Karpaloita keräämässä

Keräilijäluonne kun olen, piti lähteä suolle keräämään karpaloitakin. Tänä vuonna ajattelin kokeilla liköörin tekemistä niistä. Reseptissä marjojen määrä oli ilmoitettu grammoissa. Vanha vaaka näytti eri lukeman jokaisella punnituskerralla. Ja astia, johon tein lientä valmiiksi, oli aivan liian pieni tarvittavien karpaloiden määrälle.

Isommassa purkissa marjat odottavat jouluun, jolloin likööriä pitäisi päästä maistelemaan. Uutena vuotena voisi tehdä siitä sovellettua kir royalea. 

Aloitin poiminnan vakio paikalta suon laidalta. Siellä marjoja oli harvakseen, mutta kun uskaltauduin pidemmälle suolle, marjoja alkoi löytyä. Poiminta oli mukavaa lämpimässä säässä, kun karpaloita ei tarvinnut kaivaa kohmeisin sormin kylmästä sammaleesta.

Hanhilaumoja liikkui nauhoina ja auroina kohti etelää. Niitä oli kylällä pellolla tankkaamassa yhdessä joutsenten kanssa. Jos ne laskeutuisivat suolle, olisi se hetkessä tyhjä karpaloista.

Ensimmäisen päivän saaliissa oli vielä raakoja marjoja. Laitoin muutaman karpalon itse tekemäni puolukkajäätelön päälle. Jäätelön tekeminen lähti siitä, kun ihmeekseni näin kyläkaupassa kondensoitua maitoa. Pitihän sitä kokeilla jäätelön tekoon, mutta tulos oli lähinnä jäädykettä.

Toisen poimintamatkan tein suon toiselle puolelle. Tajusin vasta viime vuonna, että sielläkin on karpaloita. Pitkälle sielläkin piti uskaltaa, ennen kuin karpaloita löytyi kunnolla. Suon yli en ole vielä uskaltanut kulkea. Hirviä oli liikkunut suolla, niiden jälkiä oli paljon ja jätöksiäkin. Olivat ne makoilleetkin mättäillä. Saa suolla yöpyä, kunhan ei tee tulta. 

Sille puolelle tein toisenkin retken ja marjoja oli nyt niin paljon, että ystävä, jolla on pieni pakastin, sai pienen pussillisen karpaloita.

Viljellyn sadon lisäksi luontokin antoi runsaasti syötävää ja säilöttävää.

Lämmin lokakuu

 Lokakuu on ollut lämmin, ei enää helteinen, mutta päivällä on voinut olla 13 astetta lämmintä. Yöpakkasia on ollut, mutta mäelläni ne eivät ole tehneet tuhoja. Esikko kukkii. 

Samoin viimeinen kehäkukka ja krassit.

Kosteaa on ollut, yleensä iltapäivällä on satanut. Yhtenä päivänä sadekuuro sattui auringonlaskun aikaan. Rujon hakkuualueen ylle muodostui upea sateenkaari. 

Syksyiset värit loistavat. Puissa ja maassa.

Omenapuiden lehdet ovat edelleen vihreitä eikä niiden oksia vielä voi leikata. Jos talvi tulisi nopeasti, lumen paino katkoisi omenoiden painamat oksat. Kysyin vastapäisen mäen naapurilta, joka on aktiivinen metsästysseurassa, ottaisiko se omenoita eläimille. Omenat kelpaavat ja hän lupasi, että hirvet, kauriit, mäyrät ja villisiat syövät ne pois. Mietin, olenko kaksinaamainen luonnonystävä kun omenoilla houkutellaan saaliita, mutta en halua kauriita pihallenikaan. Olen luullut, että Ikean kassi kestää mitä vaan, mutta omenat olivat sille liikaa, kassi alkoi revetä. Jouduin siirtämään osan omenoista muovikassiin. Kottikärryllä kuskasin ne mäkeä alas ja jätin naapurin tienhaaraan. Siitä ne ovat hävinneet.

Joku lintu oli tehnyt sievän pesän omenapuun haaraan. Ostamani pönttö ei linnuille kelpaa. Katsojia kävi keväällä, osa kurkisti sisälle pönttöön, mutta vuokrasopimusta ei syntynyt. Olisikohan pönttö pitänyt stailata sisältä?

Syksyn tuntee, vaikka on lämmintä. Siitä, että hämärä ja pimeä tulevat aikaisin. Yöllä valaisee täysi kuu.

Sopiva näyttely

Olipa Design- ja Arkkitehtuurimuseoiden yhdessä järjestämä Fix, näyttely korjaamisen taiteesta, minulle sopiva näyttely. Esillä oli tuttuja tuoleja. "Patina on ajan arvokasta kirjautumista materiaaliin. Myös kuluminen on osa materiaalin elinkaarta ja käytön näkymistä. Liiallinen kuluneisuus koetaan arvoa heikentäväksi, mutta maltillisena se voi olla patinan tavoin arvoa kohottava ominaisuus."

Minulla on yksi tämän mallin tuoli. Näyttelyn tuolirivissä se sijoittuisi keskivaiheille. Kuluneisuutta näkyy.

Ikkunoiden korjausta on tullut harrastettua. Ei tosin näin hienojen ikkunoiden.

Kintsugi-tekniikkaa olen yrittänyt soveltaa.

Ja lisää korjattavaa löytyisi. Eläimet, linnut ja oravat, särkevät astioita itseni lisäksi.

Villasukkien parsinnasta voi tehdä taidetta.

Materiaalia ja tarvetta olisi ja väinekin löytyy.

Siivoamalla ja pesemällä pidetään paikat ja vaatteet kunnossa. Iiu Susiraja, Rauhan lippu.

Suosittelen lämpimästi näyttelyä. Huolla ja korjaa.