Oli keväinen päivä, vain muutama aste pakkasta ja aurinko paistoi koko päivän. Kapusin teemukini kanssa vierastalon parvekkeelle. Siellä tarkeni istua kun takamuksen alla oli palanen vanhasta pitkästä kelsiturkistani. Siitä on riittänyt lämmikkeitä moneen paikkaan ja vielä on pieniä paloja jäljellä. Varastosta löytyneet muovituolit ovat inhokkeja, mutta niissä on parempi istua kuin vanhalla puupenkillä.
Suuntanaomavaraisuus-bloggaajien maaliskuun aiheita ovat penninvenytys, kierrätys- ja säästövinkit. Lisätietoja ryhmästä, jota pyörittävät Satu, tsajut.fi ja Heikki, korkeala.fi löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/.
Käynnillä vierastalossa etsin myös sen varastoista villalankojen loppuja. Mökin lattiat ovat kylmät, jalkaan on vedettävä villasukat tai turkistossut tai molemmat. Talven aikana olen kunnostanut ja parsinut villasukkia. Muistan, että mummollani oli sukkien parsimisen apuvälineenä puinen sienenmuotoinen esine. Mistähän sellaisen löytäisi? Voisi sukkiin uudet terätkin kutoa jos osaisi.
Kierrätystä harrastan, kun se on mahdollista. Yritän välttää muovikasseja ja otan kangaskasseja mukaan kauppareissulle. Luulisi, että ainakin tämä lahjaksi saamani kassi on ekologinen. Se on tehty vanhoista farkuista. Olen odottanut, että kassin teksti tehoasi ja joku nuori mies tarjoutuisi kantamaan painavan kassini.
Ompelusieneksi niitä parsinavustajia sanottiinkin, muotonsa mukaisesti. Varmaan joku käsityökauppa voisi vinkata mistä niitä vielä saisi ja onko nimi muuttunut sittemmin toiseksi, kun ompelusienellä ei googlekaan löydä kuin museotavaraa. Aurinkoista alkanutta kevättä sinne :)
VastaaPoistaParsinsieni löytyi Lauran vinkin avulla. Keväältä on jo tuntunut. Aurinkoisia päiviä myös teille.
PoistaLöysin mökillä vanhan kauppakassin, joka meillä oli ollut käytössä lapsuuden kodissani. Perheeseen kuului silloin 5 henkilöä, mutta melko pienellä kassilla silti ostokset tuotiin kotiin. Nyt siis kummastelen, että meillä nyt 4 hengen perheessä tarvitaan jättimäiset kassit, en ymmärrä. Ostamme kuitenkin edelleen ruuan raaka-aineina, ei valmisruokina.
VastaaPoistaKaupungissa kotitalossa lajitellaan muovi erilleen sekajätteestä. Muovijätteenmäärä osoittaa pakkausten suuren roolin kauppakassin täyttymisessä. Useimmat pakkaukset ovat myös vajaita.
PoistaTuo on pitkälti totta ja siksi olemmekin siirtyneet esimerkiksi lihassa pakkauksiin, joissa ei ole erillistä kovaa laatikkoa. Nyt kun uudelleen taas luin kirjoitustasi huomasin, että sinulla on täsmälleen samanlainen punainen puutarhapöytä, jollainen oli lapsuudessani. Voi haikeutta, missähän sekin lienee tällä hetkellä.
PoistaPöytä on edellisten omistajien jättämää tavaraa. Kahdeksankymmenlukua ilmeisesti.
PoistaSen nimi taitaa olla ihan parsinsieni. Itse tilasin sellaisen juuri lankakaupasta uusien sukkalankojen mukana. Pahimmin rikkoituneet leikkasin varresta ja neuloin uudet kärjet.
VastaaPoistaKauniita keväisiä päiviä sinne :)
Kiitos vinkistä. Jatkossa sienen avulla parsimuksistani tulee toivottavasti siistimpiä. On ollut todella upeita päiviä, Hyvää kevättä!
PoistaLankamaailmassa näytti ainakin olevan parsinsieniä. Heti tuli vastaan, kun parsinsienen googlasin :)
VastaaPoistaKaffettelusta sainkin inspiraation virittää lapsille ja koiralle eväsretken takapihalle 😄
Oikealla nimellä niitä löytyy, kiitos. Kohta on metsä- ja muiden retkien aika. Ja sitten voi ryhtyä etsimään sinivuokkoja.
PoistaHah, toivon, että nuoriso ottaa pian vaarin ostoskassin viestistä! Hirveän hyvä pointti toi silakoiden syöminen ja siinä samalla Itämeren auttaminen. Harmillista, että itsellä kalansyönti tökkii...
VastaaPoistaSiakoita voi antaa kissalle, jos sellainen löytyy. Tosiasia on, että jouduin juuri kantamaan hiihtolomalaisten laukkuja.
PoistaKiva, että joku muukin syö silakkaa kuin me. Meidän ovat tosin miehen Suomenlahdelta kalastamia.
VastaaPoistaIhana teksti ostoskassissa :D
Mukavaa maaliskuun jatkoa!
Huomasin, että tekin pelastatte Itämerta. Minulla on ongelmia bloggerin kanssa. Nyt näyttää siltä, etten pysty kommentoimaan lainkaan. Oman metsän tai pihan puilla minäkin lämmitän ja puuvajaan varastoiduilla vanhoilla puilla, joita olen pilkkonut talven aikana. Aurinkoisia päiviä teille.
VastaaPoistaLapsuudessani lähikauppaan tuli joka torstai kalatiskille (pienen pieni kauppa ja silti oli palvelutiskit!) silakoita. Koko tienoo tuoksui silakoille, kun niitä paistettiin koko kulmakunnan voimin. Tuosta perinteestä jäi kivat muistot.
VastaaPoistaLapset monesti vierastavat silakoiden syöntiä. Minä opin pitämään niistä opiskeluaikoina. Jos ilta venyi pitkäksi, oli kiva hakea aamulla kotimatkalla torilta juuri savustettuja tai halsrattuja silakoita.
PoistaYritän viikonloppuna selvittää, mikä on saanut bloggerin sekaisin. Nyt en pysty kommentoimaan edes tällä puhelimella.
Kun aloitin lukemaan en tiennyt mutta nyt tiedän. Tarvitsen ehdottomasti turkistossut. Kuulostavat niin lämpimiltä, että taidan alkaa pohtimaan kuinka toteuttaisin.
VastaaPoistaTurkistossuissa on myös se etu villasukkiin nähden, etteivät ne luista. Minä ainakin liukastelen maalatulla kiiltävällä lattialla.
PoistaAi että, kun alkoikin tekemään silakkapihvejä mieli! Ne ovat todellista herkkua!
VastaaPoistaTämän viikon silakkapihvit täytän ruohosipulilla ja juustoraasteella. Katsotaan, miltä maistuvat.
Poista