Kaaos pihalla

 Lopulta päädyin siihen, että nyt pihan iso ja vanha koivu pitää kaataa. Se oli jo todella rumakin. Sen kaatoi metsuri, joka hoiti myrskyn kaatamien kuusten pätkimisen. Ja hyvin kaatoikin. Mitään vahinkoja ei sattunut.

Hän sai valokuvia koivusta ja tuli katsomaan. Kiipesi puuhun ja tutki kohdan, jossa koivussa oli iso kolo. Hän lupasi tehdä kaadon kiipeilemällä ilman isoja koneita. Ajankohta olisi kahden, kolmen viikon päästä jonain tuulettomana päivänä.

 Melkein kolme viikkoa oli kulunut, kun mökille mennessä jo kaukaa kuulin sahan äänen. Koivu oli karsittu melkein kokonaan. Olisin halunnut jättää hyvin pitkän pökkelön, mutta siihen ei metsuri suostunut. Seisoen rautaisella tuolillani hän teki niin pitkän kannon kuin vai pystyi. Ajatukseni oli laittaa pökkelöön linnunpönttö, mutta tämä kanto on liian lyhyt siihen.

Kun kauhistelin kaaosta pihalla, väitti metsuri, että joku ottaisi puut. Kysyi, minkä hinnan niistä haluan. Vastasin, että kaksi euroa. Seuraavana aamuna hän soitti, että joku todellakin hakee puut. Hakija oli ihmetellyt hintaa ja metsuri oli sanonut, että saa niistä kaksikymppiäkin maksaa. Raivasin kulkuväylän kannolle ja kun melkein koko päivän raadannan jälkeen olin ehtinyt hetken istua ja juoda mukillisen rooibosia, soitti tämä hakija ja sanoi tulevansa vartin päästä. Ainakin viisi peräkärryllistä puutavaraa päivien aikana lähti pihalta. Koivu oli kaadettu tiistaina ja sunnuntaina piha oli jo siivottukin. 

Kaksikymppiä sain, mutta sanoin puiden hakijalle, että oikeastaan minun olisi pitänyt maksaa hänelle. Kumpikin olimme kauppaan tyytyväisiä. Pihan kaaos on selätetty.

Lyhdyn lisäksi kantoon tulee talonumerokyltti  jonka olen tilannut. Pieniä humalan taimia ei enää löydy, istutin kannon juurelle humalan juurakkoa. Mallina on siskolle kasvattamani taimi. Siskoa ei petetä, hän saa taimen kun seuraavan kerran käyn Varsinais-Suomessa. Muutaman vuoden kuluttua kanto tulee olemaan humalan peitossa.