Kun lumet ja jäät alkoivat sulaa, paljastui, että majava oli käyttänyt laiturini alustaa ruokailupaikkanaan. Tähteitä, paljaaksi kaluttuja oksia löytyi paljon. Ongin niitä pois laiturin alta.
Kun virta avautui, ajelehti sen mukana kaikenlaista roskaa, joka ankkuroitui laituriini. Nostin vedestä majavan kaluamia pölkkyjä laiturille. Pitää keksiä niille jotain käyttöä.
Majava oli jo aiemmin nostanut mutaa keoiksi vastarannalla. Samoin puoleisellani rannalla. Mutta nyt se innostui muokkaamaan rantaviivaani laiturin molemmilla puolilla. Siirsin mutakasoja pois. Ja seuraavalla kerralla paikalla oli uusi kasa. Ryhdyin tutkimaan majavan sielunelämää ja kasat eivät onneksi merkitse sitä, että se alkasi tehdä pesää, vaan ne ovat majavan tapa merkitä reviirinsä. Ja vielä hurjempaa tietoa löytyi Wikipediasta. Majava merkitsee mudasta ja kasveista tekemänsä keot haju- ja anaalirauhasten eritteillä, hausteilla. Erite on voimakkaan hajuista, sitä on käytetty lääkkeenä, hajuvesissä ja jopa elintarvikkeiden lisäaineena. Huh.
Rentukat ja muut kukat on tältä keväältä tuhottu rannastani. Mietin, pitäisikö ryhtyä vastahyökkäykseen ja ryhtyä levittämään hajuvettä rannalle. Mutta parasta on antaa kasojen olla. Kun tulva laskee ja ranta kuivuu ja kasvit valloittavat sen, jäävät kasat piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti