Keräilijäluonne kun olen, piti lähteä suolle keräämään karpaloitakin. Tänä vuonna ajattelin kokeilla liköörin tekemistä niistä. Reseptissä marjojen määrä oli ilmoitettu grammoissa. Vanha vaaka näytti eri lukeman jokaisella punnituskerralla. Ja astia, johon tein lientä valmiiksi, oli aivan liian pieni tarvittavien karpaloiden määrälle.
Aloitin poiminnan vakio paikalta suon laidalta. Siellä marjoja oli harvakseen, mutta kun uskaltauduin pidemmälle suolle, marjoja alkoi löytyä. Poiminta oli mukavaa lämpimässä säässä, kun karpaloita ei tarvinnut kaivaa kohmeisin sormin kylmästä sammaleesta.
Hanhilaumoja liikkui nauhoina ja auroina kohti etelää. Niitä oli kylällä pellolla tankkaamassa yhdessä joutsenten kanssa. Jos ne laskeutuisivat suolle, olisi se hetkessä tyhjä karpaloista.
Ensimmäisen päivän saaliissa oli vielä raakoja marjoja. Laitoin muutaman karpalon itse tekemäni puolukkajäätelön päälle. Jäätelön tekeminen lähti siitä, kun ihmeekseni näin kyläkaupassa kondensoitua maitoa. Pitihän sitä kokeilla jäätelön tekoon, mutta tulos oli lähinnä jäädykettä.
Toisen poimintamatkan tein suon toiselle puolelle. Tajusin vasta viime vuonna, että sielläkin on karpaloita. Pitkälle sielläkin piti uskaltaa, ennen kuin karpaloita löytyi kunnolla. Suon yli en ole vielä uskaltanut kulkea. Hirviä oli liikkunut suolla, niiden jälkiä oli paljon ja jätöksiäkin. Olivat ne makoilleetkin mättäillä. Saa suolla yöpyä, kunhan ei tee tulta.
Sille puolelle tein toisenkin retken ja marjoja oli nyt niin paljon, että ystävä, jolla on pieni pakastin, sai pienen pussillisen karpaloita.
Hurmaava keittiövaaka !
VastaaPoistaEn ole koskaan poiminut karpaloita enkä myöskään lakkoja. Se taito on vielä oppimatta vaikka muuten poimin kaikkia metsän antimia mitä vastaan tulee. Ja suot kyllä vähän pelottaa.
Ilman jäätelökonetta jäätelön teko on vähän sellaista arpapeliä mutta kuulostaa herkulliselta yhdistelmältä karpalot ja makea jäätelö.
Lähistöllä on suurempi suo, jonka nimi on Pohjaton. Sekin jo pelottaa. Minä luotan hirviin ja liikun vain niillä paikoilla, missä nekin ovat kulkeneet.
PoistaPuolukka poisti kondensoidun maidon makeutta ja "jäätelön" maku oli ihan hyvä.
kerranlähdin kaverin kanssa suolle karpaloon.tyhmänä laitoin rikkiset saappaat jalkaan.saappaat täynnä vettä,mutta jostain syystä varpaat pysyi lämpöisenä kun vesi pysyi saappaan sisällä.
VastaaPoistaOn jännä tunne kun saapas suolla painuu syvälle sammaleeseen ja vesi nousee sieltä.
PoistaOi että, kiva juttu! Tuli kaipaus suolle. Koskaan suota ei ole ollut kohtuullisen matkan päässä, ehkä kerran lapsuudessa saimme autokyydin lakkoja keräämään. Luen aina syksyisin uudestaan Huovisen Hamsterin ja siinä on ihana luku lakkaretkestä.
VastaaPoistaKiitos. Pidän erityisesti suon tuoksusta, kesällä, helteellä, se oli voimakasta. Nyt heikompaa.
PoistaOlen kerran ollut poimimassa karpaloita ja voin sanoa ettei ollut keinolonkkaisen hommaa. Suolla on raskasta kävellä ja kädet olivat kuin jääkalikat. Karpaloita toki saatiin ja mikään ei kyllä voita suon kauneutta ja ihanaa tuoksua.
VastaaPoistaKarpaloiden poiminta vaatii vahvoja jalkoja ja notkeaa selkää. Suolla ei oikein löydy istumapaikkoja niiden lepuuttamiseksi.
Poista