maanantai 7. maaliskuuta 2022

Metsän ja suon antimia

Puolukoita ja karpaloita on vielä niin paljon jäljellä, että olen alkanut käyttää niitä muutenkin kuin vain aamuisen jogurtin mausteena. Niiden suhteen olen omavarainen. Tarjoilin vieraille puolukkapehmistä ja ylpeilin, että marjat ovat omasta metsästä ja omalta suolta. Jälkiruokaa tuli tehtyä niin paljon, että olen syönyt sitä monena päivänä. Ruoka on helppo tehdä, tarvitaan puolukoita, kinuskikastiketta ja vaniljajäätelöä.


Vielä helpompi tapa käyttää karpalot, on tehdä kinuskia ja syödä marjat sen kanssa.


Suuntanaomavaraisuus-bloggaajien maaliskuun  aiheena oli alunperin ruokabravuurit, mutta nyt kirjoitetaan omavaraisuudesta, miten sitä voi lisätä. Omavaraisten kirjoituksia koordinoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Ruokaa en osaa laittaa, mutta omavaraisuus ja huoltovarmuus pohdituttavat sodan riehuessa Euroopassa. Koronakin on nyt sivuroolissa.

Minun omavaraisuuteni on nyt varsin vähäistä. Perunat, omenat, kurkut, mansikat ja tomaatit on syöty jo aikoja sitten. Marjojen lisäksi hilloja ja mehua on jäljellä. Puuvajassa on vielä puita, vaikka olenkin saanut poltettua yhden pinon huonoimpia vanhoja puita, jotka olivat lähinnä oksanpätkiä. Olen lisäksi kehittynyt puiden pilkkomisessa, omavaraisuutta sekin.

Kevätkukkien suhteen olen myös omavarainen. Omavaraisuuttani voin lisätä oikeastaan vain niin, että opettelen selviytymään kaikenlaisista töistä ja asioista itse. Näitä ovat vaikka korjaus-, kunnossapito- ja metsätyöt. Käytännössä Ukrainan sodan seurauksena elämisen ja energian hinnat tulevat nousemaan. Sähkön saannissa voivat katkoksen lisääntyä. Jonkunlaisella aurinkokeräimellä voisi lisätä omavaraisuutta sähkön suhteen.

Minulle rakas nuori mies kertoi menevänsä kesäkuun alussa kertausharjoituksiin. Ajatukset lähtevät jo muutenkin laukkaamaan. Oli käytävä mielessä läpi sekin mahdollisuus, että sota leviää Suomeen. Kotikaupunki olisi varmasti ensimmäisiä pommitusten kohteita. Keskustelin yhden tuttavan kanssa ja hän kertoi siitä, miten oli 4-vuotiaana joutunut lähtemään kotikaupunginosastani evakkoon. 

Luin taloyhtiömme Pelastussuunnitelman. Kotivara on siinä mukana, mutta kuinkahan moni talon asukkaista on siitä lukenut. Itse päivitin kodissa koronan aikana vanhentuneita ruokavarastoja. Mökin lähellä on sotilaallisesti tärkeä kohde. Siellä metsä saisi tarjota minulle suojapaikankin.

Euroopassa käynnissä oleva sota muuttaa asioiden tärkeysjärjestystä. Ukrainassa on ohjeistettu näin: ”Jos jotain pahaa tapahtuu, pakatkaa laukkuihin nämä asiat: veitsi, laastaria, huopa, paperia, lämpimät vaatteet, jätesäkki sateen varalta, purkkiruokaa.” Evakkoon lähtiessä ei kellarin perunoilla tai täydellä ruokakaapilla ei ole paljoa merkitystä. Mutta nyt pää kylmänä kevättä kohti.

Pohdintoja mm. omavaraisuudesta linkkien takana.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka

Kakskulma

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Villa Varmo

Harmaa torppa

Majalevon pientila

Caramellia

Varmuusvara

Rakkautta ja maanantimia

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Kasvuvyöhyke 5 

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

13 kommenttia:

  1. Surullisia pohdintoja.
    Äitini joutui evakoksi 7-vuotiaana. Meillä täällä Hämeessä ei taida sitä pelkoa olla. Muuta pelättävää sen sijaan aina voi löytää. On syytä osata elää hetkessä, nauttia siitä mitä on, mutta varautua tietysti silti pahan päivän varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina uskonut, että konfliktit voidaan ehkäistä ja ratkaista neuvottelemalla. Siihen on edelleenkin yritettävä uskoa.

      Poista
  2. Olen tehnyt itselleni ja eläimilleni evaukointisuunnitelman ihan maastopalojen varalta. Toivottavasti sitä ei tarvita missään tarkoituksessa, mutta jos tarvitaan, niin aikaa säästyy kun kaikki on etukäteen mietitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varautumissuunnitelma on hyvä olla olemassa. Se rauhoittaa.

      Poista
  3. Mehän asumme alueella, johon aikanaan Tsernobylin laskeumat ylsivät. Beibe muistaa, että yhtenä aamuna ihmettelivät lehmien juoma-altaissa olevaa noen näköistä kerrosta. Siihen aikaan uutiset tapahtuneista ylsivät maaseudulle vähän hitaammin.

    Mihinkään paniikkiin ei tässä vaiheessa varmaan kannata ryhtyä- Mutta hyvä on olla hieman kartalla asioista. Erilaiset taidot on varmasti hyväksi elämässä, muutenkin kuin kriisitilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan Tsernobylin hyvin olin Malesiassa ja tieto siitä, mitä Suomessa oikeasti oli tapahtunut, kulki sinne huonosti.
      Erilaisten valmiussuunitelmien tekeminen on ollut normaalia monissa työpaikoissa. Se on antanut varmuutta, että kaikesta selvitään. Nin kuin selvitään.

      Poista
  4. Tosi on,ei ole sodan ajatus koskaan aiemmin hiipinyt tajuntaan. Vaikka raja on vain 30km päässä, melko turvassa täällä ollaan..uskoisin.

    VastaaPoista
  5. Tosi on,ei ole sodan ajatus koskaan aiemmin hiipinyt tajuntaan. Vaikka raja on vain 30km päässä, melko turvassa täällä ollaan..uskoisin.

    VastaaPoista
  6. Vaikkei välitöntä sodan uhkaa olekaan niin kyllä sitä aina kuitenkin tällaisessa maailmantilanteessa tulee pohdittua, että entäs jos. Varautuminen on varmasti hyvästä aina, oli kriisiä tai ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sydäntäsärkevää seurata ukrainalaisten tuskaa. Varautuminen rauhoittaa, mutta toivottavasti sota loppuu pian.

      Poista
  7. Erikoisia aikoja elämme. Kuten sanoit, ei tässä oikein muuta voi kuin pikkuisen ennakoida ja varautua ja toivoa parasta.

    Satu - Tsajut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotivara merkitys ainakin on tullut kaikille selväksi.

      Poista