Yllättäjiä

 Olin upottanut yhden liljan ruukussaan talveksi kasvilavaan ja siellä se säästyi myyrien hampailta. Kun kaivoin sen maasta, se lähti vauhdilla kasvuun aurinkoisella paikalla vierastalon edessä. Varmuuden vuoksi sidoin sen narulla seinään kiinni kun se ylti melkein oven korkeuteen.

Mutta kun nuput alkoivat paisua ja painaa, sen molemmat varret olivat katkenneet. Ikävä yllätys, mutta etsin niille ison maljakon, vain vanha pesukannu oli riittävän suuri. Puuhellan päällä lilja on kukkinut ja tuoksunut pitkään.

Mustikan poiminnan aikaan saattaa löytää yövilkan kukan. Etsin niitä paikasta, josta viime vuonna löysin yhden kukan. Siinä ei ollut mitään, ei kuihtunutta kukintoa, ei lehtiruusuketta. Eikä mikään ihme, sillä löysin tiedon, että  kukkavarsi ja lehtiruusuke häviävät kukinnan jälkeen. Lehtiruusukkeita löytyi samasta paikasta kuin viime vuonna. Ne ovat talvehtineet vihreinä.

Lehtiruusukkeeseen pitäisi tulla kukka kun se on kolmen vuoden ikäinen. Siemeneltä on mennyt jo viisi vuotta lehtiruusukkeen kehittämiseen. Tämä kasvi vaatii sen ystävältä kärsivällisyyttä. Mutta yövilkka leviää myös laajan juurakon ja siitä leviävien rönsyjen avulla. Ja sitten, kaukana edellisestä kukasta, melkein tiellä, huomasinkin kaksi yövilkan kukintoa. Löysin niitä vielä lisää, yhden naapurin, yhden omasta metsästä. 

Olen vuosia kasvattanut kosteikkokasveja vesiastioissa olevissa ruukuissa.Talveksi kaivoin ruukut maahan. Rentukat ja rantakukat ovat kukkineet vuosittain, mutta keltakurjenmiekka vaan kasvoi ja kasvoi eikä kukkinut. Edellisvuoden syksyllä istutin sen saunan vieressä olevaan ojaan ja mielessäni sanoin sille, että enää en sen eteen tee mitään. Yhtenä päivänä yllätyin kun ojan suunnassa näkyi jotain keltaista ja kurjenmiekkahan se siellä kukki. Kärsivällisyyttä sekin vaati. 

Rentukatkin olen siirtänyt ojaan. Kaivon luona kukkivat vielä rantakukat, kovin pitkäksi ovat nekin tänä vuonna kasvaneet, mutta luonnonkukkina ne pysyvät pystyssä. Syksyllä taidan siirtää nekin ojaan.

Kurkistelen välillä jouluruusujen lehtien alle ja tänä vuonna, pitkästä aikaa, yksi teki kukan jo syksyllä. Laitoin sen päälle nopeasti suojan, jottei sitä syötäisi. 

Kumpa vielä myyrät yllättäisivät ja häipyisivät pihaltani.

Tapahtui heinäkuussa

Heinäkuussa tapahtui paljon, oli vieraita ja vierailuja, kesäteatteria, näyttelyjä ja sadonkorjuu alkoi. Sitten tuli kutsu 85-vuotispäiville Päijänteen rannalle. Päivänsankari, mies, ilmoitti, ettei toivo lahjoja, mutta kimpun luonnonkukista voi poimia tien varrelta. En tiennyt, oliko se vitsi, mutta oli tai ei, tein kimpun tien varrelta poimimistani luonnonkukista. 

Sankari ilahtui kimpustani, kyseli, mitä kukkia siinä on. Myöhemmin hän kierteli juhlapaikkaa ja etsi luonnonkukkia, mutta muut olivat tuoneet ruusuja ja muita kukkakaupan kukkia, yksi kimppu taisi olla tuojan kukkapenkin kukista. Pienet asiat voivat olla tärkeitä ihmiselle, jolla on varallisuutta, ikää ja joka lisäksi on vakavasti sairas. Juhlat onnistuivat hyvin ja pitopalvelun tarjoilut olivat maukkaita paitsi uudet perunat, jotka oli pilattu, ne olivat sisältä muusia. Vertailukohtana kun olivat omasta maasta juuri nostetut perunat, joita on jo jonkin aikaa syöty. Kurkkujakaan ei ole tarvinnut ostaa, avomaankurkkua tulee tänä vuonna hyvin. ja lymyää kasvihuoneessa jo pitkää kurkkuakin. 

