Pyhät puut

En tiennyt, että minulla on jotain yhteistä Aki Kaurismäen kanssa, mutta on: Hän omistaa viitisen hehtaaria vanhaa metsää Karkkilassa. Sen hän aikoo  rauhoittaa niin, "ettei sieltä taiteta edes saunavihtaa". Näin minäkin haluaisin tehdä. Metsäalan miesten kanssa minulla taas ei ole mitään yhteistä. Apumiehen kanssa saatiin pihalle kaatunut koivu pois roikkumasta ilmassa ja sen verran pätkiksi, että pihalla pääsee kulkemaan. Sitten loppui puhti sahasta tai miehestä.

 Niin minun oli pakko soittaa puunkaatajalle. Muutama päivä myöhemmin hän soitti olevansa tontillani tilannetta katsastamassa. Melkein ensimmäinen hänen kommenttinsa oli: kamalia koivuja sulla.

Minä yritin puolustella, että tulee niihin lehdet latvaan. Ja hän toteaa, että kulje sitten kypärä päässä, niin paljon tulee oksia alas. Ja tältä mieheltä minun piti suunnilleen rukoilla, että hän tulisi hoitamaan kaatuneet ja kaadettavaksi joutuvat puut. Kun kerroin jutusta tien toisella puolella asuvalle naapurimiehelle, hän kysyi, tiedänkö, miksi vanhoja puita kutsutaan. Leskentekijöiksi kuulemma, kun oksat tappavat metsureita. Yleensä kaikki muutkin miesihmiset ensi töikseen sanovat, että toi ja toi puu on kaadettava. Olen valmis kaadattamaan kaatuneen koivun viereisen rungon ja kiinni saunassa kasvat puut. Ja aittarakennuksen edessä olevan surkean koivun, mutta ei muuta.

Aki Kaurismäki uskoo puihin ja metsä on hänen kirkkonsa. Minun metsäni ei ole koskematonta vanhaa metsää, vaan talousmetsää, jossa edelliset omistajat ovat teettäneet hakkuita. Metsäkoneiden karmea jäljet näkyvä vieläkin maastossa ja tuskin häipyvät koskaan. Vanhoja puita on vain pihapiirissä. Mutta oli hienoa, kun pakkasten jälkeen hanki kantoi sen verran, että pitkästä aikaa pääsin kulkemaan metsässä. Muitakin kulkijoita oli ollut liikkellä, hirviä, kauriita ja jänöjusseilla on oikein polku

Suolle en ilman suksia uskaltanut mennä, ihailin vaan sen laidalla kasvien mäntyjen runkoja.