet, metalli- ja muovijätteet ja kaivoin tynnyrin maasta.

Sekään ei riittänyt. Suomen luonnon päivänä kävelin metsikössä lähellä naapurin rajaa ja jalan alla räsähti. Tunsin äänen, ruosteinen oluttölkki se siinä hajosi jalkani alla. Ja lisää tölkkejä löytyi, sillä aloin penkoa paikkaa. Siinä oli yksityinen kaatopaikka. Sitä toivoo, että jätteitä penkoessa löytäisi jotain käyttökelpoista. Yksi juomalasi oli säilynyt ehjänä.

Puhdistuksen jälkeen laitoin siihen ruusun, sillä juoda siitä ei oikein voi. Lasin pohjassa lukee RIHIMÄKI ja se on jotain vahaa tuotantoa.

Löytyi myös Arabian kahvikuppi, jonka mallia en ole pystynyt selvittämään. Kuppi ei ole hyvässä kunnossa, mutta harvinaista kyllä, korva on tallella.

 Rojua, tölkkejä, pulloja, lasinsiruja, muovipusseja, paristoja, kengänpohjia ja astioiden sirpaleita oli parin neliön kokoisella alueella. Puu oli ehtinyt  kasvaa pullojen päälle. 

Syntyneen kuopan reunalla kasvoi pienen pieni sinivuokko. Pelastin sen ja istutin kukkaruukkuun.

Metalliromua, pääsiassa niitä oluttölkkejä, kertyi iso jätesäkillinen. Kyläyhdistyksen metallinkeräys on päättynyt, mutta toivottavasti sellainen on ensi kesänäkin. Sekajätettä toinen iso jätesäkki, pulloja ja muuta lasia noin 7 muovikassillista. Kuvassa eivät ole kaikki pussit. Vähitellen kuljetin niitä pois metsästä ja maisemoin kuopan maa-aineksella muualta.


Lajittelin pullot ja lasitölkit ehjiin ja rikkonaisiin sen vuoksi, että ehjien työntäminen lasinkeräysastian aukosta on helpompaa, rikkinäisiä pitää varoa enemmän, ettei haavoita käsiään. Poimin erilleen muutaman pullon. Kahden sivussa lukee MEDICA, niissä on ollut lääkettä. Lääketehtaan toiminta alkoi vuonna 1924 nimellä  Helsingin Apteekkarien Keskus-Laboratorio Oy. Nimi muutettiin pian Medicaksi. Se valmisti mm. matolääkkeitä. Vuonna 1988 lääketehdas yhdistettiin Huhtamäen omistamaan Leirakseen. Silloin Medica oli Suomen vanhin täysin oikeuksin toiminut lääketehdas. Pulloja en saanut aivan puhtaiksi, pulloharja ei mahtunut niiden suuaukosta sisään. Kokeilin vanhaa konstiakin: hiekkaa, vettä ja hölskyttelyä.

Pyydän luonnolta anteeksi mökin edellisten asukkaiden puolesta ja yritän korvata heidän pahoja tekojaan. Ja toivon, en luule, ettei jätettä enää suuria määriä löydy.

6 kommenttia:

  1. Kyllä teitkin nyt hyvää ja arvokasta työtä. Vaikkei olekaan yhtään mukavaa tonkia tuollaisia vähän vaarallisiakin paikkoja. Onneksi ei nyt sentään huumeneulavaaraa ole. Todennäköisesti .
    Touhulassa on talon alus täynnä kaikkea roinaa. Vaatteita, pulloja ja muuta lasitavaraa, kengän pohjia ja ties mitä. Samoin maastosta löytyy paljon metallia kun siellä on ollut aiemmin sepän paja. Ja sen siivoan mitä vastaan tulee, mutta paljon jää myös maastoon. Valitettavasti.
    Ei ollut aiemmin kierrätystä :-) eikä edes kunnon jätehuoltoa.
    Tosin kyllä tölkkien aikaan on ollut jo tietotaitoa eli kyse on vain pelkästä välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta. Ikävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikki kylällä tietävät, että edellisen omistajan isä oli juoppo. Siksi tölkkejä ja viinapulloja oli niin valtavat määrät. Maan tapa oli kärrätä jätteet tunkiolle, mutta jotkut polttivat palavat aineet eivätkä vieneet jätteitä suljetuissa muovipusseissa metsään.

      Poista
  2. ikävä kyllä tämä oli maantapa aikoinaan.pahinta kun osa varsinkin vanhempaa väkeä tekee vieläkin.niin meilläkin vietiin saunantaakse 60 luvulla.onneksi vain 1 paikka ja olkoon siellä maan alla.eräs tuttava manasi kun yrittää tehdä pihatöitä löytyy jätteitä.hienoa kun olet siivonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastuuttomia ihmisiä löytyy vieläkin. Mökkipaikkakunnan aluekeräyspaikka oli aivan siivottomassa kunnossa kesällä. Sinne oli tuotu sohvia, sänkyjä ja muita huonekaluja, kuormalavojan ynnä muuta. Paikalliset ihmiset yrittivät siivota sitä. Nyt tilanne on parempi kun paikalla on valvontakamera.

      Poista
  3. Mukava, kun löysin blogisi. En pikaisella selaamisella löytänyt tietoa siitä, kuinka kauan olet uudessa paikassa puuhastellut. Itselläni on puuhamaana ja leikkipuistona vähän yli hehtaarin kokoinen metsä yli satavuotiaan pikkuhirsitalon kyljessä. Vasta kaksi kesää olen tässä paikassa touhunnut. Ja minulla on samanlaisia kokemuksia jätteiden löytämisestä. Ei tosin noin laajasti kuin sinulla. Mutta varmaan joka toinen kerta, kun kaivelen jotain, niin löytyy lasia, metallia ja muovia, mutta ei "kaatopaikkaa". Muutama kohta on vielä kallioon asti kaivamatta, niistä löytyy koko ajan lisää romua. Syyllisiä saattavat olla entisten asukkaiden lisäksi läheisellä tiellä kulkijat. Sinä olet löytänyt myös aarteita, kuten Riihimäen lasia ja Arabiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta tulee seitsemän vuotta siitä kun ostin tämän mökin. Edellisen omistajan piti hakea pois henkilökohtaisia tavaroita, mutta hän ei hakenut mitään. Pari kuorma-autollista jouduin kuljetuttamaan jäteasemalle. Oli putkitelevisioita, hiirten syömiä sohvia ja muuta. Mutta löytyi aarteitakin kuten Ilmeiseksi lahjksi saatua design-lasia.

      Poista