Kesäkurpitsaakin on jo syöty, mutta tomaatit, ne eivät punastu, vaan kasvavat. Yksi ulottuu jo kasvihuoneen tuuletusluukusta ulos.

Tämä on hyvä vadelmavuosi. Mökin lähellä oleva avohakkuualue on siinä vaiheessa, että se kasvaa metsävadelmaa. Mäkeni alla sen vieressä olevalla kääntöpaikalla, jonka kunnostimme naapuri kanssa, on jatkuvasti ollut autoja. Suomalaiset poimivat marjoja kunhan autolla pääsee kahden metrin päähän niistä. Itse poimin naapurin puutarhavadelmaa, jota sitäkin on runsaasti ja marjat ovat puhtaita madoista eivätkä linnutkaan ole niitä nokkineet. Sateiden jälkeen ne ovat alkaneet pehmetä.

Ystäväni kauhisteli omenapuitani ja olen itsekin huolestuneena seurannut, miten oksat taas taipuvat omenien painosta. Omenat ovat matoisia ja keräsinkin huonoimpia ja pienimpiä raakileita pois, jotta oksat eivät repeytyisi.

Tämän vuoden mehuista tulee tavallista happamampia sillä äkämäpunkki on turmellut mustaherukan sadon melkein kokonaan. Punaista viinimarjaa tulee ja siihen on tyytyminen.

Heinäkuun loppupuolella oli kesäpäivät kylätalolla ja YLE 100-bussikin oli paikalla. Minulla oli kysymyksiä paikalla myös olleille jäteasiantuntijoille ja harmikseni kuulin, että poistotekstiilit pitääkin laittaa sekajätteeseen kun niille ei löydy käyttöä samoin kovamuovi sekajätteeseen.

Omavaraisuuteen pyrkivillä #suuntanaomavaraisuus alkaa olla aika saada palkinto kevään ja alkukesän uurastuksesta. Ryhmää koordinoi Satu www.tsajut.fi. 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Farmescape 

Huolettomat metsäpuutarhat

Metsäpuutarhani eivät vaadi hoitoa ja samanlaisia voisivat kaikki muutkin paikat olla. Käyn kyllä välillä katsomassa, miten metsän laidalla voidaan. Perustin metsäpuutarhat kun risukasojen alta tuli esiin maata, jossa ei mitään kasvanut. Tämä vuonna olen ollut huolissani kuunliljoista, jotka myyrät turmelivat pihalla. Mutta metsäpuutarhassa ne säästyivät. Yksi on kasvanut todella isoksi ja se aikoo ainoana kukkiakin. Yleensä kaikki kuunliljat kukkivat.

Sen takana kukkii ukonkelloja. Tänä vuonna yksi niistä oli valkoinen, mutta se on jo kuihtunut.

Muut kuunliljat ovat pienempiä. En tiedä minkään niistä nimeä. Jos niissä on nimilappu ollut, on se hävinnyt. Maata pitkin kasvaa lillukkaa. Tein virheen ja istutin tännekin konnantatarta, mutta onneksi se pysyy kurissa.

Toisessa metsäpuutarhassa akilleat ovat ottaneet vallan. Ne ja ukonkellot, joita täälläkin on, ovat jo kukkineet, mutta reunalla mesiangervot aloittavat kukintaansa.

Muustialanhortensiat ovat todella sitkeitä, saatan joskus huitaista niille kanankakkaa, muuta hoitoa ne eivät saa. Eivät ne hirveästi kasva, mutta tänä vuonna ne molemmat taas kukkivat.

Kevätesikot leviävät ja uusia sinivuokkoja ilmestyy. Keväällä valkovuokkoja ja muutamia narsissejakin kukki, mutta tulppaanit ovat hävinneet.

Reunalla kasvavat saniaiset ja rohtoimikät voivat hyvin. Takana olevasta omenapuun taimesta joku on syönyt lehtiä.

.