Tuomisia Turun puolesta

Itsenäisyyspäivän vietto tapahtui taas perinteisesti, lapsuuden maisemissa ja Turussa, johon liittyy paljon muistoja. Havukranssit olivat taas matkan pääsyy. Illalla kiertelin kaupungilla ja tutkin monen osto-myyntiliikkeen ikkunoita. Monesti olen onnekseni ollut Turussa liikkeellä illalla tai pyhäpäivänä,  kun liikkeet ovat kiinni, mutta nyt olikin lähtöpäivä arkena ja kävin hakemassa Arabian vanhan mukin, jonka oli illalla huomannut antiikkiliikkeen ikkunassa.

 

Onhan minulla jo sinivalkoista Arabiaa, mutta kun muki puuttui. Tässä on piippuleima ja sitä on siis valmistettu 1932-1949. Hauska kuvitella, miten moni lapsi tästä on maitonsa juonut. Olen olettanut, että antiikkiliikkeiden hinnat ovat muualla halvempia kuin Helsingissä ja kun näin, mitä tästä mukista on joskua pyydetty, niin totta se on.

Kotimatkalla poikkeaminen Kasvihuoneilmiöön, niin kuin aina. Etsin hyllynkannakkeita ja löysinkin sopivat nopeasti. Olen suunnitellut kukkalautaa eteisen eteläpäätyyn kukkapöydän tilalle. Niin saan kukat ylemmäs ja paremmin valoon. Ja nikkarointipuuhaa talven pakkasten ajaksi.

Samasta paikasta löytyi hauskoja lautasliinoja. Olen valmistautunut, jos karhu sattuu tulemaan mökille. Toiset lautasliinat muistuttavat, että kohta Juhannukseen on vain puoli vuotta aikaa.

Siskoni on taas kutonut lapasia ja pyysin häneltä pari paria joululajaksi ystäville. Kotona avasin saamanin pussin ja lapasia olikin enemmän. Ainakin minun sormeni pysyvät parhaiten lämpiminä lapasissa.

Matkan pääasia eli havukranssi on nyt ikkunassa, ulkopuolella. Kaksipuolinen kranssi onnistui sen verran hyvin, ettei vikoja tarvitse korjata punaisella nauhalla niin  kuin joskus.