Puolukoita ja karpaloita on vielä niin paljon jäljellä, että olen alkanut käyttää niitä muutenkin kuin vain aamuisen jogurtin mausteena. Niiden suhteen olen omavarainen. Tarjoilin vieraille puolukkapehmistä ja ylpeilin, että marjat ovat omasta metsästä ja omalta suolta. Jälkiruokaa tuli tehtyä niin paljon, että olen syönyt sitä monena päivänä. Ruoka on helppo tehdä, tarvitaan puolukoita, kinuskikastiketta ja vaniljajäätelöä.
Minun omavaraisuuteni on nyt varsin vähäistä. Perunat, omenat, kurkut, mansikat ja tomaatit on syöty jo aikoja sitten. Marjojen lisäksi hilloja ja mehua on jäljellä. Puuvajassa on vielä puita, vaikka olenkin saanut poltettua yhden pinon huonoimpia vanhoja puita, jotka olivat lähinnä oksanpätkiä. Olen lisäksi kehittynyt puiden pilkkomisessa, omavaraisuutta sekin.
Kevätkukkien suhteen olen myös omavarainen. Omavaraisuuttani voin lisätä oikeastaan vain niin, että opettelen selviytymään kaikenlaisista töistä ja asioista itse. Näitä ovat vaikka korjaus-, kunnossapito- ja metsätyöt. Käytännössä Ukrainan sodan seurauksena elämisen ja energian hinnat tulevat nousemaan. Sähkön saannissa voivat katkoksen lisääntyä. Jonkunlaisella aurinkokeräimellä voisi lisätä omavaraisuutta sähkön suhteen.
Minulle rakas nuori mies kertoi menevänsä kesäkuun alussa kertausharjoituksiin. Ajatukset lähtevät jo muutenkin laukkaamaan. Oli käytävä mielessä läpi sekin mahdollisuus, että sota leviää Suomeen. Kotikaupunki olisi varmasti ensimmäisiä pommitusten kohteita. Keskustelin yhden tuttavan kanssa ja hän kertoi siitä, miten oli 4-vuotiaana joutunut lähtemään kotikaupunginosastani evakkoon.
Luin taloyhtiömme Pelastussuunnitelman. Kotivara on siinä mukana, mutta kuinkahan moni talon asukkaista on siitä lukenut. Itse päivitin kodissa koronan aikana vanhentuneita ruokavarastoja. Mökin lähellä on sotilaallisesti tärkeä kohde. Siellä metsä saisi tarjota minulle suojapaikankin.
Euroopassa käynnissä oleva sota muuttaa asioiden tärkeysjärjestystä. Ukrainassa on ohjeistettu näin: ”Jos jotain pahaa tapahtuu, pakatkaa laukkuihin nämä asiat: veitsi, laastaria, huopa, paperia, lämpimät vaatteet, jätesäkki sateen varalta, purkkiruokaa.” Evakkoon lähtiessä ei kellarin perunoilla tai täydellä ruokakaapilla ei ole paljoa merkitystä. Mutta nyt pää kylmänä kevättä kohti.
Pohdintoja mm. omavaraisuudesta linkkien takana.
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Surullisia pohdintoja.
VastaaPoistaÄitini joutui evakoksi 7-vuotiaana. Meillä täällä Hämeessä ei taida sitä pelkoa olla. Muuta pelättävää sen sijaan aina voi löytää. On syytä osata elää hetkessä, nauttia siitä mitä on, mutta varautua tietysti silti pahan päivän varalle.
Olen aina uskonut, että konfliktit voidaan ehkäistä ja ratkaista neuvottelemalla. Siihen on edelleenkin yritettävä uskoa.
PoistaOlen tehnyt itselleni ja eläimilleni evaukointisuunnitelman ihan maastopalojen varalta. Toivottavasti sitä ei tarvita missään tarkoituksessa, mutta jos tarvitaan, niin aikaa säästyy kun kaikki on etukäteen mietitty.
VastaaPoistaVarautumissuunnitelma on hyvä olla olemassa. Se rauhoittaa.
PoistaMehän asumme alueella, johon aikanaan Tsernobylin laskeumat ylsivät. Beibe muistaa, että yhtenä aamuna ihmettelivät lehmien juoma-altaissa olevaa noen näköistä kerrosta. Siihen aikaan uutiset tapahtuneista ylsivät maaseudulle vähän hitaammin.
VastaaPoistaMihinkään paniikkiin ei tässä vaiheessa varmaan kannata ryhtyä- Mutta hyvä on olla hieman kartalla asioista. Erilaiset taidot on varmasti hyväksi elämässä, muutenkin kuin kriisitilanteissa.
Muistan Tsernobylin hyvin olin Malesiassa ja tieto siitä, mitä Suomessa oikeasti oli tapahtunut, kulki sinne huonosti.
PoistaErilaisten valmiussuunitelmien tekeminen on ollut normaalia monissa työpaikoissa. Se on antanut varmuutta, että kaikesta selvitään. Nin kuin selvitään.
Tosi on,ei ole sodan ajatus koskaan aiemmin hiipinyt tajuntaan. Vaikka raja on vain 30km päässä, melko turvassa täällä ollaan..uskoisin.
VastaaPoistaTosi on,ei ole sodan ajatus koskaan aiemmin hiipinyt tajuntaan. Vaikka raja on vain 30km päässä, melko turvassa täällä ollaan..uskoisin.
VastaaPoistaOn uskottava että järki lopulta voittaa.
PoistaVaikkei välitöntä sodan uhkaa olekaan niin kyllä sitä aina kuitenkin tällaisessa maailmantilanteessa tulee pohdittua, että entäs jos. Varautuminen on varmasti hyvästä aina, oli kriisiä tai ei!
VastaaPoistaOn sydäntäsärkevää seurata ukrainalaisten tuskaa. Varautuminen rauhoittaa, mutta toivottavasti sota loppuu pian.
PoistaErikoisia aikoja elämme. Kuten sanoit, ei tässä oikein muuta voi kuin pikkuisen ennakoida ja varautua ja toivoa parasta.
VastaaPoistaSatu - Tsajut
Kotivara merkitys ainakin on tullut kaikille selväksi.
Poista